Rallytoko postaus

Kuluneen kuukauden aikana on panostettu Leen kanssa rallytokoon (kaiken muun ohella) ja päätin tehdä ihan oman juttunsa pelkästään siitä, mitä kaikkea sen parissa ollaan tehty.

Kuulumme Leen kanssa valtakunnalliseen rally-tokon valmennusrenkaaseen ja sen puitteissa meillä oli koulutuspäivä Lempäälässä Levekin kentällä 25.7. Sinne kouluttamaan tuli Anna Savolainen rallya ja tehtiin myös kisarataa renkaaseen kuuluvan Jaana-tuomarin silmän alla Annan koulutusten ohella. Ja päivä oli todella hyvä, sillä Annan kanssa tehtiin tekniikkapätkiä, missä todella nousi esiin useampikin koulutuksellinen murhe. Työnalle tuli ihan erikseen kaikki ohjaajan kierrot, joissa Lee oli oppinut laiskaksi ja nyt terästettiin lelupalkalla sen asennetta. Lee nimittäin käytti hyväkseen vilkuilemalla ympäristöä aina kun se oli minun takana eikä pitänyt sillä tavalla kiirettä tullakseen sivulleni. Kaarrokset saattoivat olla tämän vuoksi laajoja ja löysiä. Nyt haluttiin, että Lee tekee ne nopeasti, aktiivisesti ja tiiviisti. Ja näitä työstettiin sitten runsaasti palkaten.

Toinen mitä huomasin oli, että erottelu ohjaajan eteen seisomaan vai istumaan, oli täysin unohtunut eikä se peruutus edessäkään ollut enää hieno. Joten näitä alettiin taas muistella, että miten tehtiinkään. Lisäksi uutena meillä oli työn alla kyltit "molemmat kääntyy vasempaan tai oikeaan" ja tätä olin tehnyt paikallaan kääntyen alustan avulla. Ihan ne eivät vielä toimineet kylttien välissä, mutta näyttivät yksittäin lupaavilta. 

Jaanan kisarata oli tosi hyvä, mutta siellä pähkäiltiin koiran puolen vaihtoja edessä, joissa Lee pysähtyy eikä se saisi rallyssa pysähtyä. Hiottiin siis tekniikaan tämän suhteen. Kisaradalla myös oikean puolen seuraaminen oli tauon jälkeen hukassa, joten pieniä vaikeuksia ilmeni, kun koira oli oikealla. Liikkeestä istuminen ja kutsu koira onnistuivat jo kivasti, joten tähän on saatu varmuus, samoin merkin Lee löytää, kunhan maltan suunnata sen merkille ennen suullista käskyä.

Joten harjoiteltavaa tuli paljon! Ja niin harjoiteltiin rallya Leen kanssa kotipihassa sekä viikottaisella tamskin rallyvalkkuryhmän vuorolla. Taito kerrallaan tuntui että homma paranee, vaikka välillä koin olevani maailman huonoin rallyn ohjaaja. Se rytmitys, ajoitus ja käskyjen selkeys on siinä hommassa kaikkein vaikeinta. Eli ei auttanut kuin harjoitella paremmaksi.

Sitten meillä oli rallyn valkkuryhmän kisamaiset treenit. Tämä oli Leeltä hieno suoritus, sillä oltiin oltu treenailemassa Jämijärvellä maastoja koko päivä ja illaksi vielä tähän kisamaiseen treeniin. Lee ei tuntunut lainkaan väsyneeltä ja olikin tosi innokas radalla. Nyt tässä ratatreenissä tosi moni kohta meni jo hyvin, mutta virheittä ei selvitty, sillä ympäristön agility ihan hivenen häiritsi ehkä Leen keskittymistä ja kun tulee pienikin katko koiran ja ohjaajan välillä, voi mennä tärkeä kyltti tai siihen valmistelu ohi.

Sitten mentiinkin rallykisoihin 6.8 Kyötikkälän kentälle. Nämä olivat Leen toiset rallykisat mes-luokassa ja ensimmäinen rallykisa ikinä ulkokentällä. Edellinen kisa oli käyty helmikuussa Seinäjoella, joten taas tuntui, että kisarutiinia tarvitaan tässä lajissa. Vähän niinkuin agilityssäkin, että jos haluaa radan sujuvaksi ja ohjaukseltaan luontevaksi, tarvitaan sitä harjoitusta. Nyt oli tarjolla ehkä maailman helpoin mesrata ja tuomarina Maria Riski. Mes-rata oli päivän viimeisenä eli klo 21 illalla olimme radalla ja vielä ihan loppupäässä luokassa. Koronasääntöjen mukaan yleisöä ei saanut olla ja edellisten luokkien koirakot olivat poissa. Joten todella vähän häiriötä, radalla pitkät kylttivälit ja helpot tehtävät. Kaikki mahdollisuudet napsaista hyvä tulos.

Vaan ei se ollutkaan niin helppoa. Nurmikentän hajut vetivät Leetä puoleensa ja keskinäinen yhteys pätki, joten uusin kyltin 4, puolen vaihto jalkojen välissä, missä Lee tulkitsi käskyn menemällä eteeni istumaan. Sanoin reippaasti, että uusin. Uusinnalla oli hyvä. Sitten toinen toinen uusinta oli kyltillä 7, missä piti tehdä valkovuokko. Ihan joku pieni väärinkäsitys tuli Leen kanssa ja se pyörähti jotekin ihan väärin. Uusin ja uusinnalla tehtiin hyvin. Sitten vein Leetä loppuradan niin tarkasti kuin ikinä osaan. Tehtiin kyltti kerrallaan rauhassa ja tarkasti. Lee ei tuntunut niin rennolta kuin yleensä treeneissä, mutta nyt se ei säheltänytkään mitään ylimääristä vaan teki tarkkana. Lopputulos näkyy kuvassa, pisteet 88.

Olin uusintojen kohdalla taputellut käsiäni yhteen ja sain siten molemmissa kohtaa -3 ohjaajan virheet. Voi apua, en edes tiedostanut tätä, joten opettavaista, ei taputella käsiä yhteen. Harmitti, ettei osattu olla parempia, mutta edelleen, meidän on treenattava tehtäviä sujuvammaksi ja vahvistettava kaikkia rallyn taitoja, jolloin ne jännittävässä kisatilanteessakin toimivat. 

Ja harjoitukset jatkuivat edelleen kotipihassa ja hallilla. Käytiin maanantaina tekemässä vain seuruuta oikealla ja vasemmalla kylttien ympärillä. Esteenkin otin sinne kentälle, mutta nyt palkka tuli seuraamisesta eikä hypylle menty kertaakaan. Erikseen katsoin Leelle pari uutta merkkiä, mitä oli hallilla, valkoinen ja oranssi iso kartio, hyvin Lee ohjautui näille. Tiistain valkkutreenivuorolla taas tehtiin helppoa avoluokan rataa, jonka loppuun laitettiin mes-luokan kylttejä. Näin tuli harjoiteltua pidempää suoritusta, missä on helppoja tehtäviä, mutta mikä vaikeutui loppua kohden. Muuten meni kivasti, mutta Leen seuraaminen on ailahtelevaa ja yhteys meidän kesken pätkii. 

Sitten koitti taas kisapäivä 15.8. Tällä kertaa omalla kotihallilla, mutta koronan vuoksi eriskummallisin olosuhtein. Rataantutustuminen oli tietysti mukavampi, kun tutustuminen tehtiin kahdessa erässä ja oli enemmän tilaa miettiä niitä omia linjoja. Suorituksia ei kuitenkaan päässyt näkemään, sillä halliin pääsi vain hetkeä ennen omaa vuoroa lämmittelemään. Ulkona oli lämmin ja hallissa ihanan viileä, joten sinne oli kyllä kiva mennä.

Päivän rata oli vaikea. Toisaalta kun sitä hetken pohdiskeli, löysi monta juttua mitä vaikeeta siinä ei ollut ja lopulta rata tuntui ihan mahdolliselta. Lee ei kuitenkaan osannut oikealla peruutusta ja olin jo valmiiksi antamassa tässä heti -10 ennen suoritusta. Vaan osaahan se peruuttaa vasemmalla ja viime talvena ollaan tehty oikealla puolen paljon sivuaskelia, joten pikakelauksella kerroin sille ennen suoritusta, että tämä peruutus on ihan sama juttu, nyt tehdään vain toisella puolen. 

Suorituksessa Lee tuntui mukavalta, päätin itse olla turhia jännittämättä ja tehtiinkin yhtä parhainta rataamme. Puolenvaihdot onnistuivat, käännökset onnistuivat, pyörähdyskin meni hyvin ja se peruutus. Se tunne siellä radalla oli minulla keskittynyt, mutta silti iloitsin, että sain tehdä tuttuja tehtäviä Leen kanssa. Merkille lähetys olikin meille hankala, sillä merkki oli aika mitättömän näköinen hallin nurmea vasten. Sellainen pikkuinen lila merkki. Lee sinkosi merkkikäskyllä vieressä oleville pujottelun kirkkaan keltaisille tötteröille, mutta sain topattua sen ja ohjattua oikean merkin taakse. Loppuosa radasta meni tosi hyvin ja olin aidosti iloinen maalissa.

Ja niin me saatiin tulos 88 ja kolmas kerta tuotti koularin RTK4. Tuomari oli ollut tosi tarkka ja nähnyt kaiken, joten sain virheissä ainakin kaksi -3 tvä virhettä, joissa en tiedä yhtään, että mikä niissä nyt oli vialla. Eikä ole edes videota, mistä katsoa. Mutta virheistä viis, se tekemisen tunne löytyi tällä radalla ja siitä haluan nauttia vielä pitkään. Se oli meiltä hyvä suoritus.

Nyt jatkossa treenit jatkuu. En hakenut ensi talveksi rallyn valmennusryhmiin, sillä kulunut kesä on ollut melko kuormittava, kun joka ilta on aina jotkut treenit. Jos ei omat, niin olen kuskannut Petraa agilitytreeneihin. Tai kouluttanut muita. Odotan talvea ja sitä, että elämä ei ole niin aikataulutettua. Varmasti tulen kaipaamaan ryhmätreenejä, mutta koronakevät myös opetti, että se rauhakin on tärkeää. Haen omatoimitreeni-oikeutta ja varmaan varaan nyt muutaman yksärin joltakin pätevältä rallymestarilta, että saan hiottua tekemistä vielä paremmaksi. Sillä tähän rallytokoon jäi ihan koukkuun!!