Lee on asettunut hyvin meidän perheeseen ja pitää huolen, ettei suotta olla liikaa paikallaan. Se nukkuu yönsä kivasti minun ja Aronin kanssa makuuhuoneessa, mutta ennen nukkumaan menoa on valtavat iltavillit ja riiviö-hetket. Miksi ihmeessä pentujen pitää olla riekkulapsia iltaisin. Kolmena iltana olen nyt tehnyt sille pakkorauhoituksen, kun on tuntunut, ettei se osaa siinä kohdin vaan pysähtyä. Otan pennun reiden viereen ja pidän vain paikallaan. Noin minuutin se protestoi kiinnipitoa ja sitten ollaan täydessä unessa.
Riiviöhetket
Pissa ja kakkateemoissa käydään ulkona noin 20 kertaa päivässä. Tekee pissan kyllä tosi helposti nurmelle, mutta yhtä nopeasti ehtii käydä sanomalehden päällä, jollen ole riittävän hereillä. Yöllä tulee yhdet pissat sanomalehdelle varmaankin aamuyöstä, mutta muuten onnistun ajoituksen kanssa melko mukavasti. Kotipihassa ollaan paljon ilman hihnaa ja pentu kulkee mukanani tosi hyvin. Se on oppinut tunnistamaan nimensä ja tulee ihanan pentumaista pomppulaukkaa luokseni nimen kuullessaan. Käytän tosi paljon sosiaalista palkkaa ja kehun runsaasti aina kun se tulee luokse.
Kutsuitko minua?
Ruokahalu sillä on loistava ja suuttuu ihan kamalasti, kun estän menemästä vanhempien koirien ruokakipolle. Oma kuppi tyhjenee ihan ennätysnopeasti. Ja hyvä ruokahalu on loistava juttu kouluttamisen kannalta ja Lee on joutunut jo hommiin ruokansa eteen. Useampi ateria on tullutkin pikku koulutusten kautta ja harvoin se saa ruokakuppinsa suoraan vain eteen. No silloin, kun minulla on kiire. Olen ehdollistanut sille, että naksu tarkoittaa maksua ja ensimmäiset treenit tehtiin tasapainotyynyn avulla. Yritän näin opettaa sille perusteita, että ruoka ei tipu ilmaiseksi ja ruokaa on kädestäni saa kun tekee jotakin mitä tahdon. Hienosti pentu eilen jumittui 2 sekunnin ajaksi haistamaan, että nyrkin sisällä on sen ateriaa, sitten se kääntyi, meni vieressä olevan tasapainoityynyn päälle, täräytti etutassut siihen ja sai samantien naksun ja maksun. Kehun sitä silloin kun se syö, että saan kerrottua, että ruoka on osa sosiaalista palkkaa ja tähtään tälläkin, että sille tulee mielikuva, että kun kehutaan, niin hyvä pentu on.
Samalla ajatuksella on tehty jo ensimmäiset kosketuskeppitreenit. Toisessa kädessä on ruoka ja toisessa kosketuskeppi. Kepin kärjen kosketuksesta aukeaa käsi. Kivaa touhua sanoo pentu.
Nurmijälkiä Lee on tehnyt nyt 3 kpl. Tallasin ensimmäisellä kerralla 5m pituisen suoran, jolle kylvin sen turvotetun nappularuuan. Ja vein pennun jäljen päähän ja siitä se sitten lähti. Toisella kertaa tein samanlaisen suoran, mutta nyt ei ehtinyt edes syödä kaikkia nameja matkalta, kun jäljen loppu veti puoleensa. Jäljen päässä oli sen ruokakuppi, jota olin peittänyt vähän heinällä, että pääsisi palkalle ilman näköhavaintoja ja vain nenää käyttämällä. Kolmannella kertaa tein jäljestä u-muotoisen ja laitoin loppupalkan kannelliseen purkkiin. Lee oli taas näppärä ja havaitsi loppupalkkapurkin jo ennen jäljen aloitusta. Vein pennun hetkeksi sisälle, otin purkin taskuuni ja otettiin uusi lähestyminen. Nyt kävi kova nuuskuttelu ja pentu keräsi ruokansa tallatulta pätkältä. Lopussa lykkäsin taskustani namipurkin ja se sai herkutella ruokansa siinä. Tuntuu, että pentu olisi äkkiä oivaltanut idean, että tallatulta kohdalta löytyy ruokaa ja näin kannattaa käyttää nenäänsä pysyäkseen siinä. Jatketaan nyt näillä kokeilevilla jäljillä ja yritän tehdä naminurmijäljen kerran päivässä.
Jälkijutuissa olin etukäteen ajatellut, että opetellaan heti jälkikeppien kanssa ilmaisun perusteita ennen virallisia metsäjälkiä. Yleensä aina se jäljestys, mikä opitaan ensin, on tärkeämpi.
Haaveilen kuitenkin pennulle fh-jäljestä myös ja siellä ehdoton plussa on esineen ilmaisu makuulla. Ja ristiriitaa siitä tulee, jos metsäjäljellä löytyneen kepin voi tuoda noutamalla ja pellolla ei saa siihen edes koskea, vaan ilmaistaan makuulle menemällä. Fiksuna opettaisin saman tavan nyt heti, mutta omaa ajatustyötä tämä vielä vaatii. Mun koirat on aina opetettu tuomaan jälkikepit noutamalla ja se jälkikeppi on itsessään palkka, kun sillä leikitään ja pidetään aarteena. Olenko valmis luopumaan tästä ajatusmallista? Pitää jatkaa nyt kuitenkin pennun tarkkailua ja miettiä, että mikä sille on kaikkein luonnollisin tapa toimia.
Pentu on nyt hyvn tottunut kotipihan ääniin ja kohdannut paljon ihmisiä sekä lapsia ihan tässä meidän pihassa. Se menee rohkeasti kyllä tutustumaan.
Naapurin rouvaa se pelkäsi, kun rouvalla oli sateenvarjo ja se tuntui epäilyttävältä. Homma ei helpottunut, kun rouvakin huomasi, että pentu pelkää sateenvarjoa, jolloin se otti sateenvarjon päänsä päältä ja työnsi sitä pentua kohti, jolloin pentu pakitti sitäkin enemmän. Noh, täytyy avata sateenvarjo meidän olohuoneeseen ja tutustutaan siihen ihan rauhassa.
Elämää kotipihassa
Ollaan käyty myös leikkimässä toisten pentujen kanssa ja kaikissa näissä tilanteissa sekä vieraissa kodeissa Lee on lähtenyt reippaasti tutkimaan uusia paikkoja ja kohtaamaan vieraita asioita. Ei tunnu olevan mikään perskärpänen, joten hyvä luoksetulo on vielä kullan arvoinen asia.
Lee kävi leikkimässä Madde-parsonin kanssa ja kun ei jaksettu enää juosta, oli kähjääminen penkkien alla kivaa.
Kangasalan keskustassa käytiin remmilenkillä lauantai-iltana, mutta hiljaista oli. Tehdään ensi viikolla retkiä enemminkin sitten Tampereelle. Suunniteltiin Petran kanssa, että ajellaan bussilla jonnekin retkelle.
Hiljaista on Kangasalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti