Terveydenhuoltoa

Oma kevät kuluu mukavasti töiden ja koulun parissa. Jään huhtikuun alusta opintovapaalle, mikä tuntuu nyt huikealta. Saa ihan luvan kanssa keskittyä opintoihin jolloin jää myös vapaa-aikaa. Opintovapaan tarvitsen tulevaa harjoittelua varten, jota teen Taysissa hematologisella vuode-osastolla. Jos harjoitteluun käytetään 40 tuntia viikossa viitena päivänä, osaan äkkiseltään laskea, että viikonloppuvapaita on tiedossa ja tuskin kaikki vuorot on pelkästään iltavuoroja. Joten kuumana selaan agilitykisoja ja rallitokokisoja. Jälkikausikin alkaa ihan juuri. Mulla on niin ikävä sitä hommaa.

Pientä tuntumaa sain kilpailemisesta, kun kannoin kortta kekoon Tavesin järjestämiin vetohiihdon sm-kisoihin. Olin ilmojen vastaanottaja, koska työvuorolistat eivät suoneet vapaapäiviä ja näin ollen en päässyt kisapaikalle ollenkaan. Joten etukäteishomma. En tiedä on kaikissa koira-urheilulajeissa ja niiden ilmoittautumisessa niin kiihkeää. Sain kaikenlaisia puheluja ja mielikuva vetohiihdon harrastajista on suorastaan huvittunut. Taves kuitenkin hoiti kisat täysin harrastuspohjalta ja aurinkoisessa säässä viimeisillä hangilla kisat pidettiin onnistuneesti. Onnittelut meidän kisatoimikunnalla sekä huoppuhiihtäjille, mitalisadetta oli! 

Olen ylpeä Tavesilaisuudestani ja sen myötä täytyykin nyt alkaa kysellä maastoja ensi kesän jälkikoetta varten. Ja Miinun kanssa pidetään jälki-iltaa aloittelijoille, joten Tampereen vetokoiraseura ry jes!

Ennen kuin nuolaisen, niin aina tipahtaa. Elviksen slo on täydessä vauhdissa edellisestä lääkärinkäynnistä huolimatta. Satunnaisesti joka viikko on lähtenyt nyt pari kynttä. Homma eroaa viime syksystä sillä, että kynnen juuret eivät ole tulehtuneet. Kynnet vain kuivuvat pohjasta irti, nousevat kohti taivasta ja viimeiseksi irtoavat juurestaan. Elvis antaa puhdistaa tassunsa hyvin eikä kipuile niistä. Kun kynsi lähtee, näyttää se ydin ihan rauhalliseltä, kunnes huomaan, että vieressä olevakin kynsi tippuu ihan kohta.  Olen pessut tassuja 3 kertaa viikossa hiivashampoolla, mutta nyt tassujen karvat ovat punaisena ärsytyksestä. Jotenkin tulee mieleen furunkuloosi, kun ne niin punoittaa. Ihmettelen, miten hiivaa tai furunkuloosia hoitaisin. Ja näin ollen mennään huomenna verikokeisiin ja luultavasti sen jälkeen käynnistyvät Elviksen lääkitykset uudstaan. Näin eläinlääkärin kanssa tänään juteltiin. Jos/ kun kortisoni tullaan taas aloittamaan, täytyy kilpirauhasarvot tietää, koska kortisoni vaikuttaa osaltaan myös kilpparipitoisuuksiin.

Takatassut, joista kynsiä on lähtenyt.

Etutassu

Tassut hiivashampookäsittelyn/suihkun jälkeen, ärtyneet ovat, etummainen kynsi on lähtövuorossa.

Näistä on kynnet lähteneet, itse ytimet on rauhalliset, mutta karvat/iho punoittaa.

Kuva viikkoa myöhemmin, tässä tassut kuivana, kuvassa oleva kynsi on ihan ontto ja jo kuivunut irti, lähti seuraavana päivänä itsestään pois.

 Mutta paska homma. Elvis on ollut niin urhea ja reipas. Olin ilmoittanut kaikki kolme koiraa kahteen seuraavaan Tamskin rallitokokisaan, mutta lääkityksien vuoksi Elvis joutuu jättämään nämä. Ihan pieni toivon kipinä on, että ei aloiteta lääkitystä, eihän. Elviksen kanssa rallitokoradan teko on niin hauskaa, koska sen katse ja toiminnan tarmo ei herpaannu minusta hetkeksikään. Elvis ansaitsee olla perheen paras. Epäreilua!

Aronin selkä oireili taas kerran pari viikkoa sitten. Huomaan heti, että venyttelyt on jäissä. Jotenkin epätoivo valtasi minut tässä. Samoin pankkitilin saldo ei anna ihan hirveitä mahdollisuuksia näihin lääkärikäynteihin. Joten hain apua Katariina Slotelta, josta olin kuullut paljon hyvää. Varasin ajan sekä Aronille, että Raylle, joka ei ole vielä koskaan ollut hierottavana. No Raystä myöhemmin lisää.

Katariina huomasi heti, että Aronin selkä on tuhannen kierteellä. Siksi se ei voi venyttää itseään. Sain kuulla, että kun ranka on kiertynyt mutkalle, tulee kaikenlaisia oireits. Ja Aronin ranka oli ollut kiertyneenä pitkään. 

Ihana Katariina käsitteli Aronin rankaa, sai sen suoraksi, mutta luonnollisesti olotila ei ole pysyvä. Sanoi, että kun ranka suoristui, alkoi verenkierto siellä heti elpyä. Aron ei ollut sillä tavalla jumissa lihaksiltaan, mitä olin ajatellut, enemmänkin Katariina sanoi sen olevan täysin jumiton koira. Miten hassua oli kuulla tämä. Nyt jatkossa Aron saa paljon liikuntaa vapaana. Saadaan liikkua paljon, mennä peltoteitä, jossa se ravaa vapaana saaden selkänsä rentoutumaan. Ei nyt mitään näperrys jumppaa vaan paljon tasaista liikuntaa. Ravissa on se hyvä, että joutuu juoksemaan molempia kylkiä käyttäen. Nyt tilanne on tuon kiertyneen rangan vuoksi sellainen, että vasemmalla on heikot lihakset, oikealla vahvemmat. Lisäksi kiertynyt ranka on ollut elimistössä stressitila, jolloin karva on huono ja laihakin Aron on. Ihanaa kuitenkin, että nyt hoidetaan syytä eikä oiretta ja kesäksi Aronin pitäisi tulla kuntoon. Olemme siis menossa Katariina luokse pian uudestaankin. 

Joten ollaan tehty pitkä lenkkejä ja nautittu Aronin kanssa keväästä. Kun ulkoillaan kaksi, ei tarvitse riehua ja ottaa laukkakisoja toisten kanssa. Ollaan vaan menty kaksin.

Auringon paiste toi viime viikon lenkeillä iloa ja väriä elämään.

Tuu jo

No pikku Ray. Antoi käsitellä itsensä hyvin ja Rayllä oli sellaista perinteistä urheilukoiran lihasjumia kehossaan. Ray saa kyllä enemmän lenkkiä kuin kukaan muu ja sillä on valtavat reisilihakset. Agility treenaavat kerran viikossa, mutta joka päivä käy Petran kanssa lenkeillä. Ja välillä on myös metsälenkeillä minunkin mukana. Suostuttelen parhaillaan Petraa osallistumaan virallisiin agilitykisoihin, ovat sinne ihan valmiita. Pujottelu ja keinu sujuu, joskin a-esteen alastulokontaktin kanssa pitää vielä puuhastella, mutta muuten näyttävät lupaavilta. Petralla ei ole samanlaista kilpailun tarvetta kuin äidillään, joten yritän vain motivoimalla kannustaa yrittämään kisoihin. Lapsen silmissä kisaaminen vaikuttaa tiukkapipoiselta ja kireältä, treenaaminen on kivaa, sanoo Petra. 

Onnellinen Ray

Jonka elämä on välillä rankkaa, että pitää huilata kunnolla.