Perjantai-ilta meni mukavasti Tamskin hallilla kouluttajien kokouksessa. Meitä Tamskin kouluttajia hemmoteltiin ihanalla pikku iltapalalla: salaatteja, patonkia, tuorejuustoja, rahkaa, suklaata jne. Ja sen jälkeen kysyttiin, että mikä motivoi kouluttamaan? Se onkin hyvä kysymys. Itse koulutan tunnin viikossa agilityä ja varmaan eniten sen vuoksi, että sillä takaa omatoimitreenioikeuden ja mahdollisuuden varata hallilta omiin treeneihin kenttä aina tunniksi kerrallaan. Se etu on todella luksusta, sillä on ihan eri asia koulutella koiraa valoisassa ja hyvällä pohjalla olevalla kentällä, kuin ulkona säiden armolla. Eikä siitä ole edes montaa vuotta, kun treenattiin kesät ja talvet pihalla. Tehtiin treenitreffejä milloin millekin parkkipaikalle ja treeniympäristö vaihteli viikottain. Oli siinä siis hyvätkin puolensa.
Kouluttajien illassa puhuttiin kouluttajien etuisuuksista. Jatkossa omatoimitreenioikeus tulee säilymään, mutta muuttaa vaan nimeään. Oliko joku varausoikeusmahdollisuus tms. Kouluttamisesta on saatu myös vuosittain lahjakortteja seuran omiin kisoihin, mikä on ollut myös kiva etu. Nyt jatkossa lahjakortit tullaan muuttamaan euromääräisiksi, kun tähän asti ne on olleet "oikeus osallistua yhteen agilitystarttiin". Lisäksi kouluttamisesta on saanut oikeuden päästä johonkin treeniryhmään maksutta, joten jokaista kouluttamaa tuntia kohti siis on voinut treenata ohjatusti. Minun mielestä kouluttajilla on siis Tamskissa hyvät edut. Illallisella puhuttiin vielä kilometrikorvausten nostamisen mahdollisuudesta, mikä on tähän asti ollutkin, mutta jos kaikki kouluttajat nostattaisivat ne, ei seuralle jäisi juuri mitään tuloja säännöllisistä ryhmistä. Itse olen ratkaissut tämän niin, että treenit on samana iltana kuin kouluttamani ryhmä, joten yhdellä ajolla tulee monta hyötyä.
Jatkossa joudun silti miettimään, että jatkanko agilitykouluttajana. Kouluttaminen on ollut aina kivaa ja nykyisessäkin ryhmässä kaikki ryhmäläset ovat ihanan motivoituneita ja ennen kaikkea niiden taidot agilityssä kehittyy kerta kerralta. Ihan parasta päästä seuraamaan sitä vierestä. Kuitenkin Aronin kanssa päätin meidän vuosien agilityharrastuksen nyt tammikuun alkuun. Sen takajalan polvesta on mennyt ristisiteet ja voisin kirjoittaa siitä oman surullisen päivityksen, mutta jätän sen väliin. Päätös luopua agilitystä on olemassa ja näin ollen agiltyn kouluttaminen tuntuu tulevaisuudessa asialta, josta luovun. Laji on semmoinen, että ajan hermolla olisi oltava, että voi tarjota koulutettavilleen jotakin. Leen kanssa päätin, että agilty ei ole harrastuksissa ykkösenä tai mietitään sitä sitten vuoden vanhan koiran kanssa onko, jos luustokuvaukset näyttäisivät priimaa. Lupasin myös Petralle Leen agilityoikeudet, jos koira on luustoltaan sellainen, että se kestäisi agilityn haasteita. Leen tavoitteet kanssani tulevat olemaan toivottavasti toko ja rally-kentillä sekä pk-puolella jäljellä. Jos se oppii uimaan, niin tarjoilen sille kesäksi vepen ihanuuden ja talvisin vetohiihto olisi toinen vaihtoehto. Olen jo kerran esitellyt Leelle sukset, joten toivoa on.
Tämän vuoden uutena haastena heitin itselleni, että voisin laajentaa koetoimitsijan oikeuksiani. Kangasallla on rallytokon koetoimari kurssi maaliskuussa ja sain Tamskin puollon osallistua sinne. Tällä hetkellä koetoimitsijoita rallyyn on vähän ja niitä kustannetaan Tamskille ulkopuolisista seuroista. Koetoimitsijana oleminen voisi olla hyvä uusi tapa talkoilla seuran eteen. Joten ehkä jatkossa koulutan niitä lajeja, joita itsekin harrastan, mutta aika näyttää miten tässä edetään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti