Oltiin eilen iltasella rallytokoilemassa Leen kanssa Ylöjärvellä. Nyt kolmatta kertaa alokasluokassa. Edellisen kokeen jälkeen oltiin tehty monet onnistuneet treenit ja hyvällä fiiliksellä ajelin kohti Koirakoutsin hallia. Tuomari meillä oli Pia Heikkinen, jonka tiesin entuudestaan tosi mukavaksi tuomariksi. Ratapiirrustus sen sijaan näytti meille vaikeimmalta tähän astisista radoista, sillä siellä oli pieni pätkä juosten ja juoksussa oli yksi kyltti kääntyen vasemmalle. Ollaankohan ikinä edes tehty treeneissä vielä semmosta? Lisäksi nyt oli ekan kerran koira edessä ja askeleet taaksepäin- kyltti ja olen kokenut sen meille hieman vaikeana kylttinä.
Onneksi Leen suoritus oli ihan luokan loppupuolella, sillä hallissa oli melkoinen kuhina avoimen luokan koirien lopetellessa ja alokkaiden verrytellessä. Olin kiitollinen säännöstä, että koirat tulee olla kokeen aikana kytkettyinä, sillä ahtaalla alueella kyllä helposti sattuisi ja tapahtuisi muuten.
Rataantutustumisessa koin myös ahtauden tunnetta, kun meitä oli luokassa aika paljon, varmaan parisenkymmentä kilpailijaa. Kylttien välit tuntuivat tosi lyhyiltä ja yritin laskea, että kuinka monta askelta otan aina kylttien väliin, mutta se ei ollut helppoa. Siirtymä kehäaukosta lähtöön oli vain kolmen metrin matka, joten täysin erilainen kuin edellisellä kerralla.
Lähdössä Lee katseli melko paljon kenttää ja tuomareita, haluaisin, että se pitäisi siinä kohdin minuun paremmin kontaktia. Olisin voinut malttaa itsekkin siinä lähdössä paremmin, mutta hyvin Lee lähti tekemään ensimmäistä kylttiä kanssani, joka oli "istu, maahan, kierrä koira.
Kyltti kolmosella koiran tuli tulla eteen ja Lee pomppii siinä. Tuomarina olisin antanut kontrollivirhettä itse siitä, mutta tuomari oli todella kiltti. Spiraali oikealle sujui tämän jälkeen ihan hyvin, samoin juoksu-osuus ja se vasemmalle käännös siinä. Ja taas Lee teki pari ylimääräistä pomppua, kun ohjasin se eteeni istumaan askel peruutustehtävän alkaessa. Ensimmäinen askel meni hyvin, mutta toisen askelluksen alkaessa Lee vilkaisee juuri sillä hetkellä yleisöä ja tulee vähän myöhässä kahteen askeleeseen mukaan. Tästä py -1. Sanoisin, että todella kilttiä.
Sitten oltiinkin kentän takanurkassa, missä Lee koki epävarmuutta ja sen kontakti ei oikein pidä, kun sen tekisi mieli haistaa maata, mutta liikkeestä maahan meno tulee juuri siihen kohtaan ja noudattaa kyllä käskyä. Toiseksi viimeisellä kyltillä saksalainen onnistuu kyllä, mutta treeneissä Lee on tehnyt sen paljon paremmin.
Onneksi kohti maalia ja maalin jälkeen rentoudumme taas kumpikin ja poistuimme kehästä häkeltynenä, että menipäs se rata nopeasti. Tällä suorituksella saimme 99 pistettä, sijoituimme kolmanneksi ja Lee sai elämänsä ensimmäisen koularin RTK1. Tuntui hyvältä olla maalissa sen monessakin merkityksessä, sillä tätä tavoitetta kohti olimme tämän syksyn menneet. Ihanaa saada nyt hihna pois käsistä ja alkaa opettamaan Leelle avoimen luikan kylttejä. Olen suunnitellut meille kolme koetta tammikuulle. Tuomari oli paperissaan kommentoinut, että tiivis kontakti ja sujuvaa yhteistyötä, mutta omasta mielestä tässä on vielä paljon parantamisen varaa. Onneksi koko tulevaisuus ja yhteiset treenit on edessä, joten ilon kautta eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti