En tiedä miksi, mutta nykyiset tokosäännöt ärsyttää mua ihan hirveesti. Lähinnä se evl. Ihan mielenvikaista, joten en koe, että olisi mitenkään tarve päästä sinne korkeimpaan luokkaan. Miksi koiralta vaaditaan siellä kolme erilaista eteenmenoa? Mennään merkille, mennään kauas isolle merkille tekemään kierto ja sitten pitää osata vielä laukata eteenpäin ihan tyhjään. Halliolosuhteissa eteenlähetys on usein päin seinää, joka on myös mielestäni niin ankea juttu. Joten sääntöjen muutoksia odotellessa.
Silti tokon alemmissa luokissa on paljon sellaista, mikä on kivaa ja mikä on järkevää opettaa koiralle. Joten tuleehan sitä miettineeksi, että miten rakennan Leelle ajatuksia, että yhdessä tekemällä tokoa voidaan kokea jotain elämää suurempaa. Yksi ratkaisu tähän oli hakeutua yhden suomen parhaan tokotaiturin oppiin, joten "yksärit" Riitta Kivimäen silmän alla on kultaakin arvokkaammat. Ollaan käytykin jo kahdesti. Ja koska Lee tarvitsee kokemuksia ryhmässä olemisesta, paikallaoloista ym sekä turvallisista samaan aikaan treenaavista koirista hakeuduin Tamskin tokoryhmään, jota vetää Marja Isohaka. Tykkään ihan hulluna Marjan tarkasta tavasta ajatella koirankoulutusta ja sellaisesta toko on käsityö-mentaliteetista, joten tiedän, että meille tulee Leen kanssa ihana tokotalvi.
Viikko sitten oltiin Leen kanssa Mika Jalosen tokopäivässä ja olin asettanut tälle päivälle hieman erilaiset kriteerit kuin yleensä tai mitä asetin Aronin ollessa tuon ikäinen. Mutta kun vanhene, ehkä vähän viisastuu.
Nyt toiveissa oli, että saan Leen kokemaan olonsa turvalliseksi vieraassa hallissa. Ja tässä onnistuttiin, sillä Mika sanoi Leen tulevan omaan koulutushetkensä hyvin rentoutuneena ja minuun keskittyen. Eli sanoi, että siinä mielessä olen onnistunut jo nyt opettamaan Leelle tärkeitä asioita. Toisena mitä pidin tärkeänä oli se, että koiran tulisi osata olla häkkissä rennosti, sillä tätä taitoa tullaan tarvitsemaan vielä monin kerroin leireillä, reissuissa ja koulutustilaisuuksissa, kilpailuista puhumattakaan. Ja tämäkin onnistui. Lee oli pitkän päivän häkissä ja kerran se kokeili ääntään, että pääsiskö sillä häkistä pois, mutta muuten se osasi nukkua välillä ihan täyttä unta. Toki otin sen häkistä pissalle, juomaan ja treenaamaan useita kertoja sen klo 10-17 kestävän koulutuksen ajan, mutta toistoja tuli häkkiin siirtymiseen ja sinne jäämiseen. Kolmas kiva tavoite tuli siinä, ettei se ollut yhtään kiinnostunut vieraista koirista ja näin ollen kokemus niistä jäi sille plussan puolelle. Olisi ikävää, jos se kokisi muut koirat uhkana tai kiihdyttävänä. Toistaiseksi se asennoituu niihin neutraalisti, paitsi ehkä omiin sisaruksiin, mutta työskentely sisarusten kanssa samaan aikaan ei kuulu vielä sen tavoitteisiin.
Jalosen Mikan koulutus oli kiva, mutta teoriaosuutta kuunnellessa jäin miettimään, että mitä jos sitä vaan heitteliskin palloa koiralleen ja olis siitä onnellinen. Mika puhui siitä, että tokonkouluttaminen tulisi olla yritystä tehdä sitä mahdollisimman virhevapaasti. Ja virheitähän me ihmiset tehdään jokatapauksessa. Katsottiin Mikan ottamia videoita, missä näkyi virheitä, sellaisia tahattomia, mitä tapahtuu esin naksun ja maksun välissä. Ja muutaman toiston myötä niistä tulee osa sitä liikettä, ihan tahattomasti.
Pennun kouluttamisesta Mika markkinoi teemaa lusikka ( luovuus, sitkeys ja kanavointi). Luovuutta ollaan tehty Leen kanssa naksuttelemalla erilaisia juttuja ja se onkin kivaa. Opettaa kaikkea sellaista, mikä ei ole varsinaista tokoliikettä. Ja Mikan silmän alla minun piti naksutella Lee kiertämään ämpäriä. Ei se helppoa ollut, kun laskettiin vahvistetiheyttä, videoitiin, namit juuttui käteen kiinni, kriteeri alkoi vaihdella ja minun piti perustella aina jokaisen lyhyen session jälkeen, että miksi naksautin siinä kohtaa missä naksautin. Noh, opettavaista ja hauskaa.
Viikkoa myöhemmin Riitan tokoyksärillä kerrattiin asioita, mitä olen tehnyt Leen kanssa kuukauden aikana. Lee osaa nyt hienosti pyöriä korokkeella niin, että olen itse paikallaan ja koira pyörii edessäni pitäen etutassut korokkeella ja takapää kiertää. Tänään se teki itseasiassa ennätyksensä, että se pyörähti kaksi kokonaista kierrosta siinä, joten kaipa sitä sitkeyttäkin on tullut vahingossa opetettua. Mutta nyt se pyörii niin hyvin, että tällä viikolla otan pienemmän korokkeen, jonkun matalan lautasen, minkä siirrän jalkani viereen ja nyt siitä rakennetaan sivulletulo. Katsottiin tätä Riitan lautasella ja sain hyvät vinkit jatkoon.
Treenilistalle tuli myös vahvistaa sivulle tuloja liikkeeseen. Eli kun kävelen, tulee Lee tarjoamaan sivulle tuloa, alan kehua, kävelen vielä ja kehun, pysähdyn ja ohjaan liikkeen myötä sivulle istumaan. Tämä osuus palkkaukseen asti menee ihan älyttömän hienosti, mutta vapautuksen jälkeen unohtuu joihin omiin touhuihinsa ja nyt täytyisi saada nopeammin Lee haluamaan tehdä heti uusi yritys.
Katsottiin myös luoksetulotreeniä, mikä oli itseasiassa älyttömän nerokas. Siinä jätetään yksi nami kippoon, tuupataan kippo eteenpäin ja päästetään Lee sinne, samaan aikaan juoksen erisuuntaan ja kutsun Leen kädessäni olevaan leluun. Näin saadaan koiralle irtoaminen, nopea tarttuminen ja siitä nopea kääntyminen sekä laukka ohjaajaa kohti. Samat perusasiat toistuvat myöhemmin noudossa.
Testailin tätä treeniä tänään kotipihassa, mutta jätettiin Leen kanssa se yksi nami kippoon, vein sen 15 metrin päähän, laskin irti ja sehän juoksi kipolle innolla. Söi namin ja sain kutsuttua sen luokseni leluun leikkimään. Huippukivaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti