Edessä tokokesä

Leen toukokuu meni eniten ehkä maastoja treenaten. Tänä keväänä Lee on tehnyt 11 esineruutua, joissa on ollut aina vieraat esineet. Esineet on edelleen isoja ja helppoja, sillä motivaatio kasvaa onnistumisista. Jokainen esineruutu on ollut maastoltaan erilainen. Sekaan maahtuu ruutuja, missä koiran näkee koko ajan, jolloin kasvillisuutta on vähän. Keskiviikkona tehtiin Sepon ja Kaarinan kanssa sellainen ryteikköruutu, missä koiran näki ekan 10m ajan, sitten se koira katosi sinne metsän sekaan. Leen esineruudut näyttää kaikkiaan tosi hyvältä. Se on motivoitunut, etenee suoraa, palauttaa esineet nopeasti ja työskentelee hyvin. Tuossa ryteikköruudussa Lee haki kolmella pistolla kolme esinettä aikaan 1.52, joskaan ruutu ei ollut täysleveä, syvä kylläkin.

Jäljestys näyttää aina vaan paremmalta. Lee on oppinut jo janatyöskentelyä. Se tietää, että jälki on jossain edessä ja viime kertoina se on lähtenyt tosi hienosti kohti jälkeä. Nyt tässä on enää todellinen vaara siinä, että pilaan sen. Jostakin mielen sopukoista minulla nousee negatiivinen tunne sanalle takajälki. Ja nyt keskiviikon jäljellä Lee lähti ihan superhienosti janalla, reagoi juuri oikein jälkeen sen kohdalla ja lähti jäljestämään. Olin hetki sitten kysynyt Sepolta, että kumpaan suuntaan mennään, mutta en kai kuunnellut vastausta. Oletin, että jälki lähtee vasemmalle. Ja koirahan lähti oikeaan, mikä oli oikein, mutta minäpä pikkusen nyppään sitä liinasta. Tämä oli jotenkin tiedostamaton juttu, koska mielessä kävi ajatus, että hemmetti, se lähtee takajäljelle. Pienestä nyppäisystä Lee kääntyi jäljellään kohti takajälkeä, mistä tuli ajatus, että en saisi omalla toiminnallani vaikuttaa siihen, että se vaihtaa, mutta ainakin nyt lähtee oikeaan suuntaan. Annoin sen jäljestää takajälkeä pitkin tosi pitkään eli siihen, missä itse poistun janalta. Tässä kohdin Seppo huusi "takaisin janalle", jolloin jouduin taas pysäyttämään Leen ja kääntämään sen suuntaa. Argh! Ihan liikaa säätöä janalle ihan vaan minun toiminnasta johtuen. Jäljen nosto ja oikean suunnan valinta on koiralle oikeasti maailman helpoin tehtävä, mutta väitän, että kaikki ongelmat janoissa johtuu vain ja ainostaan niihen ohjaajista, jotka toimii näin. Yritän antaa itselleni anteeksi ja parantaa tapani. 

Saimme kuitenkin Leen kanssa viime viikolla sähköpostia, että meidät on valittu tamskin tokon sm-joukkueeseen. Hetken tuijottelin sitä postia ja vatsassa lepatti samantien perhoset. Ja meidän joukkue on vielä ihan todella hyvä, joten ainoa vaihtoehto on nyt yrittää tehdä vaan parasta mahdollista työtä sen eteen. Kisaamme siellä alokasluokassa, mistä meillä on tammikuusta yksi kisakäynti.
Kuvat Kaisa Jalava

Perjantaina kävin aamusta Leen kanssa Maiju Ojamiehen yksärillä. Maiju on myös meidän kanssa samassa joukkueessa, joten tämä tuntui hyvältä valinnalta. Yksäri tuli nyt täydelliseen ajankohtaan, sillä meillä on kaksi kuukautta aikaa kohti sm-kisoja ja saatiin Maijulta täsmä ohjeet eri liikkeisiin ja treenaamiseen. Välietapiksi ilmoitin Leen 19.6 Hämeenkyröön tokokokeeseen ja mennään sinne hakemaan kokemusta ulkokentän kokeesta vieraassa paikassa. Menee siellä sitten hyvin tai huonosti, on siitä aikaa vielä parantaa kokonaisuutta. 

Nyt treenataan Leen kanssa tekniikkaa, asennetta ja motivaatiota. Oli ihana kuulla Maijun suusta, että Leestä näkee sen miten paljon se haluaa tehdä mun kanssa. Sille on tosi tärkeää onnistua ja tulla hyväksytyksi. Se vastaa hyvin sosiaalisiin kehuihin eikä sillä ole häiritsevää palkan odotusta eikä pelkoa ääntelystä, vaikka nostetaan sen työskentelyvirettä isommaksi motivaatiota kasvattamalla. Nämä on ne plussat, minkä varaan on hyvä kasvattaa osaamista. Miinusta on ehkä herkkyys liikkuriin ja ympäristöön. Leen ilme on esim luoksetulon jätöissä hiukan sellainen "yksinäinen reppana maailmassa" kun poistun sen luota. Nyt yritetään kesän ajan vahvistaa kaikkien alokasluokan liikkeiden kaikkia pikkupalasia, kuten ilmettä luoksetulon jätössä, jota kautta saan sen itsevarmemmaksi. Lisäksi ohjelmaan tulee paljon kehään menoja tarjoamisen kautta, ekaa perusasentoa ja liikkeiden väliä, joiden avulla myös itse liikkeillä on paremmat mahdollisuudet onnistua sitten värikkäässäkin ympäristössä. 

Joten olen ihan superinnoissani tästä meidän kesästä ja odotan innolla kaikkia joukkueen kimppatreenejä. Kotipihassa ollaankin jo aloitettu pikkupalojen työstämistä ja Leellä tuntuu olevan hirmu mukavaa.