Seuraamisluennolla

Olin viime viikolla kuuntelemassa Riitta Kivimäen luentoa aiheesta seuraaminen. Seuraaminen - minulle liike, mikä on kaikkein vaikein opettaa koiralle. Ja tästä syystä Riitan seuraamisluennolle oli päästävä. Kirjoittelin itselleni ylös muistiinpanoja kynä sauhuten, mutta nämä muistiinpanot on omasta näkökulmasta poimittuja, ei siis se ehdoton totuus tai se mitä Riittä täsmälleen tarkoitti.

Luennolla mietittiin, että mitä se seuraaminen oikein on. Sääntökirja määrittää kehykset sille, joissa sanotaan, että seuraamisessa koiran lapa on ihmisen polven kohdalla, koiran ja ohjaajan väli toisiinsa on 10 cm ja rintamasuunta on yhdensuuntainen. Koiran tulee ilmentää halua seurata.

Jokaisella koirankouluttajalla voi olla oma käsitys siitä, miltä seuraamisen tulee näyttää, mutta Riitan koirien vahvuuksia on halu seurata, halu säilyttää katsekontakti, motivaatio yrittää uudestaan, kohteita päin meneminen ei vaikuta suoritukseen ja ryhdikkyys. Mitkä ovat sinun koirasi vahvuuksia?

Mistä kaikki lähtee? Perusasennosta! Siinä koira on ohjaajan vasemmalla puolella, istuu ryhdikkäästi, suuntaa katseen ja pään ylöspäin, on mahdollisimman lähellä kuitenkaan koskematta ohjaajaan.

Opetus: Riitta käyttää apuna etujalkatargettia. Sen pitää olla tukeva, riittävän pieni (niin että tassut mahtuvat sille, mutta ei pesuvadin kokoinen), hieman korkea.
Koira oppii tämän avulla tehokkaan takapään käytön heti ja samalla perusasennon paikka määrittyy tarkasti. Koiralle saadaan rakennettua hyvä motivaatio ja asenne, kun tämän avulla saadaan tehtyä onnistumisia melko helposti ja tähän targettiin voidaan aina palata, mikäli myöhemmin ilmenee tarvetta. Alusta asti koira palkataan tähän sillä ajatuksella, ettei koira menetä kontaktia. Eli aina kun koira on targetilla, sen katse on ylöspäin ja pyritään palkkaamaan ennen kuin katse laskee tai kontakti tippuu. Koira vapautetaan targetilta ennen kontaktin tippumista.

Vaiheet 1-4:
1. Sheipataan koiran etujalat targetille.
2. Sheipataan koira pyörimään targetilla.
3. Siirretään target ohjaajan vasemmalle puolelle ja annetaan koiran tarjota siihen tulemista. Koiran ei siis tarvitse istua vielä tässä kohdin.
4. Lisätään toiminnolle vihje asenteen vakiinnuttua.

Targetilla pyöritään koiran kanssa eri aikaan (vaihe 2.), jolloin koiran tekeminen ei ole kiinni siitä, liikkuuko ohjaaja ja miten liikkuu. Koiraa palkataan eri vaiheissa, ei aina lopussa.

Vaiheet 5-7:
5. Poistetaan target, joko suoraan tai vaihdetaan matalampaan. Esim. ulkona voi piirtää hiekkaan pienen ympyrän eli targetin.
6. Lisätään kestoa = käsitystä tehtävästä ja pidetään huolta motivaatiosta
7. Yleistetään käytöstä, eri kulmista tulemista siihen, eri etäisyyksistä.

Sivulle tulemiseen liittyy alusta asti kriteeri, missä tullaan sivulle ja koira pitää kontaktin ohjaajan. Jos tekee heti alusta asti itselleen tästä kriteerin selväksi, välttää ongelmia. Esim kriteerinä voi olla, että koira tulee innokkaasti sivulle.

Monet koirat alkavat ennakoida kiepsahdusta sivulle, joten näissä opeta koiralle käsitarget siten, että koira tulee sinua kohti käteen kiinni jääden seisomaan sinua kohti, ei vinoon vaan luotisuoraan. Siinä tulee seistä, kunnes tulee sivulle siirtymis käsky. Tulee myös miettiä, että haluaako koiran tulevan sivulle takakautta vai edestä kiepsahtaen huomioiden pk-tottis.
Pyritään eroon targetista ja haetaan lisää kestoa kuten tekemällä erilaisissa häiriöissä esim. parkkipaikat, kaupan edustat, lastenleikkipaikat.

Koiran pitää osata asia helpossa paikassa. Se pystyy luopumaan ohjaajan nameista ja leluista ja näiden kanssa voidaan harjoitella myös esim maassa ympärillä on nameja tai leluja ym heti harjoittelun alkuvaiheissa. Pentu saadaan oppimaan, ettei niistä pidä välittää.

Vilkkaan koiran kanssa on opeteltava pään pitäminen paikallaan. On koiria, jotka huomaavat ympäristöstään kaiken ja pää pyörii. Jos tämä on koirakolle haaste, voidaan mennä niin perustasolle, että ohjaaja pitää koiran päästä kiinni ja siitä palkka.

Puhuttiin myös katsekontaktista; tässä tulee miettiä, että onko kyseessä varsinainen katsekontakti (minulle se tarkoitaa, että ollaan koiran kanssa yhdessä silmästä silmään) vai onko se sitä, että koira on vain pää ylöspäin. Riitta opettaa koirille, että seuraaminen sisältää aina tämän pää ylöspäin pidon ja eri käskystä koira saa katsoa ympärilleen esim oma käsky silloin, kun ohjatun noudon kapuloita viedään.

Seuraamisen opettaminen
Tapa 1. Perusasennosta toiseen siirtyminen
Edellyttää, että koira osaa tulla perusasentoon ja säilyttää sen. Kriteerit tulee olla tarkkaan määriteltyjä ja itse perusasennossa olemiseen tulee paljon vahvisteita. Tärkeintä seuraamiseen lähdettäessä on ensimmäinen askel ja siinä tapahtuva kontakti. Jos katse siinä tippuu, keskeytetään heti suoritus. Pyritään, ettei houkutella päätä pysymään namilla, mutta kun koira tekee oikein, niin merkataan asia ja palkataan.

Koira vapautetaan aina palkasta ja sitten aloitetaan alusta eli tehdään uusi toisto. Tämä siksi, ettei koira opi koskaan siihen, että seuraamiseen voisi sisältyä kaikenlaista, vapaana ollessa koira on vapaalla, mutta uuden toiston alkaessa kriteeri on voimassa.

Kun koira osaa tulla perusasentoon voidaan treetana ihan sitä, että käskyyn tulee reagoida: ollaan esim peilin edessä perusasennossa paikallaan, ohjaaja sanoo seuraamiskäskyn ja koira palkataan, jos sen olemuksessa tapahtuu reagointi. Koira eikä ohjaaja liiku tässä vaan ajetaan käskyä sisään, että siihen kuuluu reagoida, mutta ei liikkua.

Liikkeelle: annetaan vihje, astutaan askel, pysähdytään perusasentoon, josta koira palkataan ja vapautetaan. Askelmäärää lisätään, ei jäädä junnamaan vaan edetään. Pitää edetä!
Vaihdellaan askelmääriä jatkuvasti esim 1-2-3-1-4-5-1.

Koko ajan huolehditaan motivaatiosta ja koiran halusta. Muista, että evl:n seuraaminen vaatii parhamillaan 3-4 minuuttia yhtämittaista seuraamista. Raaski tehdä siis myös pitkiä pätkiä.

Käännökset, sivusiirtymät ym jumpataan paikalla ollessa. Koiran ei siis tarvitse osata seurata suoralla vaan kaikki nämä "pikkujutut" voidaan tehdä valmiiksi ja ottaa ne mukaan myöhemmin.
Eri rytmit otetaan mukaan, kun koira osaa vahvasti perusrytmissä seuraamisen ja on hyvin motivoitunut.

Tapa 2. Vahvistepisteen kautta

Opetetaan koiralle seuraaminen hyödyntämällä täsmällistä vahvistepistettä, jossa on huolellinen palkan lähtöpalkka, tulosuunta ja palkkauspiste. Käytännössä siis niin, että ohjaaja liikkuu luonnollisesti, ei houkuttele eikä ohjaile. Koira tulee ohjaajan liikkeeseen mukaan ja heti kun koira on oikealla paikalla liikkuu ohjaajan käsi taskuun, josta namia. Palkka tulee ns, housun sivusaumaa pitkin. Palkatessa kehutaan koko ajan.
Koira tulee sivulle liikkeeseen, kuittaus jes, jatkuva kehu + käsi hakee taskusta namia ja avittaa perusasentoon, pysähdytään perusasentoon, palkitaan edelleen sivusauman kohdalla ja vapautetaan siitä. Hiljalleen näissä viivytetään palkan tuloa. Koira siis tarjoaa seuraamiseen tuloa, joka me poimitaan.

Treenatessa huomioitavaa
Opeta alusta saakka, että kun ohjaaja on hiljaa ja passiivinen, ohjaaja on silloin tyytyväinen. Seuraaminen ei siis ole juttelua.
Pyri avuista mahdollisimman pian eroon.
Videoi ja käytä peiliä.
Luo oma ihanne ja pidä siitä kiinni.
Kestoa tarvitaan paljon, evl seuruu kestää yli 3 minuuttia.
Panosta ihan alusta alkaen, että tekeminen päättyy vasta selkeään vapautukseen.

Vaihtele kestoa, helppoja toistoja väliin, mutta nousujohteisesti.

Virheisiin reagoiminen: Opeta pennulle leikkiessä, että voit kosketella sitä ja  silti leikkiminen jatkuu vaikka ohjaaja koskee. Opeta myös oho-signaali helpon leikin avulla. Usein koirilta puuttuu halu yrittää virheen jälkeen, mutta opeta, että pitää yrittää enemmän ja palkitse siitä.

Yleisiä asioita seuraamiseen liittyen
Mieti mitä haluat.
Määrittele kriteerit esim. haluan, että koiralla on palava halu seurata. Mistä tiedän, että sillä on palava halu? Siitä, että koira pyrkii perusasentoon aina kuin on mahdollista. Miten kriteeri mitataan esim. asenteen kohdalla?
Mikä on oma ihanteeni perusasentoon tulemisessa?  Entä seuraamisessa?
Suurin haaste seuraamisessa on on kriteerien hallinnan vaikeus, mutta jos osaa pitää niistä kiinni, on säännöt selkeät kummallekin ja sillon osaa kertoa paremmin koiralle, että mitä haluaa, jolloin koira ymmärtää ne ja saa edellytykset hyvälle seuruulle.

Liikkuminen tekee seuraamisesta vaikeampaa.

Riitta ei anna koiriensa seurata virheen kanssa. Esim jos koira on liian korkeassa viretilassa ja se saa silti seurata ---> korkea vire vahvistuu seuraamiseen kuuluvaksi, jos annetaan seuraamisen jatkua. Sama homma siis minkä tahansa virheen kanssa, esim. ääntely, katsekontakin putoilu.

Perusasento ja seuraaminen ovat liikkeitä, joissa palkan lähtöpisteellä ja tulosuunnalla on merkitystä. Jos koiraa palkataan paljon leluin/namein, se oppii myös odottamaan niitä. Muista sosiaalinen palkka ja mieti mistä palkkaat koirat.

Sosiaalinen palkka: ole oikeasti läsnä kun palkkaat koiran. Palkatessa on lupa puhua, liikkeen aikana ollaan hiljaa.

Ohjaajan vauhti ja askellus vaikuttaa siihen, miltä liike näyttää.

Riitalla on vain yksi vihje perusasennon ja seuruun kanssa.

Seuruun peruutus: koiran on helpompi lähteä peruuttamaan, jos se saa nousta ensin seisomaan ja sitten lähteä pakittamaan ohjaajan mukana. Opeta tämä erikseen.

Häiriöt seuraamisessa: ohjaaja, tuomari, liikkuri, kohdetta päin meneminen, maassa olevat häiriöt, ympärillä liikkuvat häiriöt, alustat, lätäköt.

Olin luennolla vaikuttunut siitä, miten huolellisesti Riitta rakentaa koiriensa seuruun. Sain itselle tästä myös uutta intoa ja uusia ajatuksia. Ajatus esim siitä, että ohjaaja ei seuruun sisällä huomauttele koiran edistämisestä tai katsekontaktin tippumisesta ja jatka silti seuruuta. Itse olen siis näin toiminut ja ymmärrän siitä nyt paremmin, että miksi koirani seuraamiseen sisältyy vaikka mitä. Jos rakentaa seuraamista niin, ettei salli näitä häröilyjä, niin ne eivät loogisesti ajatellen kasva osaksi seuraamista. Riitta opetti, että homma tulee heti katkaista, tulee miettiä, että miksi koira esim tiputtaa kontaktin ja suunnitella treeni niin, että saadaan niitä kriteerin mukaisia onnistumisia, jolloin koiran motivaatiokin pysyy hyvänä.

Toisaalta jäin myös miettimään, palkan odotusta ja siitä luopumista. Olen ainakin suunnitellut, että seuraavan koiran kohdalla tulen kiinnittämään tähän erityistä huomiota ja tulen panostamaan siihen, että voitaisiin leikkia ilman leluja tai nameja. Eli olisin oikeasti iloinen koiran tekemisistä, kehuin ja kannustuksin ja vasta sitten niiden jälkeen voisin kaivaa pallon taskusta. Eikä sekään saisi olla kummallekaan pettymys, ettei sitä lelua kaiveta. Toinen mitä jäin miettimään, niin tulisi olla jatkuvasti myös osaavan koiran kanssa sellainen, että sen voi palkata jo siitä, että se lähtee tulemaan tai tekemään liikettä, ei aina lopussa tai tai aina siinä edessä, kun koira on luovuttanut esim noutokapula. Eli yrittäisi välttää sitä, että koira oppii odottamaan palkkiota tietyssä kohtaa ja kokee ristiriidan, kun ei saakaan sitä.

Joten kiitos Riitta. Mietittävää tuli! Ylipäätään olen alkanut kyseenalaistaa nykyisiä tokosääntöjä ja miettinyt, että josko ollenkaan tokoa. Petra ja Ray ovat nyt tokon alo-avo kurssilla ja se on kivaa vielä siinä vaiheessa. Mutta ne ylemmät luokat, itseäni ärsyttää, että koiralle opetetaan merkki, johon sen tulee kohdistaa katse ja sitten sen tulee osata mennä eteen ilman merkkejä.

Olen myös kiitollinen rallytokosta ja siitä, että sen kautta olen oppinut opettamaan koirilleni seuraamista ja käännöksiä myös koiran ollessa oikealla puolen. Molemminpuolisuus on tärkeää. Ja se seuraavakin saa opetella kanssani molemmin puoliset seuruut ja käännökset. Olen nimittäin huomannut, että nykyiset säännöt kuormittavat tokokoirien kroppaa ihan älyttömästi erityisesti kiertonoudoissa, kovissa kiihdytyksissä lyhyillä etäisyyksillä, tiukoissa jarrutuksissa. Tässä kohtaa siis ajatukset on enemmän pk-tottiksen rakentamisessa ja tätä seuraamistekstiä kirjoittaessa enemmän mietin seuraamista sen pk-tottiksen näkökulmasta kuin tokon. Mutta täytyy jatkaa miettimistä :-)