Lee ja kohta 12 viikkoa ikää

Kuluneen ja edellisen viikon aikana ollaan touhuttu paljon Leen kanssa. Yritän mahdollisimman monipuolisesti opettaa sille elämää, jotta siitä tulisi tasapainoinen ja onnellinen koira.

Käytiin Rautalankaa ja Amerikanautoja- tapahtumassa. Kolea ja vesisateinen sää piti huolen, ettei oltu kovin pitkään siellä, mutta sen verran, että Lee kohtasi paljon uusia ihmisiä ja niitä amerikanautoja.

Treenihallista on tullut tuttu paikka. Miten nopeasti se oppi, että halli on ihan paras paikka ja miten nopeasti se tottui toisen koirien haukkumiseen, hallin ääniin ja ihmisiin siellä.
Ensimmäinen perusasento oli historiallinen juttu.

Metsässä on käyty monta kertaa viikossa. Mielestäni ihan parasta energian purkua on viedä sammalmetsään temmeltämään. Pitkiä matkoja ei olla kävelty, semmosta pennun tahtista liikkumista, missä kyllä itselle tulee kylmä. Ray on ihan paras leikkisetä, joten olen ottanut Rayn mukaan näyttämään, miten metsässä ollaan. Aronin perässä juostessa hommaan tulee vähän liikaa vauhtia tuon ikäiselle.

Kutsuitko minua?

Kannolla keikkumassa

Aron näytti miten pitäisi olla

Yhtenä päivänä käytiin työpaikallani Taysissa ja infektio-osaston potilaspuntari näytti painoksi 7.6 kg. 

Taysin Radiuksen aulassa ja kahvilassa moni pysähtyi silittämään pentua ja ihmettelemään. Kerroin kaikille, että näin me opetellaan elämää. Lee liikkui kyllä hyvin reippaasti Taysin käytävillä eikä hississä olemisessakaan ollut Leen mielestä mitään ihmeellistä.

Ollaan käyty kävelyllä myös Kangasalan keskustassa, mutta keskellä päivääkin tuli vain muutama ihminen vastaan. Keskityttiin sitten vain söpöilemään ja leikkimään uimahallin nurmikolla.

Vesipelastutreenit sen sijaan oli tosi jännät. Lee istui kanssani kumiveneessä ja söi ahnaasti makkaraa. Makkaran syönnin lomassa se vilkaisi ympärille ja voi sitä ihmettelyn määrää.

Elämä voi olla kyllä yllättävän haasteellista Lee-pennun kanssa ja välillä sen elossa pitäminen on tärkein haaste. Se nimittäin syö ihan kaiken, mitä näkee.  Suusta saa kaivaa kiviä, tupakantumppeja, roskia jne jne.Viime viikolla se oksensi kokonaisen pitkulaisen kuusenkävyn. Samoin yhdet korvatulpat. Yhtenä sunnuntai-iltana sillä oli tosi voimakas pahoinvointikohtaus ja oltiin ihan huolesta heikkona. Olimme juuri lähdössä Hattulaan päivystykseen, mutta päätettiin, että seurataan nyt vielä yksi tunti. Ja pahoinvointi helpotti, onneksi.


Nukkuessaan se on maailman söpöin ja rakkain.