Lee 10 viikkoa

Lee täyttää huomenna 10 viikkoa ja takana meillä on yhteistä elämää 3 viikkoa. Äkkiä tämä pentuaika vaan menee, vaikka sunnuntai-iltana tuli ensimmäisen kerran tuska, kun en vaan pysynyt pennun vauhdissa. Työpäivän ajan perhe oli viihdyttänyt pentua ja Petra oli omien sanojensa mukaan käyttänyt pennun ulkona pissalla ainakin sata kertaa ja kauheen monet kakat.  Täysi vauhti oli kotona päällä ja yritin siinä laittaa perheelle ruokaa. Pentu hyökkäili vanhempien koirien karvoihin ja sai jäätäviä lähtöjä. Sitten se kävi puremassa jalkaani, roikkumassa keittiöpyyhkeessä, nakertamassa listankulmaa ja jääkaapin alalaitaa. Siitä täyttä höyryä vessaan vesikipolle ja sitten olikin jo pissat lattialla. Kun siivosin niitä otti pentunen oikein vauhtia ja suoraan suu edellä korvaani kiinni. A että se sattui ja pentu joutui puhutteluun, että ketään kohti ei tuolla tavalla hyökitä. Ja vanhempi lauma tuijotti minua, että koskas meidän metsälenkin aika on. Juu juu, ehditään ehditään. Muistaakseni kaaduin puoli kuolleena sänkyyn nukkumaan sinä iltana sen jälkeen kun kaikkien tarpeet oli täytetty.

Lee sai kuitenkin kaikki syntinsä anteeksi eilen, kun se osoitti jälkikoiran alun elkeitä. Kävin tekemässä sille peltojäljen Kyötikkälän kentän laidalle "ei kenenkään maalle". Siinä on sellainen pidempi heinä ja tämä oli hyvä valinta. Lyhyen nurmen jäljissä on sellainen murhe, että ruoka näkyy siinä hyvin, joten en halua vahvistaa silmillä jäljestystä. Pidempään heinään nami hukkuu sopivasti ja saa tallattua voimakkain askelin jäljen, jossa on nami joka askeleella. Näin saan luonnollisesti tuettua pysymään pennun jäljellään ja kyllä se siinä puksuttaa kun pieni veturi eteenpäin. Kertaakaan ei nenä noussut ruohosta koko jäljestyksen aikana. Jäljen loppuun jätän pienen namikasan jäljen päättymisen merkiksi ja siinä runsaat kehut. Lopulta nostan Leen pois kasaltaan ja tämä aina vähän harmittaa Leetä. Mutta sillä kasvattaa intoa ja sitä tuntuu piisaavan. Yritän jäljellä jarruttaa, jos pentu menee liian lujaa ja jättää nameja syömättä. Kun se tekee rauhassa hommia, löysään hihnaa. Se on vaikeeta, mutta varmaan helpottaa kun saadaan molemmat tähän asiaan tuntumaa. Ihanasti pentu on kuitenkin koukussa tähän hommaan. 

Esine-ilmaisut on edenneet myös hienosti. Esineenä meillä on se pieni tölkin klipsu ja ollaan harjoiteltu iltaruuan ääressä sitä, että kun laitan klipsun lattialle, menee pentu sen eteen ja käy maahan klipsu tassujen välissä. Siihen kohtaan yritän ajoittaa naksun ja tuoda palkan syötäväksi siihen maahan, mutta olen vielä liian hidas ja turhan usein pentu ehtii pompata istumaan ruokakättä kohti. Eli yhtenä teemana on, että siihen esineelle jäädään odottaan palkitsemista. Ja tuota pikaa vien klipsun ulos tallutulle nurmelle ja toivon, että kun se löytyy ja pentu tarjoaa ilmaisua, olisi kunnon pippaloitten aika. Jatkossa on ohjelmassa toiminnan yleistäminen jälkikeppeihin ja jälkiesineisiin ja sitten sen yhdistäminen itse jäljelle. Tosi kivaa puuhastella ja suunnitella tätä ketjua, että miten siitä saadaan hieno kokonaisuus.

Muita kotinaksutteluja on ollut edelleen tasapainotyynyllä pyöriminen. Hienosti etutassut pysyy jo tyynyllä ja takapää kiertää. Ja tarjoaa hommaa innokkaasti.

Lisäksi uutena aloitin eilen käsitargetin eli käteen kuonolla tökkäisyt. Käytän sitä sitten jatkossa luoksetulokutsussa vihjeenä tai noutokapulajutuissa. Mutta ei niihin nyt ihan vielä. 

Kauppareissuilla Prismalla Lee on ollut mukana ja hienosti se kulkee hakien kontaktia minuun. Olen siirtänyt ajatusta siitä, että ihan kaikkia ihmisiä ei käydä moikkaamassa vaan jätetään ne huomiotta, kun me kaksi kuljetaan. Reippaasti tulee liukuovista sisään eikä hätkähdä, vaikka ihmiset menee kauppakärryt kolisten ohi. Tärkeintä tuntuu olevan minun kehut ja syöminen. Ollaan käyty myös parina iltana k-kaupan edessä sosiaalistumassa, mutta Tampereen keskustaan retket on vielä tekemättä. 

Öö, vähän epäselvä kuva Prismalta, mutta ideasta varmaan saa kiinni.

Autoon Lee jää hyvin yksinkin nukkumaan. Tänään hiivin autolle ja salaa kurkistin, että mitä tapahtuu koira-osastolla häkissä. Pentu oli täydessä unessa tassut kohti taivasta. Olinko kaupassa noin vartin, että osaa ottaa rennosti ilman minua. 

Lee ei ole vielä kertaakaan lenkkeillyt muun lauman kanssa ja yritän pitää tästä periaatteesta niin pitkään kiinni kuin suinkin. Haluan, että pentu oppii itse oman tavan liikkua hihnassa vetämättä (se ei muuten vielä vedä) ja oppisi kohtaamaan maailman ilman lauman turvaa. Petran ja Rayn kanssa oltiin viikonloppuna mustikkametsässä ja Ray ensin alkuun juoksutti pentua, mutta lopulta kulkivat omaan tahtiin mustikkavarvulta toiselle. Oli ihanan väsynyt pentu sinä iltana. Pitkää matkaa ei kävelty, kun kökittiin mustikkapuskassa, mutta pentu sai omaan tahtiin painella sammalmäättäältä toiselle ja näin väsyttää itsensä. 

Tänään käytiin Kyötikkälän kentällä vähän tutustumassa pk-esteisiin ja vähän leikkimässä. Miten pieni se vielä onkaan ison  a-esteen vieressä.