Harrastamisen iloja

Siltä se vaan näyttää, että aika monta viikkoa on taas mennyt edellisestä päivityksestä. Me on tehty kuitenkin vaikka mitä kivaa. Päällimmäisenä mielessä on ehkä Briskness-leiri ja agikisat Jyväskylässä.

Joten käydään ensin leirillä.

Tuija keksi pyytää minua alkukesästä heidän leirilleen tokokouluttajaksi ja kun sain viikonloppuvapaan junailtua siihen leirin kohtaan, vastasin kutsuun ilomielin. Meikäläisen tokotaidot ei ole ihan ajantasalla, mutta onneksi se ei haitannut. Leirillä oli kennel Brisknessin koiria ja muutamille vapaaksi jääneille paikoille oli mahtunut muutama muukin bordercollie. Innokasta väkeä kaikki. Leireiltiin Virroilla Marttisten lomatilalla ja mitä luksusta, kun saatiin Aronin kanssa oma huone. Aron on siitä kiva leirikaveri, että se jää kiitollisena kassini viereen huoneeseen eikä stressaa siitä toisin kuin pikku-Ray, joka haukkuisi jokaisen oven takana liikkujan. 

Perjantai-iltana pääsin Aronin kanssa tekemään kokeenomaisen esineruudun ja illan hämärtyessä tultiin ruudun eteen, josta en hahmottanut oikein edes takarajaa, mutta eipä se haitannut. Ruudussa oli käynyt jo paljon koiria, esineet oli valmiina ja itse en ollut astunut ruutuun tätä ennen lainkaan, eli kisa-olosuhteet. Neljä pistoa ja kolme esinettä, eikä me siinä paljoakaan aikaa vietetty. Hyvä Aron.

Lauantaina koulutusteni ohella päästiin Sari Heinosen agilitytreeniin ja treenattiin kivaa hyppyrataa. Tehtiin hyviä pätkiä, mutta kakkoskierroksella Aron alkoi possuilmaan pujottelun kanssa. Pujottelun päässä oli putken suu kutsuvana ja Aron jätti pujottelun viimeisen välin sukeltaakseen heti putkeen. Tätä toisteltiin jokusen kerran, että kunnolla loppuun saakka ja sitten vasta putkeen. Jäi kuitenkin hirmu hyvä mieli, sillä radalla oli jos jonkinlaista kohtaa ja Sarin kehut lämmitti mieltä. Ohjasin kuulemma hyvin :)

Tokoryhmissäni oli älyttömän hyviä koiria ja myös niitä, joiden kanssa piti jutella ihan perus asioista. Jos koira saa roikkua kouluttajansa treeniliivissä, omassa hihnassa ja haukkua yleisön, lienee sanomattakin selvää, että niin ei voi jatkua. Iloista kuitenkinse, että ohjaajan mieleen saa muistutuksen siitä, että ohjaaja on se, joka määrittelee säännöt kuinka treenitilanteissa ollaan, alkaa hommasta tulla jotakin.

Oli kyllä vaan niin kivaa, että aurinko paistoi, minulla oli käytössä kaikki maailman tokotarvikkeet esteitä myöten, joten saatiin kaikenlaisia treenejä tehtyä. Toki kouluttaminen oli myös melko kuluttavaa, sillä siinä on oltava täysillä läsnä koko ajan lukien koiraa ja sen ohjaajaa, täydet sympatiat siis niille, jotka tekee sitä hommaa työkseen joka päivä. Mutta jos se jotakin ottaa, niin myös antaa vielä enemmän. 

Aronkin pääsi aluksi tai lopuksi pipertämään jotakin, joten treenasimme mm. uutta merkin kiertoa ja esteiden ohitusta. Kiitos kaikki mukana olleet!

Ja kuten leireillä yleensä, tutustuin moniin uusiin koiraharrastajiin ja koiriin. Ihastuin Mama Brisknessin Anitan koiraan Elviin ja pakko oli heti kysyä, että koska se astutetaan. Oi joi mikä helmi koiraksi. 

No sitten pieneen "näyttelymenestykseen". Petra halusi osallistua Rayn kanssa Tampereella pidettävään mätsäriin ja kilttinä äitinä pesin lapsen koiran, vaikka piti tehdä koulutehtäviä ainoana vapaapäivänäni. Hauskaa oli kuitenkin tukea toisen mätsäri-intoa ja kovasti sitä Raytä juoksutettiin enne omaa vuoroa. Petra on opetellut kasvattajansa Suskun tuella, että koiran lihakset on aina lämmitelty kun mennään kehään. Lisäksi Ray liikkuu parhaiten silloin, kun se hieman läähättää. Joten niin ne juoksenteli etukäteen jonkin verran ja menivät viimeiseen pariin kisaamaan. Nyt koiria oli kolme, koska oli pariton määrä. Kahdelle oli tarjolla sininen nauha ja yhdelle punainen. Petra ja Ray nappasivat sen punaisen ja hetken päästä olivat pienten aikuisten koirien punaistrn voittajia. Tuomarin mielestä esiintyivät yhdessä niin hyvin ja hyvällä yhteistyöllä, että jäivät heti mieleen. Sitten bis-kehään, jossa taso oli korkea. Juoksivat ryhmässä ja erikseen, edestakaiset liikkeet ja vielä kerran. Ja sieltä sitten Bis 2-paikalle, joten oli syytä hymyyn. Petra tietty ihan tohkeissaan, kun voittivat muovikassillisen palkintoja.

Nyt sunnuntaina lähdettiin aamuvarhaisella kohti Jyväskylän agikisoja. Olin ilmoittanut Petra ja Rayn kolmeen starttiin ja Aronin kahteen. Koska kisaavat eri tasoilla oli päivästä tulossa pitkä. Tykkään vaan kovasti Jatin järjestämistä kisoista ja hyvästä Jatin hallista.

Petran ja Rayn ensimmäinen hyppyrata tuotti nollan ja luokkavoiton. Jee, niiden ensimmäinen!

Toinen rata oli heiltä,oikeastaan vielä parempi, Rayn itseluottamus oli huipussaan ja vauhti koveni. Vain yksi valssi tuli Petralta myöhässä ja Ray sulahti väärään päähän putkea, mutta muuten todella hyvin ja virheittä. Hyllyhän se oli, mutta ratana loistava.

Kolmas rata olin sitten jo liikaa ja Ray teki virheitä kepeillä, joista kertyi yliaikaa. Väsymys näkyi pujotteluvurheinä. Tuloksella kuitenkin kolmanneksi. Jes!

Rayn sisko Minttu ja Anna tekivät mineissä kaksi rataa nollatuloksin ja siirtyivät kakkosiin.

Joten onnea Agrarium japsit!

Tässä vaiheessa olin jo lahjoittamassa Aronia Petralle, kun katselin kakkosluokan rataa. Iik, siellä olisi kaksi perättäistä takaakiertoa ja ne aina niin jännittää, että miten nyt sitten osaan. Ärsyttävästi radan ensimmäinen rima tippui ihan omasta tyhmyydestä, mutta sen jälkeen mentiin melko sujuvasti virheittä maaliin saakka. Hyvä ihme! Vain yksi rima! Tehtiin meidän toistaiseksi paras tulos kakkosluokassa ja tällä sijoittui kolmanneksi.

Toiselle radalle varmistin huolella ensimmäisen riman. Jätin Aronin kauemmaksi enkä hätäillyt. Hyvin päästiin alkuun, mutta yksi ainoa virhe tuli a esteellä. Luulin, että koira lukitsi esteen ja lähdin leikkaamaan tässä kohtaa takaa. Aronin etukäpälät koski jo ylösmeno kontaktia, kunnes se kääntyi katsomaan, että mihin minä menin ja tuli pois esteeltä. Tästä -5, joka jäi ainoaksi virheeksemme. 

Nollat oli niin lähellä, mutta ei haitannut, olin hirmu iloinen, että me ollaan kehitytty ehkä hitaasti mutta nousujohteisesti. Antaa toivoa tulevaisuuteen!

Muuten ollaan käyty pipertämässä perusasioita Aronin kanssa. Tänään mm Kyötikkälän kentällä.

Ja pikku Rayn kanssa on tehty rallytokojuttuja aina Petran agitreenien yhteydessä hyödyntäen Eteläpuiston häiriöitä. Petrakin halus viimeksi koittaa.

Elvis on lenkkeillyt nyt paljon puolisoni kanssa ja voi sillä tavalla hyvin. Elviksen lääkitys on pitkä ja jos maaliskuussa se söi noin 10 tbl päivässä, menee nyt vain antibiootti kerran päivässä + thyroksiini. Kortisonia meni elokuun loppuun ja nyt tämän yhden antibioottin kanssa vuoden loppuun. Tällä toivotaan, että Elviksen slo pysyy nyt remissiossa eikä kolmannelle kaikkien kynsien irtoamiskierrokselle tarvitsisi enää lähteä. Lohi-öljyä juo nyt koko porukka ja toivotaan vaan tervettä syksyä!