Kivat treenit

Varasin tänään treeniajan aamupäivälle ja porhalsin kolmen koiran kanssa rallitokoilemaan tallille. Tuttuun tapaan rakensin tämän talvena kisoissa olleen kisaradan, jonka rakentamiseen itsekseen tehtynä menee noin 20 min, hyvää treeniaikaa kuluu, mutta tällä tapaa vaan varmistan, että kaikkia kylttejä tulee treenattua, kun tekee joka kerta eri radan kentälle.

Aloitin Elviksen kanssa. Se ei ole paljon vooinut kynnettömillä tassuillaan lenkkeillä ja ensin varmistelin, että aristeleeko sen tassut hallin pohjaa. Reippaalta näytti ja tehtiin kyltti kerrallaan juttuja, palkkaillen hyviä kohtia. Vaikein kyltti oli saksalainen täyskäännös, mitä tehtiin sitten tovi irrallaan kylteistä. Tämä täytyy ottaa eteistreeniin. Lopuksi tein Elviksen kanssa koko radan palkatta suullisten kehujen turvin ja vitsit se on kiva. Kehuin sitä pitkään ja hartaasti maalissa, se vaan oli niin hyvä.

Illalla huomasin, että taas yksi kynsi oli tällä reissulla lähtenyt. Voi kurjuus. Tilasin Elvikselle Dog it Lifestä kuratossut, tulispa pian. Niiden avulla voitas ulkoilla kynsiä tiputtamatta.

Sitten oli ralli vuorossa Ray. Tämä se on varsinainen tättähäärä. Ja myös sen kanssa pitää erikseen opetella saksalainen täyskäännös. Tein Rayn kanssa rataa paloina ja pätevä sekin on. Erikseen harjoiteltiin vielä avoimen luokan houkutusta, kun viritin lihapullan paloja rasiaan ja kieputtiin sen ympärillä. Toki se kerran tai kaksi lankesi haistamaan purkkia, mutta tekeminen kanssani tai taskusta tulevat lihapullat vei voiton. 

Lopuksi Aronin kanssa. Etukäteen päätin, että palkkaan sen aina kyltin jälkeen, en koskaan kyltillä just tehdystä tempusta. En myöskään nipottanut äänestä ja sen kautta sen mielentila ei vajoa epävarmaan säheltämiseen. Jälleen kerran olen siinä risteyksessä, että hyväksyäkö vaan ne kurkkupiip äänet mukaan tähän hommaan. Jos olis ollut viisas noin 5 vuotta sitten, olis todennut, että mitään ei voi tehdä jos ääntä tulee. Toisaalta on me kuitenkin koettu ääntelyn kanssa monta hyvääkin asiaa, että tää on niin aina tätä. Kuitenkin näin sain Aronin olemaan huomattavasti rennompi. Videolla sen häntä heiluu ja sillä on ihan mukavaa. (Kuvasin vähän kännykällä itselleni sen tekemistä, että voin paremmin miettiä, miltä se näyttää kun se on mun kanssa yhteistyössä). 

Erikseen tein keskittymisharjoituksia kuten, että on sivullani ja pitää kontaktin, vaikka heiluttelen käsiäni, nyrpistelen naamaani, yskin, nyökyttelen jne. Oli pätevä näissä. Erikseen myös  3 kylttiä peräkkäin, missä otettiin vain perusasento, laskin kolmeen ja taas rauhassa jatkettiin. Palkkasin vasta näiden kylttien jälkeen sosiaalisella kehulla, mihin vastasi mielestäni hyvin ja sitten sai lihapullaa. Meille jäi molemmille hyvä mieli ja tähän tapaan taidan jatkaa.