Jokaisella koiralla oli teemana kokonainen kisarata kisamaisesti. Ajattelin, että reilumpaa tehdä ainakin yksi kokonainen rata alle ennen oikeaa kisaa. Noh 2 viikkoa aikaa.....
Aronin mielentila oli oikein mukiinmenevä. Ihan muutamalla pienellä keskittymisharjoituksella saan sen keskittyvään tilaan ja selvästi nyt muistaa, että kyseessä on jotain ihan muuta kuin agia tai tokoa. Kolikon kääntöpuolena on, että se ei ole kovin vapautuneen tai rennon näköinen, jähmeä suorastaan. Vaikeinta sille oli tuo sivulta eteen siirtyminen, taisi tulla siihen eteen istumaan vähän vinossa. Kokonainen rata meni kuitenkin hyvin, 2 pientä kurkkuinahdusta koko radan aikana. Palkkauksen kanssa saa olla huolellinen, ettei siinä vaiheessa tule vahvistaneeksi ääntä. Joten maalissa jätin istumaan, kehuin ja vapautin edessä olevaan leluun, johon sai sitten purkaa paineensa.
Kakkoskierroksella treenasin noita edessä sivulta eteen istumaan ja takaisin sivulle. Niissä tuli ääni, josta kerroin että ei sovi ja tästä Aron paineistuu niin, että alkaa arpomaan ihan mitä sattuu. Pelkkä edestä siirtyminen takakautta eli käsky- takaa oli Aronin mielestä mahdoton suorittaa. On maailman surkeimman näköinen ja valuu käsistä kohti lattiaa. Käskin sen lopettamaan pehmoilun ja en lähtenyt sen mielentilaan mukaan. Ja otettiiin uudestaan ja palkkasin, kun teki kunnolla. On se vaan jännä koira, haastaa ihan täysillä. Toki Aron on jo ihan aikuinen koira eikä sen maailma pitäisi romahtaa siitä, että sanon ettei sovi. Menisi tässä kohtaa kuplaansa, mutta otin sen pois sieltä.
Kotona tehtiin vielä myöhemmin illalla erilaisia sivulla istumisia ja edessä istumista. Palkaan raaalla jauhelihalla, eikä mitään ongelmia erotella käskyjä. Toki helpotan ja autan käsiavuin niin, että onnistuu kerrasta.
Elvis oli todella hyvä. Ei sähellä, on innokas ja täsmällinen. Teki kaiken radalla nappiin ja eikä odota palkkaa siinä määrin missä kaksi muuta. Yksi rata ja Elviksen treeni oli siinä. Rapsutin ja kehuin sitä kauan maalissa. Toki kun kerroin, että hyvä homma, teit kerrasta oikein, alkoikin haukkumaan että lisää treeniä, mutta haukkumalla ei saa kyllä mitään.
Ja pikku Ray. Virtaa on kuin pienessä kylässä, ja kipinää, malttia vähemmän. Sen on niin vikkelä, että saattaa päästä edelleni niin, että on ennen minua kyltin suorituspaikassa. Viimeistään kyltin 10 kohdalla se unohtaa, että mun jalan juuressa pitää kulkea. Päädyin kokonaisen radan jälkeen palkkailemaan melko paljon eri juttuja, mutta myös niin, ettei ihan joka tempun jälkeen saa namia. Tätä tulen ohjaamaan kaikin avuin, että suoritamme rataa yhdessä.
Joten Elvis voitti nämä rallikisat :)
Treenien jälkeen radan siivous ja loppukävelyt, jestas oltiin jo puolessa päivässä.
Aron kävi 2 viikkoa sitten fyssarillamme Karhumäen Elinalla. Sen koko vasen kylki niskasta rintarangan kautta lannerankaan oli ihan jumissa. En tiedä, että mikä sen jumiintumisen oikein aiheuttaa, mutta nyt olen lisännyt rentoa ravilenkkiä. Hihnassa ei saa vetää yhtään. Takkia käytetään ulkoillessa. Ei ole treenattu agia kahteen viikkoon yhtään. Venytellään kylkiä joka toinen ilta. Alla kuva meidän pyyherullan päällä olevista venytyksistä. 2 min per etu ja takapää molemmin puolin.
Selvästi joku vika tai vaikeus on vasemmalla puolen lannerangassa. Vapaa etu ja takapää menee ihan eri uraa ja takapää kaartuu vasemmalle. Huolestuttaa! Joka päivä tarkkailen sen liikkumista ja ravaa mielestäni puhtaasti, mutta vinona. Venyttelee itse runkoaan paljon päivittäin, onneksi.
Elvis on ollut virkeä ja terve. Yksikään kynsi ei ole oireillut, joten ihanaa, että se on kunnossa.
Rayn kanssa käytiin kahdessa näyttelyssä ja viikko sitten Turussa katkesi Rayn hieno erinomaisten sarja, kun se sai ensimmäisen eh:n. Kaikkiaan 22 japaninpystykorvaa, jotka olivat kyllä kaikki hyviä, sai näistä vain 5 koiraa sa:n. Tuomarin mielestä Rayllä oli hampaat liian ahtaalla suussa, muuta negatiivista ei arvostelussa ollut. No eilen olimme Parkanossa ja helpotukseksi Ray sai nyt erin, mutta ei sa:ta. Joten näyttelyharjoitukset jatkuu ja ilmoitan parin ehkä touko-käsäkuun nurkilla taas jonnekin. Maaliskuussa ei minulla ole viikonloppuvapaita juurikaan, joten keväämmällä sitten. Kesälle suunnitellaan jo kovasti Pärnun reissua. Oli niin kivaa viime kesänä.
Ray Parkanon ryhmiksessä, tuomarina Marjatta Pylvänäinen-Suorsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti