Vuosi on alkanut ahkerasti treenaten. Ilmoitin Leen tammikuulle sekä toko että rallykokeeseen, mikä pitää meidät ahkerina.
Tokon suhteen onkin puuhasteltu. Viime vuoden viimeisenä päivänä tehtiin kokeen omainen kokonaisuussetti Jennin ja Natalian kanssa. Oltiin varattu kaksi kenttää, joten voitiin puhua ison kentän treeneistä. Jenni oli liikkuri ja Natalia tuomari, joten samankaltainen tilanne kuin kokeessa. Ja näin käytiin kokeenomaisesti kaikki yksilöliikkeet läpi.
Kokonaisuus oli siinä mielessä hyvä, että se antoi minulle hyvää informaatiota, mitä vielä pitää treenata ja mikä taas toimii. Seuraaminen, luoksetulo, pito ja hyppy on meidän varmimmat liikkeet, mutta liikkeestä maahanmenossa ei tuossa kokeenomaisessa halunnut jäädä maahan, vaan ampaisi perään. Kaukoissa Lee ei noussut maasta istumaan ja nyt tuntuu, että olisi pitänyt syksyllä ottaa kaukot jo paljon aikaisemmin työn alle. Kehään meno "yhdessä" on alkanut vähän kärsiä, joten sitä pitäisi taas panostaa. Samoin liikkeiden väleissä Lee katselee paljon kehää, joten se yhteinen kupla pitäisi saada paremmin kasaan.
Vuoden ensimmäisenä päivänä kävin heti aamusta Leen kanssa hallilla ja purin liikkeestä maahan menon aivan pieniin osiin. Otin esille meidän pentutreenien ajalta Ikean maton, jolle Lee saa tarjota maahanmenoja. Sitten kuljin maton ohi ja palkkasin siitä, kun makoili matolla ja itse menin koirasta poispäin. Seuraavaksi poistin maton ja saatiin hyvä liikkeestä maahanmeno niin, että koira jäi maahan, kun itse jatkoin matkaa. Käännyin ja palasin koiran luokse palkaten sen ruhtinaallisella herkulla siihen maahan.
Tokon lisäksi kävin viereisellä kentällä tekemässä myös vähän hyppytekniikkaa ja perussarjan viimeinen este oli pk-kangaseste, joka kävi 60cm korkeudessa. Olin itse aina hyppysuoran päässä palkkaamassa, mutta sieltä käsin katsottuna Lee teki hyppysarjan hyvin. Tämä 60 cm on nyt meidän "enkka". Täytyy tässä kevättalvella pikkuhiljaa nostaa pk-esteen korkeutta aina 5 cm kerrallaan, mutta pääpaino Leen hyppytekniikkasarjoissa on itsevarmuuden kasvattaminen.
Perjantaina treenattiin taasen tokoa Jennin ja Natalian kanssa hallilla melkein kaksi tuntia. Meillä oli tosi kivat ja onnistuneet treenit. Tehtiin monta kierrosta niin, että sain tehtyä Leen kanssa liikkurin kanssa asioita, joissa pääpaino oli sillä, että yritetään olla välittämättä liikkurin puheista. Saatiin myös onnistunut liikkeestä maahanmeno liikkuroituna, joten nyt jätän tämän liikkeen hinkkaamisen tähän ja pidetään vain onnistumiset mielessä. Tehtiin kaikkia paikalla-oloihin liittyviä juttuja, erityisesti aloituksia ja lopetuksia. Näissä Lee jää edelleen katselemaan liikkuria, mutta edistyy sen suhteen kuitenkin hiljakseen.
Ja voi ne kaukot. Koti-oloissa Lee tekee ne hyvällä tekniikalla ja itsevarmana, mutta voi olla, että nämä ei onnistu kokeessa. Lee pitäisi tehdä kaukojaan erilaisissa häiriöissä. Kotona häiriöinä on olleet esim omat lelut, jolloin treenilelut on leviteltynä eteiseen ja silti pitää keskittyä tekemään jähmettymättä leluista. Etäisyyttä Lee opettelee aina iltaruuan edessä. Saadakseen ruokansa otankin yhden maasta nousun normaalia kauempaa.
Nyt on jäljellä enää viikko ennen koetta. Se viikko, jolloin mieleen tulee, että eihän me olla mitenkään valmiit kokeeseen. Siitä huolimatta perääntyminenkään ei ole ratkaisu, joten lähdemme rohkeasti katsomaan, että miltä koe-uran aloittaminen nyt tuntuu. Viimeinen viikko ennen koetta sisältää paljon vain helppoja asioita, mutta heti kokeen jälkeen seuraavana päivänä meillä on tiedossa ensimmäiset nuorten tokokoirien treenit, missä jatketaan tärkeitä projekteja. Näistä yksi tärkein on kasvattaa kontaktiin pidempää kestoa ja vahvuutta. Lee on myös "silmäkoira", joka jää helposti katsellaan kiinni kentän tavaroihin tai liikkurin liikkeeseen, joten sen parissa työmaata riittää.
Rallytokon avoimen luokan suhteen olen paljon rennompi, vaikka tiedän, että sielläkin meillä on kovasti harjoiteltavaa. Kokeenomaisissa rallytreeneissä huomasin, että erityisesti pyörähdys ja seisominen on meidän heikot lenkit. Näitä katsottiin erikseen rallyvalkun treeneissä ja sain ryhmältäni tosi hyvät vinkit. Pyörähdystä treenaan nyt ihan paikallaan seisten. Opetan suullisen käskyn + käsimerkin siten paremmaksi. Sitten se mukaan rauhalliseen kävelyyn. Yleistän pyörähdystä myös niin, ettei sitä aina tehdä sivulla, vaan koiran sijainti voi olla missä vaan. Tästähän se on sitten helppo jatkaa myös oikealla puolen tehtäväksi tempuksi.
Seisomista harjoitellaan niin, että vahvistan tosi paljon sitä, että koira seisoo paikallaan kaikki tassut maassa eikä liikuttele tassujaan, vaikka nami on tulossa sen kuonoa kohti. Rakas treeniryhmäni huomasi, että helposti vahvistan tassujen liikuttelua enkä sitä paikalla seisomista. Joten tänäänkin tein sitä ihan keittiötreeninä, tiheän naksun ja maksun avulla.
Joten hurjan jännittävä tammikuu on tulossa. Yritän olla koirani arvoinen ohjaaja ja yhdessä tekemistä me opetellaan. Käyn itseni kanssa sellaista psyykkistä valmennusta, missä nostan tulostavoitteen sivuun ja missä päätän keskittyä koiraan ja nauttimaan kehässä olemista. Päätän jättää jännityksen kehän ulkopuolella ja olemaan rento. Siten saan kehäkokemuksesta sellaisen, ettei Leen tarvitse hämmentyä. Nyt panostan siis meidän yhteisen itsetunnon nostamiseen ja katsotaan sitten mihin se riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti