Rataan tutustuessa olin vauhkona, kyltit tuntuivat olevan lähellä toisiaan ja spiraali kaksi kertaa. Samoin koira eteen istumaan kaksi kertaa. Jos itse olisin tuomari, käyttäisin laajemmin kaikkia tarjolla olevia kylttejä. Ja mukana oli saksalainen täyskäännös, jota en ollut harjoitellut yhtään koirillani, joten sekin toi vähän lisäjännitystä, että miten saan sen sujumaan. Onneksi ei ollut mun kammotuskylttiä, juosten. Siinä ne lähtee lapasesta, Elvis ainakin herkästi. Nyt oli vain hidasta kävelyä. Ja koska olin kolmantena heti suoritusvuorossa, olin lähdössä aivan kauhusta kalpeana.
Aron oli verryttelyssä ihan reipas ja kiva, mutta radalla kaikkea muuta. Vanhat tuntemukset kilpailutilanteista tuli meille molemmille mieleen. Etukäteen olin tavoitellut Aronin kanssa sitä, että näissä rallitokoissa on hyvä harjoitella äänettömyyttä ja hyvää mielentilaa, kun ei ole niin vakavaa, mutta tässä tavoitteessa epäonnistuin täysin. Aron sai niskaansa sen epävarmuuden ja jännityksen, mitä tuolla hetkellä tunsin. Epäreilua. En osannut olla koiran tukena vaan lähinnä ahdistuin itse siitä, että Aron äänteli koko radan. Ja kun se ääntelee, se ei keskity, ei pidä kontaktia ja esim kyltti 3 jossa koiran pitää tulla eteen istumaan se ei pystynyt siihen lainkaan, kun oli niin ahdistunut. Kävi edessä istumatta siinä ja meni sivulleni ennen aikojaan. Samoin saksalaisessa täyskäännöksessä tuli ylimääräisiä pyärähdyksiä, joten 73 pistettä tästä luokattoman huonosta suorituksesta oli paljon.
Hetken päästä saman Elviksen kanssa ja nyt tilanne oli kuin treeneissä. Muistutin Elvistä nätisti-käskyllä, että ei ole aika pomppia eikä säheltää ja teimme hyvän suorituksen loppuun saakka. Nyt pisteitä kilahti 93. Jotakin outoa tein itse sekä Aronin että Elviksen kanssa kyltillä nro 5. Siinä koira on ensin perusasennossa ja käsketään maahan, jonka jälkeen ohjaaja kiertää koiran ja ottaa sen makuusta mukaansa. Sain kummankin koiran kanssa miinus 3 ja ohjaajavirhe. En muista mitä tässä sitten tein, mutta molemmat pysyi maassa ja kiersin ne. Harmi kun tajuttiin Petran kanssa videoida vasta Rayn suoritus, siinä videolla teen niinkuin pitääkin eikä miinuksia. Elviksen kanssa myös saksalaisessa täyskäännöksessä oli ohjaajavirhe miinus 3 joten Elvis meni tosi hyvin, minun piikkiin pistemenetykset.
Jäjellä oli vielä Ray. Voi iik. Sen kanssa on tehty vähiten ja muistin, että nyt on kaikki avut sallittu. Spiraaleissa vein sitä kovasti kehuen, että jaksoi kulkea mukana. Kyltillä neljä, jossa tehtiin sisääntuloaukon kohdalla käännös vasempaan 270 astetta tuli pieni miinus, koska Ray oli hiukan ennen minua kyltillä, luuli että nyt mennään pois ja sitten käännyttiinkin jatkamaan. Onneksi miinukset mitä Rayn kanssa tuli olivat miinus 1 ja talutin kiristyi radalla kaksi kertaa. Loppupisteet Rayllä 95. Jihuu pikku-Ray.
Tavoite saada kaikille viralliset tulokset siis onnistui. Siitä pointsit. Aronin kanssa työskentelystä ruoskin itseäni ja iltalenkillä tein Aronin kanssa koulun pihassa kisaradan uudestaan. Nyt se oli hyvä. Äänetön ja keskittynyt. Jotenkin mun täytyy olla itselleni mentalisti ja keskittyä siihen, etten jännitä ja tuen koiraa ja itseluottamusta onnistumiseen. Yritän päästä Aronin kanssa nyt koemaiseen rallitoko-harjoitukseen tämän vuoksi, että löytäisin sen oikean tunnetilan meille. Onneksi osasin olla oikein edes kahdelle kolmesta.
Mutta uudestaan on mentävä. Katselin, että Tamskilla on vielä kahdet rallitokokisat tänä keväänä, joten niihin kova yritys. Koiriani voisin vahvistaa vielä iloisempaan yhteistyöhön ja opetella sen saksalaisen täyskäännöksen. Taso oli kova alokasluokassa, sillä neljä koirakkoa taisi saada 100 pistettä ja 95 pisteillä ei sijoittunut. Mutta mukavaa se oli, joten uutta matoa vain koukkuun!
Kuvassa poseeraus ratojen jälkeen, yksi pystykorva tietää olleensa porukan paras!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti