Rallytokossa treenaamme maailman mukavimmassa ryhmässä aina keskiviikkoisin. 4 bordercollieta ja yksi cocceri 😊.
Tämän 5 hengen tekniikkaryhmän kanssa on päästy pureutumaan niin uusiin kyltteihin kuin teknisen tarkkoihin suorituksiin.
Viime viikonloppuna käytiin Leen kanssa Tamskin rallytokokokeessa ja tämä oli meidän toinen koekerta. Jälkikäteen ajatellen valmistauduin siihen huonosti ja koesuorituksen jälkeen olin pettynyt itseeni. Olin nimittäin luvannut Leelle, että olen aina sen tukena kokeessa ja treeneissä, ettei sen tarvitse suorittaa yksin ja ollaan aina tiimi. Nyt menin kehään ihan hyvällä fiiliksellä, mutta portista lähtökyltille oli pitkä matka. Yhdessä-käsky ei kantanutkaan ja Lee ihmetteli isoa kenttää ja hiljaa seisovia tuomareita. Liikkelle päästiin, mutta uusin heti kolmannen kyltin, liikkeestä maahan menon. Lee osaa sen tosi hyvin, mutta huomasin videolta, että mokasin sen ihan itse. Pysähdyn ja sanon käskyn. Ei ihme, että Lee meni istumisen kautta maahan. Uusin kyltin ja nyt tein eli tehtiin se hyvin. Jossain kohtaa Leetä alkoi jännittää enkä itsekään pysynyt rentona, kumpi sitten aloitti tämän ensin? Jotenkin räpellettiin maaliin ja saatiin kuitenkin 92 pistettä. Joten sellainen tulos tuli kisakirjan toiselle riville. Yritän jatkossa olla parempi ohjaaja koiralleni.
Rallytokon kisavalmistautumista taisi häiritä tokon näyttökoe, joka oli tänään. Haimme siis pohjois-hämeen kennelpiirin nuorten koirien tokonvalmennusryhmään. Etukäteen näytettävät liikkeet oli tiedossa ja vapaavalintaiseksi liikkeeksi valitsin alo tokohypyn. Pilkoin ja palastelin liikkeitä paperilla ja katsottiin niitä Sennin eli Leen siskopuolen omistajan kanssa useammankin kerran. Heikkoja kohtia yritin vahvistaa oikeastaan viime hetkeen saakka ja päätin, että näillä mennään. Jos taidot ei riitä, niin sitten ne ei riitä.
Näytössä oli 12 piirin alueella asuvaa koiraa. Minua jännitti ja innosti samaan aikaan yhtä paljon. Näyttöä vastaanotti Riitta Räsänen ja Katja Kiviaho, joista jälkimmäistä kunnioitan suuresti hänen hienon tokouran ja taitojen vuoksi. Se jos mikä sai jännittämään vielä enemmän. Sitten työstin ajatusta, että on sittenkin mahtavaa, että me saamme näyttää Katjalle meidän taidot ja se on jo jotain.
Paikanpäällä kuulin, että ollaan Leen kanssa ensimmäisena suoritusvuorossa. Kääk! Olisin niin halunnut nähdä yhden suorituksen ennen meitä, että tietäisin miten liikkuri ohjaa ja mistä liikkeet alkaa. Toisaalta oli hyvä, etten tiennyt ja niin paineltiin rohkeina ensimmäisenä kehään.
Luoksetulo oli juuri niin hyvä kun se tällä hetkellä voi ollakin. Lopun perusasento taisi olla lähes suora, sitä on nimittäin korjattu nyt 3 viikkoa.
Seuruu tuntui kivalta, mutta olen vielä tosi epävarma sen suhteen, kun ollaan tehty itse seuruuta niin vähän. Liike seis - kohdat on vielä epävarmat ja Leen liikkuminen näyttää videolta katsottuna kouluhevosen pompottelulta. Siitä tuli varmasti noottia.
Kapulapito oli hyvä. En tiedä yhtään, että mitä tuomarit näkivät siinä.
Tokon hyppy oli hyvä, mutta tässä se lopun perusasento oli vielä vino.
Liikkeiden välit tuntuivat pitkiltä, mutta me selvittiin niistä. Olin myös etukäteen päättänyt panostaa kokonaisvaikutelmaan ja suunnittelin, että viimeisen liikkeen jälkeen laitan Leen maahan ja käyn kiittämässä tuomareita kädestä pitäen. Näin joskus 10 vuotta sitten jossakin pienessä kyläkokeessa, kun Jessica Svaljung kävi kiittämässä tuomaria kädestä pitäen pitkän suorituksen päätteeksi ja siitä jäi mielikuva, että näin haluaisin itsekin toimia. Jessica muuten kiitti silloin myös liikkuria, miksi en muistanut sitä tänään?
Ennen kuin päästiin kehästä halusi Riitta vielä tarkistaa luoksepäästävyyden, joka olisi kuulemma pitänyt tehdä kehään mennessä. Lee kävi haistelemassa Riittaa ja antoi koskea itseään, joten selvittiin siitäkin. Onneksi en tiennyt tätä kohtaa, sillä Lee on ajoittain epävarma vieraiden ihmisten kanssa. Nyt kohtaaminen oli luonteva.
Tältä se kokonaisuus näytti: https://youtu.be/8nbmyxZFZ5Q
Näyttökokeen tulokset kuullaan joskus tulevaisuudessa, mutta ylipäätään tiedän, että Leellä tulisi olla focus vielä enemmän ohjaajaan eikä ympäristöön. Se katselee tosi paljon liikkeiden väissä mitä ympärillä tapahtuu ja siihen alan treenata pitkäkestoista kontaktin pitämistä, mitä ei ole vielä tehty lainkaan.
Yksilönäytön jälkeen oli vielä paikallaolot, mistä tiesin, että nämä on ihan vaiheessa. Lee pysyy kyllä paikallaan sen minuutin, mutta kaikki muu siihen liittyvä on ihan kesken. Tänäänkin se seurasi liikkuria, jäi siihen kiinni ja eka maahanmeno-käsky ei tuottanut tulosta. Maasta ylös se nousi nahkeasti ja siinäkin käytin sekä suullista että käsiapuani, että sain sen ylös. Ihan ansiosta Katja ja Riitta sanoivat, että paikallaoloihin pitää satsata paljon.
Muuten ollaankin lenkkeilty ja yritetty ammentaa elämäniloa niistä muutamista valoista tunneista, mitä päivisin on. Lee ei onneksi kärsi syysmasennuksesta, mikä meitä ihmisiä helposti vetää puoleensa pimeinä ja sateisina iltoina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti