Liikuntaa olen lisännyt koko meidän koiralauman eduksi, koska on enemmän aikaa liikkua luonnossa tai kehittää omaa kuntoa juoksemalla koiran kanssa. Neljän koiran kanssa en liiku kuin pakosta, mutta kahden pareissa on helpompi mennä. Aron on kulkenut mukana treeneissä osallistuen mm esineruutujen tallaukseen ja Cody taas pääsee metsään juoksemaan Leen imuun pitkille lenkeille.
Aron ja Lee erään metsäjälki-illan päätteksi
Leen ja Codyn mahduttaminen samalle kannolle vei kyllä hetken.
Leen kanssa ollaan treenattu eniten pk-puolen juttuja, joten tämä kevät on mennyt täysin pk-puolen hyväksi. Maastoissa ollaan tehty jälkiä, joita Lee on saanut nyt ihanasti vieraiden ihmisten tallaamina. Pääpaino metsäjäljellä on ollut keppien ilmaisu, joten jäljet on olleet lyhyitä ja sisältäneet paljon keppejä. On päästy siis vahvistamaan kepin löytymistä runsain määrin. Janoissa Lee on oppinut nyt etenemään suoraan ja se todella etenee määrätietoisesti. Sillä on ehkä vähän liikaa motivaatiota ja vauhtia nyt siinä janalla, sillä ensimmäinen keppi meinaa jäädä ilmaisematta, jos se on siinä lähellä. Jos saa hetken jäljestää, tasaantuu sen vauhti ja keppien ilmaisu on helpompaa. Janoilla on myös tullut herkästi takajäljen nostoa, mutta päätin pohdiskella sitä tarkemmin heti kun se seuraavaksi nostaa jäljen väärään suuntaan.
Haussa on toukokuun teemana haltuun otto keskilinjalla. Lee on saanut tähän saakka risteillä ja juosta, nyt pitää saada se haltuun. Aloitin treenit ensin takapihalla niin, että jätän sen istumaan taakseni, kutsun "tähän" eli sivulleni seisomaan ja syömään namin, josta annan luvan edetä makupalakipolle. Sitten sama treeni, mutta Petteri tuli äitienpäivänä minulle maalimieheksi. Lee sai siis luvan mennä Petterin luokse syömään namia vasta, kun oli tullut hyvin "tähän". Torstaina se siirrettiin maastoon ja ihan aluksi Lee olisi juossut ohitseni maalimiehille, mutta Sari käskytti minua toimimaan selkeämmin, ottamaan selkeästi koiran haltuun, sanomalla koiralle seis ja sitten taas antamalla "ukko" käskyn, millä sai mennä maalimiehille. Se alkoi toimimaan heti kun päästiin Leen kanssa yhteisymmärrykseen, mitä nyt tehdään. Tällä teemalla jatketaan ensi torstaina. Meillä on tosi kiva ja aktiivinen hakuryhmä, joten alan itsekin hahmottaa viime kesää paremmin, että mitä ollaan treenaamassa.
Etsintäkokeen pikku-osat tarkkuusruutu on aina vain parempi ja Lee ei ole enää niin epävarma siinä. Se etsii ja löytää, joten nyt vaan pitää olla itsellä mielikuvitusta, että mitä kaikkea voisi tarkkuusruudussa sillä etsityttää. Nyt lauantaina valittiin sille esineeksi sormus ja voi sitä riemun hetkeä, kun se kävi ruudussa makaamaan maahan ja siellä sen tassujen välissä oli esine. Olen myös opettanut käskyn näytä, millä Lee tökkää esinettä nenällään, jollen näe missä se on. Välillä sammaleiset ruudut on sellaisia, ettei oma silmä näe esinettä. Pudotetun esineen noutoa tehtiin lauantaina Sennin kanssa ja pudotettu alokasluokan kisamatkalla onnistui hyvin.
Kentällä ja tokotreeneissä olen tehnyt Leen kanssa paljon seuraamisen asennetta, mikä näkyy tekniikan leviämisenä. Olen vain halunnut, että se seuraa mahdollisimman suurella innolla ja tässä alkaa näkyä se kouluponin efekti myös pienesti edistäen ja jopa jalkaa painaen. Asenne on nyt ollut tärkeämpi kuin lapasena oleminen, joten sitä asennetta on palkattu paljon. Olen tehnyt seuraamisen suoraa, mikä tuntuu ajoittain ihan pk-seuraamiselta, mutta käännökset on levähtäneet. Ehkä teen niille ensi viikolla jotakin. Asennetta on haettu myös noutoon ja olen juossut lelu kädessä Leetä karkuun koko kevään. Leetä vaivaa myös luoksetuloissa se vieras koira, kun on Leen vuoro tehdä ja esim luoksetuloon saattaa tulla banaani-efekti, kun se väistää sitä vierasta koiraa. Joten kotipihassa on harjoiteltu niin, että jätän Aronin makuuseen ja yritän saada Leen suoraan luokseni. Molemmat koirat saa pallon palkaksi ja kuten kuvasta näkyy, tyytyväisiä olivat.
Esteiden kanssa on tehty hyppynoutoa matalilla hypyillä ja sitten korkeutta on harjoiteltu ilman kapulaa. 90cm esteen hyppy näyttää jo todella hyvältä ja vahvalta, mutta on siitä vielä matkaa siihen metriseen kapulan kanssa. Paikalla-olossa Lee on kehittynyt, sillä se pääsääntöisesti on maassa jo ihan suht kivasti. Tosin se nytkähtelee toisen koiran noutokäskyille ja hyppynouto saa sen venyttämään kaulaa kuin kirahvilla, että se näkisi paremmin mitä tapahtuu. Se ei ole kuitenkaan kertaakaan noussut, mutta vielä alkukeväästä se saattoi siirtää itseään sitä mukaan kun luoksetulokäskyjä sateli tekevälle koiralle. Tänään se pysyi kuitenkin tosi hyvin ja ryhdikkäänä 5 min makuun, joten toivoa on.
Olemme myös työstäneet tokoa ja miten hienoa on, että olen malttanut olla tämän lajin suhteen suuresti hermoilematta ja nyt palaset alkavat loksahtaa paikalleen. Lee on tehnyt nyt ruutua niin, että ympäristössä on häiriötä, tavaroita tai merkkejä, mutta Leen pitää löytää se ruutu. Ruutun meno on vahvistunut ihan kuin itsestään ja saan topattua Leen melko kivasti sinne ruutuun.
Kaukokäskyjen ja sen maasta istumaan nousemisen kanssa on vietetty tänä keväänä hetki jos toinenkin ja nyt alkaa näyttää valoa tunnelin päässä. Sen sijaan, että Lee on vain passiivisena maassa eikä halua nousta istumaan, se pompsahtaakin nyt jo paljon paremmin ylös. Sit-käskyä on tehty paljon lähellä esim niin, että seison selin koiraan tai istun myös itse maassa. Olen yrittänyt totuttaa koiraa erikoisiin juttuihin niin, että se Sit-käskyyn reagointi kannattaa, vaikka asetelma olisi outo.
Joten ihana huomata, että treenaamisesta on ollut hyötyä, kun se on niin kivaakin. Loppuun laitan vielä kivan kuvan Leestä, kun se on oppinut olemaan kameran edessä niin söpö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti