Aron on peltojäljestänyt. 13. 14. ja 15.10 löytyy sporträkkeristäni, että jäljestettiin kolmena päivänä peräkkäin, joten tämän jälkeen annoin Aronin nenän ja pään vähän tuulettua useamman päivän ajan.
Sain ihan kotinurkille luvat kahteen peltoon, joten tosi helppoa on vapaapäivinä käydä tallaamassa jälki kauppareissulla ja tulla ajamaan se sitten kolmen tunnin päästä.
Jälkitreeneissä on nyt erityisenä tehtävä olleet kulmat. Lisäsin ennen kulmaa ja kulman jälkeen ruokaa peltoon ja lyhennettiin Aronin jälkiliinaa ihan tavallisen remmin pituiseksi. Jäljen hukkuessa ei Aronilla ole tilaa lähteä tekemään mitään tarkistusta enkä päästä sitä taakseni. Ajatus on, että vain eteenpäin mennään, rauhassa ja tarkasti. Kävelen siis ihan koiran takana nyt jonkin aikaa. Kun vauhti pudotetaan ruuan avulla rauhalliseen mielentilaan, on kulmassa nyt Aronille saatu ajatus, että kun edessä oleva jälki päättyy, kannattaa vaan siirtää nenä vasemmalle tai oikealle, jolloin löytyy jälki ja lisää ruokaa. Heti kun koira kääntyy oikeaan suuntaan, siirryn koiran taakse ja sillä tavalla tuen sitä lähtemään heti kulman jälkeen oikealle suoralle. Kulmatyöskentely on tällä tavoin nyt just sitä mitä haetaan. Kulmia jäljillä on ollut paljon, vaikka 20 metrin välein, joten tällä on saatu lyhyessä ajassa jo paljon rutiinia.
Sitten on tehty harhoja. Ollaan saatu Tuijasta ja Meeasta ihana peltojälkiseura, joten kun tallaan jälkeä, jätän harhojen merkit ja puoli tuntia ennen jäljen ajoa Tuija kulkee merkkien kohdilta jäljen yli. Jäljen tekovaiheessa namitin jälkeä oikein reippaasti juuri näiden harhamerkkien jälkeen, joten sillä tavoin Aronille on saatu ajatusta, että sitä omaa jälkeä ei vaan hylätä jonkun harhan vuoksi vaan kannattaa pysyä sillä omalla. Ja nyt se on selvittänyt tosi kivasti näitä harhoja.
Siellä se Tuija tekee harhaa :)
Olenkin valtavan innoissani tästä peltojäljestyksestä. Aron tykkää siitä kovasti ja jäljen lopussa se saa ruokaa ja palloleikin, joten se saa kyllä aina kuulla olevansa sankari.
Olenkin valtavan innoissani tästä peltojäljestyksestä. Aron tykkää siitä kovasti ja jäljen lopussa se saa ruokaa ja palloleikin, joten se saa kyllä aina kuulla olevansa sankari.
Eräänä aurinkoisena sunnuntaina kulman jälkeisellä suoralla.
Leen kanssa on paljon naksuteltu erilaisia juttuja sisällä. Se ei osaa vielä yhtään asiaa käskystä, mutta sillä on lukuisia ja useita alkuja, joita olen tehnyt tarjoamisen kautta.
Viimeisimpänä naksuttelin sille kohteen kiertämistä. Lasten Ikea-jakkara oli juuri sopiva kohde kiertämiseen. Pienessä keittiössä ja lyhyillä välimatkoilla ei kiertämisessä ole vielä vauhtia, mutta ei tarvitsekaan olla. Riittää, että Lee tarjoaa sitä lähtemällä minusta pois päin ja kiertämällä jakkaraa. Testasin myös miten hyvin se osaa yleistää asiaa, joten vaihdoin jakkaran tilalle lehtihyllykön.Sitäkin se kiersi hyvin hetken ihmeteltyään. Sitten testasin semmosella isommalla tokokartiolla ja tämäkin onnistui. Yritän ensi viikolla saada tähän sisäänajettua ihan käskysanan "kierrä" ja joskus myöhemmin voidaan sitten tehdä tätä hallilla ja alkaa rakentaa siihen etäisyyttä ja vauhtia. Joskus sitten, kiirettä ei ole.
Lee on myös opetellut takapään kohdentamista tasapainotyynylle ja sen kautta olen opettanut sille, että toivoisin, että se peruuttaisi aina tyynylle. Se osaakin jo peruuttaa lyhyitä matkoja suoraan sinne tyynylle, joten kohta tähänkin voisi opettaa oman sanan ja alkaa sen kautta yleistämään peruuttamista.
Ulkona Lee on tehnyt mm. esineruudun alkuja. Ai että se on hyvä niissä. Tallaan sen kanssa ensin ihan pienen alueen metsään. Sitten Leen kanssa jätetään esine sinne alueen perälle ja poistutaan n. 10-15 metrin päähän alueen eturajalle. Päästän Leen irti ja sinnehän se heti menee etsimään, että mihin se esine jäi. Ja äkkiä se nappaa esineeseen kiinni ja lähtee tuomaan sitä minua kohti. Vaikka tässä kohtaa jo huudan riemusta jes ja lelupalkka on näkyvissä, tuo se silti sen esineen ihan jalkojeni juureen ja sitten vasta vaihtaa itsensä leluun roikkumaan. Hurjan kivaa molemmista.
Tänään Marjan tokotunnilla tehtiin Leen kanssa matolle asettumista tarjoamisen kautta. Jo viime viikolla huomasin, että paikallaolemisiin ei tuon ikäisen pennun kanssa ole mitään mahkua kehonhallinnan puolesta. Lee kasvaa silmissä, on yhtä koipea koko koira ja se ei mitenkään vielä hallitse kroppaansa, vaan on mutkalla heti sekunnissa, jos olisi istumassa tai makuulla. Joten pähkäilin, että opetanko sille vasta vuoden ikäisenä paikalla olon alkeita, mutta Marjalla oli tähän ihana ajatus. Voin opettaa sille erikseen nyt kestoa ylipäätään paikalle jäämiseen/olemiseen ja myöhemmin sitten kehon pitämiseen hallittuna. Ja tätä voin tehdä nyt Ikean kylpyhuonen maton avulla. Taas Ikea, koiraharrastajan paratiisi. Naksuteltiin Leelle, että menee tuolle matolle ja hetkeä myöhemmin Lee tarjosi jo maahanmenoja matolle. Sitten sitä, että se jäi makoilemaan sinne matolle vaikka itse liikun. Sen ei tarvitse tuolla matolla nyt olla missään tiukassa asennossa, enemmänkin semmoinen käy siihen-matto, jossa ideana vaan on, että se menee siihen ja pysyy. Tällä kriteeristöllä voidaan ottaa jo erilaisia häiriöitäkin mukaan, eikä minun tarvitse sillä tavalla miettiä sitä asentoa. Ja myöhemmin, kun sille on jo ajettu tälläinen kesto jonnekin jäämiseen, vaikka itse olen kauempana, on siihen helppo rakentaa, että nyt pitää olla sitten tietyssä asennossa paikallaan.
Sitten varmaan Rayn kuulumisten vuoro. Petra ja Ray olivat tänään ekoissa kakkosluokan agikisoissa oman seuran kotihallissa. Parasta on noi omat kotikisat, kun hallille ajaa 10 minuutissa.
Parin ensimmäinen kakkostenrata oli Salme Mujusen agirata. Petra sanoi, että tosi helppo. Treenaavat viikoittain nuorten valkkuryhmässä paljon vaikeampia juttuja, joten hyvä, että kisaradat näiden jälkeen tuntuvat helpolta. Ja tekivätkin sitten tällä radalla ensimmäisen nollansa ja jännittettiin, että tuleeko luva. Lähtijöitä oli kuitenkin niin vähän, että vain kaksi parasta saivat luvan ja Petra tippui ihan viime hetkillä luokassa kolmanneksi. Hetki siinä jossiteltiin, että jos se yksi valssi olisi ollut vähän parempi, niin.... Luva jäi 1.5 sekunnin päähän.
Seuraavalla radalla Petra päätti, että ohjaa Rayta paremmin. Sovittiin, ettei ajattele aikaa vaan tähtää huolellisiin kontakteihin ja kepeille vientiin. Ja näin ne tekivät toisen nollan Marja Lahikaisen agiradalla. Tällä nollalla tulivat kakkoseksi ja sieltä se ensimmäinen kakkosten luva sitten pätkähti.
Kolmas rata oli taas Salme Mujusen hyppyrata ja Petra sanoi, että nyt on helppo rata. Petraa ennen meni ihan jäätävän nopea sheltti, joten todettiin, että voittoon ei heillä ole mitään rahkeita, mutta mitä sitä suremaan. Petra päätti, että tekee niin hyvin kuin suinkin, juoksee ja ohjaa. Ja tadaa. Päivän kolmas nolla ja luokassa toiseksi heti tuon sheltin jälkeen. Toinen Luva! Joten palkintoja tuli kassillinen ja hymy oli herkässä. Ihan mahtava aloitus kakkosluokissa. Mikään kiire ei sinne kolmosiin ole, kakkkosissa on kiva kisata. Kolmosiin siirtyminen yhden päivän aikana jäi siis sekunneista kiinni. Kuitenkin kolme nollaa, kolme rataa. Itse en siihen pystyisi, joten onneksi tytär osaa.
Leen kanssa on paljon naksuteltu erilaisia juttuja sisällä. Se ei osaa vielä yhtään asiaa käskystä, mutta sillä on lukuisia ja useita alkuja, joita olen tehnyt tarjoamisen kautta.
Viimeisimpänä naksuttelin sille kohteen kiertämistä. Lasten Ikea-jakkara oli juuri sopiva kohde kiertämiseen. Pienessä keittiössä ja lyhyillä välimatkoilla ei kiertämisessä ole vielä vauhtia, mutta ei tarvitsekaan olla. Riittää, että Lee tarjoaa sitä lähtemällä minusta pois päin ja kiertämällä jakkaraa. Testasin myös miten hyvin se osaa yleistää asiaa, joten vaihdoin jakkaran tilalle lehtihyllykön.Sitäkin se kiersi hyvin hetken ihmeteltyään. Sitten testasin semmosella isommalla tokokartiolla ja tämäkin onnistui. Yritän ensi viikolla saada tähän sisäänajettua ihan käskysanan "kierrä" ja joskus myöhemmin voidaan sitten tehdä tätä hallilla ja alkaa rakentaa siihen etäisyyttä ja vauhtia. Joskus sitten, kiirettä ei ole.
Lee on myös opetellut takapään kohdentamista tasapainotyynylle ja sen kautta olen opettanut sille, että toivoisin, että se peruuttaisi aina tyynylle. Se osaakin jo peruuttaa lyhyitä matkoja suoraan sinne tyynylle, joten kohta tähänkin voisi opettaa oman sanan ja alkaa sen kautta yleistämään peruuttamista.
Ulkona Lee on tehnyt mm. esineruudun alkuja. Ai että se on hyvä niissä. Tallaan sen kanssa ensin ihan pienen alueen metsään. Sitten Leen kanssa jätetään esine sinne alueen perälle ja poistutaan n. 10-15 metrin päähän alueen eturajalle. Päästän Leen irti ja sinnehän se heti menee etsimään, että mihin se esine jäi. Ja äkkiä se nappaa esineeseen kiinni ja lähtee tuomaan sitä minua kohti. Vaikka tässä kohtaa jo huudan riemusta jes ja lelupalkka on näkyvissä, tuo se silti sen esineen ihan jalkojeni juureen ja sitten vasta vaihtaa itsensä leluun roikkumaan. Hurjan kivaa molemmista.
Tänään Marjan tokotunnilla tehtiin Leen kanssa matolle asettumista tarjoamisen kautta. Jo viime viikolla huomasin, että paikallaolemisiin ei tuon ikäisen pennun kanssa ole mitään mahkua kehonhallinnan puolesta. Lee kasvaa silmissä, on yhtä koipea koko koira ja se ei mitenkään vielä hallitse kroppaansa, vaan on mutkalla heti sekunnissa, jos olisi istumassa tai makuulla. Joten pähkäilin, että opetanko sille vasta vuoden ikäisenä paikalla olon alkeita, mutta Marjalla oli tähän ihana ajatus. Voin opettaa sille erikseen nyt kestoa ylipäätään paikalle jäämiseen/olemiseen ja myöhemmin sitten kehon pitämiseen hallittuna. Ja tätä voin tehdä nyt Ikean kylpyhuonen maton avulla. Taas Ikea, koiraharrastajan paratiisi. Naksuteltiin Leelle, että menee tuolle matolle ja hetkeä myöhemmin Lee tarjosi jo maahanmenoja matolle. Sitten sitä, että se jäi makoilemaan sinne matolle vaikka itse liikun. Sen ei tarvitse tuolla matolla nyt olla missään tiukassa asennossa, enemmänkin semmoinen käy siihen-matto, jossa ideana vaan on, että se menee siihen ja pysyy. Tällä kriteeristöllä voidaan ottaa jo erilaisia häiriöitäkin mukaan, eikä minun tarvitse sillä tavalla miettiä sitä asentoa. Ja myöhemmin, kun sille on jo ajettu tälläinen kesto jonnekin jäämiseen, vaikka itse olen kauempana, on siihen helppo rakentaa, että nyt pitää olla sitten tietyssä asennossa paikallaan.
Sitten varmaan Rayn kuulumisten vuoro. Petra ja Ray olivat tänään ekoissa kakkosluokan agikisoissa oman seuran kotihallissa. Parasta on noi omat kotikisat, kun hallille ajaa 10 minuutissa.
Parin ensimmäinen kakkostenrata oli Salme Mujusen agirata. Petra sanoi, että tosi helppo. Treenaavat viikoittain nuorten valkkuryhmässä paljon vaikeampia juttuja, joten hyvä, että kisaradat näiden jälkeen tuntuvat helpolta. Ja tekivätkin sitten tällä radalla ensimmäisen nollansa ja jännittettiin, että tuleeko luva. Lähtijöitä oli kuitenkin niin vähän, että vain kaksi parasta saivat luvan ja Petra tippui ihan viime hetkillä luokassa kolmanneksi. Hetki siinä jossiteltiin, että jos se yksi valssi olisi ollut vähän parempi, niin.... Luva jäi 1.5 sekunnin päähän.
Seuraavalla radalla Petra päätti, että ohjaa Rayta paremmin. Sovittiin, ettei ajattele aikaa vaan tähtää huolellisiin kontakteihin ja kepeille vientiin. Ja näin ne tekivät toisen nollan Marja Lahikaisen agiradalla. Tällä nollalla tulivat kakkoseksi ja sieltä se ensimmäinen kakkosten luva sitten pätkähti.
Kolmas rata oli taas Salme Mujusen hyppyrata ja Petra sanoi, että nyt on helppo rata. Petraa ennen meni ihan jäätävän nopea sheltti, joten todettiin, että voittoon ei heillä ole mitään rahkeita, mutta mitä sitä suremaan. Petra päätti, että tekee niin hyvin kuin suinkin, juoksee ja ohjaa. Ja tadaa. Päivän kolmas nolla ja luokassa toiseksi heti tuon sheltin jälkeen. Toinen Luva! Joten palkintoja tuli kassillinen ja hymy oli herkässä. Ihan mahtava aloitus kakkosluokissa. Mikään kiire ei sinne kolmosiin ole, kakkkosissa on kiva kisata. Kolmosiin siirtyminen yhden päivän aikana jäi siis sekunneista kiinni. Kuitenkin kolme nollaa, kolme rataa. Itse en siihen pystyisi, joten onneksi tytär osaa.
Minun pitäisi myös ryhdistäytyä Rayn rallitokon suhteen. Ollaan lähdössä Jyväskylään japsien rallytokomestiksiin marraskuussa. Treenattu on nyt lokakuussa kokonaisen yhden kerran. Hyvin Ray kyllä muisti sen, mihin jäätiin keväällä. Se on niin terävä ja nokkela rallyn suhteen, että ilo sen kanssa on tehdä.
Muuten ollaan nautittu ihanan värikkäästä syksystä ja ulkoiltu niin paljon kuin suinkin.
Pojat sänkipellolla
Tai metsäretkellä
Tänään satoikin ensimmäisen lumihiutaleet joten tästäkö se talvi sitten alkaa?
Lee ja ensilumi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti