Lentopallosta hyppytekniikkaan

Ray ja Petra aloittivat tänä syksynä flyball-alkeiskurssin. Ray ei sillä tavalla ole luonnonlahja siihen, mitä laji edellyttää, mutta kivaa tekemistä. Sen verran haastavaa se ollut, että flybalista tuli vähän meidän kolmen kimppalaji, jota ollaan käyty sitten itseksemme myös treenimässä.

Flyball suoritus on yksinkertaimmillaan sitä, että koira hyppää 4 esteen sarjan ohjaajasta poispäin, painaa tassulla pallokonetta, nappaa sieltä kimpoavan pallon ja tulee pallo suussa estesarjan takaisin kohti ohjaajaa ja lopulta tiputtaa pallon kun sarjan alussa olevat merkkikartiot on ohitettu.

Raylle oli helppo opettaa agitaustan vuoksi tuo hyppysarja ja se edestakaisin on oikein helppoa. Sen sijaan se ei ole koskaan ollut kiinnostunut palloista ja leluilla leikkiminen ei ole sille mikään iso juttu, noutaa se ei osaa lainkaan, mutta Petralle se vie kyllä pehmoleluja, kysyäkseen Petraa leikkiinsä. Joten aloitettiin koko homma siitä, että se nostaa pallon maasta. Tavallisen kokoinen tennispallo oli aluksi sen suuhun liian iso, mutta onneksi Rayllä on sellainen myös ihan pienikin. Ostettiin se näyttelyitä varten, kun se vinkuu ja mahtuu taskuun. Sitten naksu ja kasa nameja ja naksuttelin vain sitä, että se nostaa pallon maasta suullaan. Ja tätä peliä pelattiin useampi ilta. 

Siitä seuraava kriteeri oli, että Ray nosti pallon ja pallo suussa lähti kohti minua. Näin saatiin jo vähän noudon alkua siihen.

Sitten pallon luo piti mennä eteisen päähän ja käydä noutamassa se. Vähitellen lisättiin yksi pikku-este matkan varrelle ja Rayn piti hypätä kirjoista rakennettu este, ottaa pallo suuhun ja hypätä este pallo suussa. Kun se onnistui, oli matkan varrella 2 estettä ja näiden ylu hyppääminen pallo suussa onnistui lopulta.Jee, se oli jo iso saavutus!

Hallilla huomattiin, että Ray säikähti pallokonetta, kun se ekan kerran täräytti sitä tassulla ja pallo jysähti naamaan.  Erikseen piti siis treenata pallokoneen painamista niin, että Ray tottuu pallokoneen ääneen. Viime viikolla tehtiin siitä nakkikone. Petra seisoo koneen takana ja heittää Raylle nakinpalan aina kun Ray painaa koneen poljinta. Meillä ei ole vielä ladattuna siihen mitään palloa, riittää, että Ray oivaltaa oman tassun painamisen johtavan pallokoneen ääneen, josta seuraa lentävä asia. 

Seuraavaksi mietinnä alle tuleekin se, että opetetaanko Raylle tekniikka, missä se koskee tassuilla koneeseen ja samalla nappaa pallon suuhunsa ja kääntyy takaisin päin. Netti on pullollaan erilaisia flyball-videoita ja flyball-koneella kääntymisiä, mutta pähkäillään, mikä on Raylle hyvä tapa.

Että sellaista pikkuprojektia. Aron bordercollie oppisi tämän hetkessä, mutta Herra Aalla on niin paljon muutenkin harrastuksia, että säästän sen tältä. Sen sijaan Rayn opettaminen on hauskaa ja se, minkä se oppii, sen se tekee täysillä. Jatkamme siis projektia ja tavoitteena on saada koko sarja valmiiksi, jonka jälkeen Ray ja Petra voivat käydä Tamskin flyball-yhteistreeneissä ja osallistua joukkuehommeleihin. Sehän on joukkue ja näytöslaji.

Rayn treenipallot, tämäkin laji on väline-urheilua

Aronin kanssa on tehty eniten rally-tokoa. Jos koiralle on 6 vuotta vahvistettu, että vasen sivu on maailman tärkein paikka, ei se ihan kuukaudessa osta sitä ajatusta, että oikea on yhtä hyvä. Oikeastaan se on hirveän epävarma oikealla puolen ollessaan ja tätä yritän nyt vahvistaa, että oikealla puolen seuraaminen on ok. Olen naksutellut tätä paljon ja ollaan harjoiteltu nyt vahvaksi puolen vaihtaminen takaa. Nyt kun se alkaa sujua, otetaan ohjelmistoon myös puolen vaihtaminen jalkojen välistä. Perusseuruu suoralla ja pujottelut sujuu, mutta jos lisätään pujottelu juosten koira oikealla puolen, niin pieleen menee. Tässä Aron vaihtaa ääntäänkin nopeammin itsensä vasemmalle puolen. Paikalla käännökset on myös vaikeita, mutta toisaalta, mihin meillä on edes kiire. Tehdään juttuja yks kerraallaan osattavaksi.

Niinku mihin mennään?

Mä meen mihin vaan :)

Viime torstain valkkutreeneissä harjoiteltiin jäävät asennot tehtävän koira oikealla puolen ja istumisessa tuli aluksi eniten virheitä. Ylipäätään Aron on epävarma oikealla puolen ollessa eikä sitten pysty siinä tilassa olemaan avoin käskyilleni, jolloin virheen mahdollisuudet kasvaa. Mutta me on nyt treenattu tätä ja jäävät alkaa onnistua oikein hyvin. Myös pyörähdys oikealla puolen ollessa oli vaikeeta, mutta toistoja ja toistoja. 

Rally-tokon ylempien luokkien kylttejä on käyty nyt läpi ja olen niissä kyllä ihan urpo. Pitäisi opetella ne nyt ensin ilman koiraakin, sillä ne kukkaset, voih, jos mä käännyn tänne, niin minne mun koira menee? 

Porukkatreeniä valkussa

Tähdätään kuitenkin oman seuran rallytupla-kisoihin, jotka on 6.1.2016. Aron voittajaan ja Elviskin aloluokkaan, sillä se on nyt lääkityksestään vapaa ja toivotaan, että sen elimistö antaa nyt kynsien olla rauhassa.

Elvis täytti muuten 9. vee tässä kuussa.

Kerran viikossa ollaan Aronin kanssa käyty agitreeneissä ja treenit menee yleensä hyvin. Rimoja tippuu vähemmän kuin koskaan ja Aron menee kovaa. Näistä jää aina ihan älyttömän hyvä mieli. Silti olen niin huono treenimään agia itsekseni tai ottamaan työn alle asioita, mitä agissa pitäisi parantaa. Peräti yhden kerran kävin nyt kaverin kanssa treenimässä. Ilmoan meidät nyt kuitenkin kisoihin parin viikon päähän, jos sieltä tulisi taas agihurmosta.

Aron on tehnyt kanssani hyppytekniikkatreenejä nyt kahteen otteeseen ja se tykkää niistä kovasti. Perussarja ja kasvava sarja onnistuvat loistavasti. Venyttää hyvin itseään kasvavalla sarjalla. Tänään hyppyytin myös okseria niin että 2 hyppyä oli ennen okseria ja se okserin korkeus vaihteli. Matalammilla menee hyvin, mutta enemmän voimaa ja rohkeutta saisi ladata silloin, kun okseri on korkeimmillaan. Eli itsevarmuuden kasvatus isoja ja erikoisen näköisiä esteitä kohtaan on jälleen työlistalla.

Onneksi meillä on käytössä Tamskin halli, jonne on matkaa meidän pihasta peräti 8 km. Ei siis matka eikä mikään. Ilmankos siellä tuleekin käytyä monta kertaa viikossa.

Muistetaan muuten kaikki näkyä pimeessa, kun lenkkeillään koiriemme kanssa ;-)