Syksy on lähtenyt kivasti etenemään ja ollaan treenattu Leen kanssa yhtä sun toista. Selvästi lenkit ja treenimäärät on pienentyneet, sillä pimeä tulee niin aikaisin, mikä rajoittaa kyllä uskomattoman paljon. Yritän aina vapaapäivinä nousta samaan aikaan kuin ulkona valaistuu ja sitten tehdäänkin valoisan aikana lenkkiä ja metsätreenejä. Toisaalta myös hallilla on hyvin tilaa omatoimitreenaajalle klo 8-16 välisenä aikana, joten olen käynyt hallilla omatoimivuoroilemassa jopa 4 kertaa viikossa.
Hetkellinen pieni treenimasennus oli etsintäkokeen jälkeen, sillä sitä kohti treenattiin ainakin ajatuksissani tosi paljon. Sitten kun koe oli ohi, olisi viisaampi heti tykittänyt vielä ainakin yhden jälkikokeen tälle syksylle, mutta kun heräsin kuplastani, oli jo syksyn jälkikokeet täynnä tai pidetty. Jälkikäteen olin ihan tyytyväinen Leen tottikseeen ja pienellä lisähionnalla olisi ihan hyvin voinut käydä alokasluokan jälkikokeessa missä vaan. Vaikka seuraaminen pätki varsinaisessa kokeessa, niin tulee muistaa, että pk-tottiksessa on monta muutakin osaa kuin se seuraaminen. Ja kun paikalla makuu, noudot ja eteenmeno sujuu, niin se on jo todella iso juttu. Ja miten onnettoman pitkältä työmaalta se tottiksen kokonaisuus vielä tuntui keväällä. Lee kyyläsi todella paljon sitä toista koiraa ja paikalla olossa se oli ihan katkarapuna, kun sen piti nähdä mitä se toinen tekee. No nyt kun on moni asia korjaantui vain treenaamalla, niin haaveilen tietysti, että ensi kesänä tykitetään pk-puolen juttuihin ihan täysillä. En tiedä mitään niin jännittävää ja ainutlaatuista kuin mennä koejäljellä koiran perässä. Pakko päästä :-).
Pk-puolen treeneissä ollaan tehty rauhalliseen tahtiin hakua. Opeteltu uusina juttuina umpipiiloja sekä lisätty tyhjiä pistoja ja kehuttu Leetä keskilinjalta, kun se on kääntynyt tyhjällä oikeaan suuntaan. Leellä saisi olla vielä vähän enemmän maalimiesmotivaatiota, sillä se lähtee helposti kiertämään maastossa kaatuneita puita ja ajautuu sitä myöten eri suuntiin kuin olen ajatellut. Jos maalimies on etukulmassa, jää se helposti sitten katsomatta, jos matkalla on vaikeampi maastonmuutos. Näissä Lee valitsee helpomman reitin kulkea radalla. Tarvitaan siis vielä paljon enemmän kokemusta erilaisista maastoista ja haastavista hakuradoista, että se laukkaisi suoraan maalimiehen löytymisen toivossa, vaikka olisi mikä tahansa kallio tai möykky edessä. Meneehän se metsälenkillä kuin kojootti kauheeta vauhtia.
Esineruuduissa olen lisännyt haettavien esineiden määrää ja kaistojen sijaan olen teetättänyt isompia ruutuja. Esineiden määrä ruudussa on ollut 5-9 kpl ja Lee on hakenut niitä vähintään sen 5, koska huomasin, että se laski 3 esineen riittävän meille. Ja nyt ollaan vietetty kivoja hetkiä erilaisissa ruuduissa, sillä ollaan tehty mitä erilaisemmissa maastoissa näitä ruutuja ja olen panostanut palkkaukseen. Aron saa olla aina mukana tallaamassa ja se saa myös hakea kokeeksi pari esinettä, jolloin Lee odottaa vuoroaan autossa ja se on kova paikka. Kateus on kantava voima ja palkkaan sen kyllä vaihtelevasti heti ekan esineen nostosta leluleikkiin ja sitten jatketaan esineiden etsintää. Tällä on päästy siihen, että se haluaa ruutuun etsimään niitä esineitä ja alkukauden sellainen "rajojen tarkistelu juoksentelu" on jäänyt pois. Ja toivon, että neljän esineen etsintä kokeessa ei ensi kaudella ole mikään ongelma.
Jäljellä Lee on ihan tosi hieno. Tämä ei ole nyt mitään ylikehuskelua vaan se on sitä oikeasti. Nyt janat toimii, kepit löytyy ja jälkitreenit tämän koiran kanssa on pelkkää onnea. Jostakin syystä joka ikinen jälkitreenin pala on hiotunut oikeisiin uomiin ja Lee tuntuu timantilta.
Sitten ollaan löydetty joku ihmeellinen tokoon liittyvä motivaatio. Uusina juttuina ollaan opeteltu tunnistusnoutoa, ohjattua noutoa, voittajan kaukoja, kiertohässäköitä, tyhjään lähetystä, ruutuja ja kaikki on ollut ihan tosi kivaa. Paitsi se kaukojen hinkkaaminen. Ollaan oltu Leen kanssa uusista jutuista ihan tosi onnellisia. Sen sijaan rallytokossa, Lee on kovin onnellinen, mutta minä olen ohjaajana ihan sysisurkea. Ollaan kisattu nyt syksyllä jokunen rallykoe ja tulokset pyörii siinä 88-90 välillä. Sen parempaan ei vaan pystytä. Tähän hetkeen oltaisiin niin tarvittu rallyvalkun suunniteltu leiri kaikkine koulutuksineen, mutta se peruttiin koronan vuoksi.
Joten sellaisia kuulumisia meidän syksyyn. Ensi viikonloppuna meillä on koiratanssikoe, rallykoe ja Jessica Svaljungin tokokoulutus. Odotan niin innolla, sillä saan ihan hirveästi iloa Leen kanssa puuhailusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti