Torstaina hakuiltiin Oriveden Hirsilässä. Minä niin rakastan noita Hirsilän metsiä ja päätin nauttia niistä jo ennen treenejä menemällä hyvissä ajoin ja tehtiin Leen ja Aronin kanssa tunnin lenkki. Kun ketään ei tule vastaan ja kaikkialla menee pieniä tai isoja metsäteitä, ei voinut kuin nauttia joka hetkestä. Ja niin teki myös Lee, joka kävi juomassa ojissa ja pyörähtämässä hiekassa.
Haku-alue tallattiin sitten porukalla hyvään ja selkeään mäntymetsään. Täydellinen metsä risteilytreenille. Metsässä oli myös isoja maakuoppia, joista yhdessä makasin maalimiehenä ja kuoppa oli lähes minun korkuinen, mutta siellä pohjalla maatessa näki vaan mäntyjen latvat, joten ei tiennyt itse treenistä mitään, kunnes taitava hakukoira kurkkasi kuopan reunalta ja löysi minut.
Leen treenissä jatkettiin toukokuun teemalla eli haltuunotolla. Nyt me osattiin kumpikin toimia oikein ja treeni oli onnistunein ikinä. Lee on erittäin motivoitunut juoksemaan ja maalimiehet oli siellä 50m päässä molemmin puolin. Lee lähtee "ukko"-käskyllä metsään ja itse liikuin keskilinjalla ottaen koiran aina haltuun, kun se palasi maalimieheltä ja muutama sekunnin seisahduksen jälkeen lähetän koiran viereltäni toisen puolen pistolle. Maalimiehet liikkuvat siellä 50m päässä meidän etenemisen tahtiin. Tehtiinköhän neljä pistoa molemmin puolin ja tästä jäi todella hyvä mieli.
Viikon ainoa jälki ajettiin perjantai-iltana Pian ja Sarkun kanssa. Otin kotoa Leen jälkikepit, joista pistin leikkureilla kaksi keppiä puoliksi ja numerot päihin. 6 keppiä ja jatkettaisiin jälkeäkin toukokuun teemalla eli vahvistaen kepin löytymisiä ja toivoen tarkkaa nenää. Koivusta oleva keppi sai olla numero kutonen eli toivoin onnellista loppua. Siksi isoin keppi pääsi sinne jäljen päähän.
Katsottiin Sarkun kanssa hyvä janapaikka, siitä suunniteltiin 100m jälkisuora, missä Lee saa vaan mennä ensin hyvän jälkisuoran, sitten kulma ja sen jälkeen Sarkku saisi jättää pikkukeppejä kulman jälkeiselle suoralle. Lee lähti janalla etenemään todella hyvin, sillä se on nyt oppinut, mitä "edessä" tarkoittaa. Se lähtee voimakkaalla laukalla, reagoi hyvin jälkeen ja valitsi täydellisesti oikean suunnan. Ja sitten mentiin 100m suoraa, joka oli tehty nousevaan sammalrinteeseen. Leen motivaatio kyllä tuntui ja itsellä alkoi heti tuntua heikolta kunnolta siinä sen reippaassa jäljestysvauhdissa, vaikka juoksemaan en sen perässä suostukaan. Onneksi lopulta tuli se kulma, mihin Lee reagoi hyvin ja siitä 20m päässä oli eka keppi, jonka se ilmaisi hienosti.
Sitten jälkisuora meni mäntyjen alla kallioissa maastossa ja Lee ilmaisi hienosti pieniä keppejä, jotka olivat vielä välillä vähän mielenkiintoisissa paikoissa. Yksi oli jätetty sellaisen kumpareen päälle ja Lee kyllä haistoi sen, mutta mietti hetken, että miten sen voi ilmaista, koska Lee ilmaisee kepit maahanmenemällä ja sen piti asetella itsensä tähän kumpareen päälle, että sai kepin etutassujen väliin. Siinä se sitten makasi rauhassa ikään kuin koira olisi dobo-pallon päällä.
Keppi nro 2 jäi maastoon, mutta Sarkku ja Pia huomasivat, että se oli ihan liito-oravan näköisen kakkakasan vieressä ja mietittiin, että haittasiko se haju itse kepin ilmaisua. Mutta kepit 5/6 löytyivät ja olin todella tyytyväinen Leen suoritukseen.
Tässä ollaan keppi 5:sella, joka oli jätetty sellaisen kallion kielekkeen päälle, mihin mahtui juuri koira makaamaan ja siitä jälki jatkui 2 metrin pudotuksella sammaleikkoon. Korkeusero ei kuvassa juuri näy, mutta ihan hyvin koira olisi voinut "mokata" valmistautuessaan hyppäämään alas, mutta silti ihana Lee-mussukka päätti ilmaista ensin kepin.
Ja viimeisellä kepillä syötiin kissanruokaa ja leikittiin pallolla. Kiitos Sarkulle ja Pialle tosi kivasta jälki-illasta ja kuvista metsässä.
Sitten lauantain tokoihin. Olimme Levekin kentällä ja vietimme pienellä porukalla tokopäivää Maarit Hellmanin koulutuksessa. On ollut ilo tutustua Maarittiin ja hän on kouluttanut meitä jo tokossa/ rallyssa useamman kerran, joten on kiva, ettei tarvitse selitellä mitä on tehty. Joten päästiin tälläkin kertaa suoraan asiaan nimittäin kaukokäskyihin. Sain nyt Maaritilta hyvät ohjeet pilkkoa koko liike paloiksi. Harjoitellaan erikseen kohtaa liike alkaa, erikseen koiran jättämistä ja erikseen maasta ylösnousuja matkaa pidentäen. Kaikkien liikkeiden aloituksiin teemme nyt "tarjoa perusasentoa" pelin, missä oikein hyvästä tarjoamisesta saa luvan lähteä esim. ruutuun. Lee on sellainen, mikä jähmii liikkeen aloituksissa, odottaa noutoa, lukitsee katsellaan ruudun ja muut tötteröt, joten lähden nyt muuttamaan tällä pelillä sen asennetta parempaan suuntaan.
Tässä työstetetään asennetta
No jes miten teit Lee hienosti!!
Treenasimme Maaritin kanssa myös ohjattua noutoa, johon minulla on nyt kivat eväät työstää sitä lisää. Lisäksi, kun noutoa katsottiin, Maarit muistutti, että kun Leen paluuvauhti on edelleen huonompi kuin meno, ei sitä saa kuluttamalla käyttää vielä huonommaksi. En muista, mitä Maarit mietti tämän palautuksen suhteen, mutta sain Lavikan Emmiltä idean, mitä tulen kokeilemaan. Opetan Leen nyt juoksemaan minua kohti ja pomppaamaan vasten. Tämän yhdistän noutoon ja teen sitä nyt jonkin aikaa niin, että Leen täytyy minua kohti juostessa ikään kuin lisätä vauhtia pompatakseen päin. Tänään Lee saa levätä, mutta silloin on aikaa kirjoitella blogia ja miettiä treenisuunnitelmia paperille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti