Aronin kanssa tulin ensimmäisellä kierroksella lähtöön ja vanhoihin tapoihin kangistuneena en osannut pistää heti poikki sitä, että Aron oli täysin kylttien lumoissa. Jos lähdössä se oli niissä niin kiinni. Ihana Tiia tuli sanomaan, että miksen tehnyt toisin? Vastasin, että en vaan osannut.
Ja seuraavat 15 kierrosta Aron kävi lähtokyltillä luopumassa kylteistä. Aina joku kysyi kisamaisesti, että oletko valmiina, nyökkäsin, että kyllä ja Aronille annoin jonkun sellaisen käskyn, mitä se ei lainkaan odottanut lähtökyltillä, että pitää nousta seisomaan. Se ei osannut sitä lainkaan, kun on oppinut, että lähdöstä mennään lähes aina suoraan eteenpäin ensimmäiselle tehtäväkyltille. Ja kun se ei pystynyt tekemään noin yksinkertaista tehtävää, se osoitti sen, että jos koiran ajatukset on kaikkialla muualla kuin itse suorittamisessa, se ei pysty siihen. Ja sitten se osoitti sen, että jos etu-käsky alkoi sujua tässä ("etu" on itseasiassa kaukojen istumasta seisomaan käsky, mitä käytän myös rallyssa, kun pitää sivulla ollessa nousta istumasta seisomaan), niin seuraavan kerran piti sanoakin jotain muuta yllättävää. Ja ihan järkyttävää, että käsky maa, missä pitää vaan mennä maahan, ei onnistunutkaan. Eli diagnoosi: koirani on 3% edestä treeneissä läsnä. Valitettavasti se 97% menee niihin kylttien ja merkkien tuijotteluun/palkan odotukseen tms. sen sijaan, että olisi käskylle ja yhdessä tekemiselle avoin.
No pistettiin haastetta. Lähtökyltin toiselle puolen tuli kissanruoka purkki, samoin herkkutikkuja. Aron pyöräytti silmiänsä kaksi kierrosta ympäri, kun se tajus lähtöön tulleessaan, että mitä se näkikään. Ja niistä huolimatta piti tehdä maahan-meno siihen lähtö kyltille. Ja kun se pystyi siihen, sen piti vastata sosiaaliseen palkkaan katsomalla minua, jonka jälkeen se sai lelun, mitä revittiin yhdessä.
Ne kyltit vetää puoleensa ja vieressä on herkut...
Ihan just tulee käsky
Se meni maahan :)
Sosiaalinen palkka, mutta näkeekö Aron vaan mun kädet, jotka antaa palkan?
Yksi yllättävä haaste oli lähdössä, että vastasin tuomarille olevani valmis, sanoin Aronille sivu ja tehtiin täyskäännös vasempaan ja seurautin sitä radalta ulos. Se ei tässä kohtaa äännellyt yhtään ja seurasi niin terävänä, että jes jes jes, tätä me just sulta Aron halutaan.
Lisäksi harjoittelin niitä, että sanon Aronille maahanmenokäskyn ikään kuin vapaalla ollessa. Se semmonen käy siihen- käsky. Maiju ja muut kävi houkuttelemassa Aronin tästä mukaansa ja miten helposti se oli haettavissa. Taas piti sanoa, että jessus Aron, mitä sanoin sulle äsken. Ja miten pienestä se pystyi parantamaan ajatteluaan ja olemaan lähtemättä muitten mukaan. Eli tässäkin ajatus minun sanomisiin.
Sitten harjoittelin sitä, että käskin sen maahan ja heiluttelin lelua sen edessä, se sai heti luvan vapautua lelun kimppuun kun pystyi luopumaan lelun tuijotuksesta katsomaan minua silmiin. Ja se katsoi mua silmiin!!
Miten hirveän innostavaa. Näitä on pakko tehdä lisää ja mun on keksittävä uusia haasteita, mitä Aron ei osaa odottaa, mutta mistä sen pitäisi ihan kunnialla selviytyä.
Piti kertoa myös Pikku-Rayn edistyneestä flyball-asenteesta. Viimeksi kun kirjoittelin tästä, kerroin muistaakseni miten pieniin osiin kaikki on pitänyt pilkkoa. Ray ei osaa noutaa eikä ole mitenkään pallohullu. Lisäksi kun se aluksi kävi laukaisemassa ekoja kertoja pallo-konetta, se sai pallosta kuonoonsa, joten sille jäi pitkäksi aikaa siitä kammo. Mutta nyt on erikseen paukutettu konetta, mistä sai nakkia. Sitten sellainen ketju, että kun painaa konetta, heittää Petra pallon, jonka perään on hirmu hauska laukata ja saalistaa se kiinni, nostaa se ja laukata pallo suussa Petraa kohti, joka huutaa jes ja heittää nakkia.
Tästä ketjusta edistyttiin niin, että nyt Petra heittää pallon esteiden taakse, jolloin Raylle tulee suoritus hypellä esterivin yli pallon perään, nostaa pallo ja hypellä pallo suussa samaa reittiä Petraa kohti. Tässä on nyt onnistuttu, joten ihan lähellä ollaan, että voidaan ketjuttaa koko homma. Hanna Askolan johdolla Petra ja Ray käy joka toinen tiistai alkeis-jatko kurssilla.
Ray ja Petra menee myös todella mallikkaasti torstaisin nuorten agivalkkuryhmässä agilityä. Tekevät vaikeita ratoja ja kaameita pöyrityksiä edes takaisin. Pujottelua Ray tekee kuin pieni kone ja kaikki esteet on heillä hyvässä hallussa. Treenaavat vuoden agijapsi-mestaruus mitali silmissä ;-)
Lenkkikelit on nyt muuten parhaimmillaan. Lunta on paljon ja koirat ei kurastu, tosin melkoisia määriä lunta kulkeutuu tassu ja massukarvoissa sisään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti