Kaksi viikkoa sitten perjantaina kävin Leen kanssa hallilla treenaamassa rallytokoa ja rakensin oikein kivan Heli Kelhälän mes-radan, minkä löysin facebookista. Lee oli ihan supertaitava, kuuliainen ja näppärä, joten mentiin rata kertalaakista läpi ja totesin, että jätetään tähän. Tehtiin rallytokon päälle kaukokäskyjä ja pidettiin pitkästä aikaa hauskaa tokon hässäkän kanssa. Ei olla varmaan vuoteen treenattu sitä, mutta Lee tuntui sopivan virtaiselta, joten treenattiin erityisesti sitä, että kiertotötterön jälkeen kuuntelee kumman esteen kautta tullaan takaisin ja tosi hienosti oli kuulolla. Kaiken kaikkiaan superkivat treenit, joiden päälle käytiin vielä kaksin tunnin lenkki Niihaman maastoista. Sitten vein Leen kotiin ja lähdin iltavuoroon töihin.
Myöhään illalla koirat pääsivät vielä iltapissalle ja siinä Lee aivasteli tavallista enemmän. Asia jäi kuitenkin siihen, mutta aivastelu ja pärskiminen jatkuivat seuraavana päivänä. Ensimmäinen pelko oli, että nyt alkaa kennelyskä. Lauantai-iltana huomasin, että vasemmasta sieraimesta tulee jotakin kirkasta sierainvuotoa, mikä muuttui keltaisemmaksi sunnnuntaina.
Tässä kohdin olin varma kennelyskästä. Lee myös aivasteli, pärski ja kakoi kurkkuaan. Myös limanrohinan kuuli omalla korvalla. Ihmeesti muu lauma oli ihan oireeton. Edellisen kerran kun meillä oli kennelyskä vuonna 2012 sairastui koko lauma 2 päivän sisällä.
Maanantaina nenästä valui jo paksumpi räkä ja Senni sen havaitsi kuvista, että räkä tulee vain vasemmasta sieraimesta. Kennelyskä ei pesiydy vain vasempaan, joten varasin ajan seuraavalle aamulle Evidensiaan Emmi Lavikalle. Tuli nimittäin ajatus, että nenässä on jokin vierasesine, mitä kasvava limaneritys ja pärskiminen yrittävät saada pois.
Tiistai-aamuna Lee rauhoitettiin ja sen nenään kurkittiin korvalampulla, mutta sillä ei näe kovin pitkälle. Mitään vierasesinettä ei nenässä näkynyt, mutta nenä huuhdeltiin runsaalla keittosuolalla ja limaa oli molemmat sieraimet täynnä. Toivottiin, että huuhtelu veisi ehkä jonkin hengitysteitä ärsyttävän asian mennessää ja palasimme kotiin toivoa täynnä, että jospa tämä olisi nyt tässä. Päivän rauhoitusaineet tekivät sen, että viimeistään nyt oli tulevat bordercollie rallyn mestaruuskisat unohdettava. Hyvää tässä käynnissä oli, että kennelyskä poistettiin meidän vaihtoehdoista ja samalla muun lauma vapautui asettamastani kennelyskäkaranteenista.
Oireet palasivat keskiviikko-iltaan mennessä.
Ja keskiviikko-torstai yö oli pahin, sillä kuuntelin koko yön Leen hengitystä, kuinka lima rohisi jokaisella hengenvedolla. Huoli oli kova ja torstai-aamuna olin yhteyksissä Evidensiaan. Tehtiin toimintasuunnitelma, missä Leellä alkoi ab-kuuri ja varattiin seuraavalle viikolle tähystys-aika. Pitää katsoa kunnolla sinne nenään, että onko siellä vierasesinettä ja otetaan se sitten pois. Neuvoteltiin myös, että järkevää olisi ottaa ct-kuva ennen tähystystä, mikä näyttäisi mahdollisen vierasesineen tai ehkä nestekollektion, mitä kohti kannattaisi tähystää. Koiran ct-kuvan hinta arvioitiin olevan noin 1300 euroa ja tähystys 700 euron pintaan, joten hetken siinä sai hengitellä. Onneksi Leellä on vakuutus Agriassa ja luin vielä kaikki vakuutukseen liittyvät pienetkin präntin ja totesin, että meillä ei pitäisi olla mitään hätää. Vakuutus kyllä korvaa.
Antibiootti lähti onneksi kuivattamaan Leen limanmäärää ja viikonloppu meni ihan hyvin. Käytiin pienillä kävelyillä, toki Lee aivasteli, mutta mentiin hiljakseen läheisen koulun pihaan. Ihmeen hyvin Lee kuitenkin sopeutui treenittömään ja lenkittömään elämään, kun se kuitenkin treenannut oikeastaan päivittäin ja lenkkeillyt kanssani keskimäärin 50 km viikossa.
Nenärohinoista huolimatta Lee olisi ihan pienesti halunnut jumpata koulun pihassa. Kuva päivää ennen tähystystä.
Sitten tiistai-aamuna mentiin Evidensiaan ja homma aloitettiin ct-kuvalla, missä ei näkynyt vierasesinettä. Lääkäri Salla Leppävuori pohdiskeli kanssani, että edetäänkö tähystykseen ja sanoin, että edetään. Täytyyhän sinne nenään katsoa, että onko siellä pinnalla sientä, rihmaa, kasvustoa tai jotakin, mikä selittäisi tilannetta. Tai joku pieni kasvinpala kuten havunneulanen, jota ei vaan näy ct-kuvassa.
Tähystys meni ihan hyvin ja Leen nenän sisäpinnalta otettiin koepala, mikä myöhemmin voisi selittää oireilua. Nenän limakalvot olivat näyttäneet hyvin turvonneilta, ärtyneiltä ja limaa oli paljon. Vasen puoli oli enemmän reagoinut ja imusolmukkeissa näkyi myös merkkejä. Lopputulos oli, että Leellä oli joko allergiasta tai infektiosta johtuva riniitti eli nenätulehdus. Allergia-ajatukseen en millään haluaisi taipua, sillä koiran iho, silmät, korvat ovat ihan kunnossa. Nyt aloitettiin kuitenkin vielä vähän vahvempi antibiootti, kipulääkettä muutaman päivän ajan ja pahoinvoinnin estolääke. Tämä viimeksi mainittu toimii riniitti-potilailla vähentämässä liman määrää ja tunnetta sen kakomiseen. Josko näillä nenätulehdus rauhoittuisi ja on se jo rauhoittunut.
Koepalan ottaminen aiheutti vain sen, että koko tiistai-illan Leellä oli nenäverenvuotoa. Olin oikeastaan ihan koko illan sen vieressä, sillä heti kun se nousi ylös tai liikkui, aktivoitui verenvuoto nenästä. Ja kylmäpakkauksella keskityin pienentämään verisuonia ja vieressä istumalla sain sen rauhoittumaan. Vasta klo 21 verenvuoto päättyi ja seuraava yö meni sitten jo ihan hyvin, vaikka katsoin taskulampulla sen häkkiin parin tunnin välein todetakseni, että ei verta missään.
Ct-kuvassa ei onneksi näkynyt mitään rakennepoikkeavuuksia. Ei myöskään merkkejä sienestä eikä ylimääräisistä vierasesineitä. Nenäonteloista vasen oli enemmän täyttynyt ja turvonnut. Samoin vasemman puolen imurauhanen oli suurempi. Aivot katsottiin normaaleiksi. Koepalan vastauksen saamme myöhemmin.
Samaan aikaan Ray sai jonkun akuutin kipukohtauksen. Se oli maanantaina iltalenkillä yhtäkkiä pysähtynyt ja kiljunut kivusta. Petra sanoi, että se oli vielä kohdassa, missä ei ollut katulamppuja, joten ei oikein nähnyt, että mihin sattui ja mikä vaivasi. Tiistai-aamuna kun herättiin ja valmistauduttiin lähtemään Leen tähystykseen, kiljui Ray sydäntä särkevästi kipua. Se tärisi ja läähätti. Ray sai kipulääkettä, mutta oli vaikea sanoa, että sattuiko niskaan vai selkään. Kaikki raajat liikkuivat normaalisti eikä se ontunut, mutta käveli erittäin jäykästi ja oli hermostunut. Tästä Ray päätyi häkkilepoon ja tiistai-ilta meni kahden potilaan kanssa.
Nyt Ray on syönyt kipulääkettä 4 päivää ja se ei ole enää huutanut kipua, mutta sen selän lihakset on kivikovat. Levon vuoksi se on aikas villi ja sisällä riehakas, mutta ei anneta sen nyt liikkua enempää kuin on pakko. Vähennän ensi viikolla kipulääkettä ja alamme liikuttamaan Raytä pikkuhiljaa. Lihaksisto on saanut nyt lämpöä ja kevyttä hierontaa, mutta Ray tarvitsee myöhemmin kyllä ostoepatiaa tai kranioterapiaa. Rayn agitreenit ja kisaaminen meni myös nyt tauolle ja juteltiin jo Petran kanssa, että Ray jää agilitystä eläkkeelle, jos mitään merkkejä lisääntyy. Arvatenkin pelätään jotakin välilevyn pullistumaa tai nikaman poispaikoiltaan menoa. Itse agility ei ollut nyt syynä tähän tilanteeseen, mutta tiedetään jo Rayn siskoista, että selät näillä ei ole priimat ja samanlaista oireilua kipulääkekuurien kera on ollut.
Nyt kun puolet laumasta on sairastupalaisia, on kulunut viikko ollut kyllä raskas. Hiukan harmittaa se, että kaikki suunnitellut kisat ja treenit peruuntuu, mutta toisaalta tärkeintä olisi päästä siihen normaaliin arkeen molempien koirien kohdalla. Kun päästäisiin vaan tavallisille lenkeille. Ja kiitin luojaani, että olen pitänyt Leen vakuutuksen voimassa, sillä Agrian kanssa meni kaikki hyvin. Suorakorvaus onnistui päiväsaikaan Evidensian kassalla ja raha ct-kuvastakin tuli 2 päivän päästä tililleni. Ilman vakuutusta oltaisiin oltu kyllä täydellisen murheen murtamia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti