Käytännössä Petra kuitenkin lenkittää päivittäin omat koiransa, mutta luonnollisesti ilahtuu, jos kerron, että kävin päivällä kaikkien kanssa pitkällä metsälenkillä. Näin teinkin viime viikolla, kun vapaapäivän aamu näytti aurinkoiselta ja oli pakko päästä luontoon. Pieni pakkanen ja aurinko tekivät lenkistä täydellisen.
Yhtään ei juostu yhdessä.....
Cody on nyt 5.5 kk ja ei vielä sillä tavalla tarvitse rankkoja lenkkejä, mutta selvästi se on liikkumiseltaan kömpelö ja metsälenkit tekevät koordinaatioon hyvää. Tosin se tykkää juosta Leen perässä, joka irtoaa ja menee kovaa. Käytännössä tämä näyttää tosi vaaralliselta, sillä Cody juoksee Leen perässä täysillä eikä juurikaan katso mihin juoksee. Varovaisesti on siis porukalla liikuttu ja nytkin Lee kulki alkumatkan hihnassa ihan tämän vuoksi, ettei satu mitään.
Hain Aronille jokunen viikko sitten Cartrophen kuurin ja sillä tuntuu olevan nyt hyvä vaste. Vasen leikattu jalka oireilee helposti pitkien lenkkien jälkeen, mutta nyt selvittiin tuosta aurinkoisesta pakkasaamun lenkistä hyvillä mielin. Polvessa on nivelrikkoa, mutta jos Cartrophen pitää oireilun poissa, niin sillä mennään. Aronin kävi myös Helmiinalla kraniosakraaliterapiassa ja venytteli ihanasti takapäätään käsittelyn jälkeen. Aron on virkeä, sillä on mahdoton ruokahalu ja se pitää kyllä huolen siitä, että saa huomiota ja rapsutuksia yhtä paljon kuin muut.
Rayn syksy on kulunut myös mukavasti, vaikka Cody sen saavutettuja etuuksia järkyttääkin. Petran huone oli ennen Rayn valtakuntaa, mutta nyt myös Codyn. Ray myös nautti aikaisemmin siitä, että Petra vei sitä ainokaisena lenkille, mutta nyt mukana kulkee sen mielestä ärsyttävän riehakas bordercollien alku.
Ray käy Petran kanssa kerran viikossa agilitytreeneissä ja tällä syksyllä on jokuset agilitykisatkin takana. Kaiken kaikkiaan kisaavat kuitenkin harvakseltaan, kun eletään vähän koiraa säästäen. Ray on harrastanut agilityä puolivuotiaasta saakka ja täyttää nyt ensi keväänä jo 7-vuotta. Toistaiseksi se on täysin terve eikä ole päivääkään ontunut tai sairastellut. Tämä on todella onni, mutta luultavasti ensi vuosi on heidän viimeinen aktiiivinen agilityvuosi.
Itse kävin tässä syksyllä Rayn kanssa yhden kerran mes-luokan rallykokeessa. Ray ei saanut tulosta (63 pistettä), mutta se ei ollut kaukana, sillä yhden kyltin mokasin ihan täysin itse ottamalla aivan turhan kympin siitä. Itse rallyrata meni kyllä hyvin, mutta kokonaisuutena Rayn kanssa pitäisi treenata rallya paljon enemmän, jos mielisi hyviä tuloksia mes-radoilla. Ray on kuitenkin opettanut minulle rallysta paljon ja siitä olen erittäin kiitollinen.
Cody on taasen erittäin energinen ja puuhakas pentu, joka pitää huolen siitä, että meille ei tule pentua seuraavaan 15 vuoteen. Sen kaikkia kolttosia en kyllä nyt unohda hetkeen. Tänäänkin se oli napannut pyykkitelineeltä erittäin rakkaan merinovillapiponi ja nakersi siihen kaikessa hiljaisuudessa kunnon reiän. Lisäksi se puuhastelee toki luvallisten lelujen kanssa, mutta sille kelpaa leluksi oikeastaan ihan kaikki. Se harrastaa myös ajankulukseen Leen härnäämistä tai listojen nakertelua. Se tykkää myös juosta sisällä ja kiipeillä sohvan selkänojalla. Yöt se on jo sisäsiisti ja nukkuu onneksi hyvin, mutta pissavahinkoja tulee eteisen matolle satunnaisesti. Cody tekee kaiken täysillä ja jo nyt huomaa, että sillä on todella moottoria. Se ei tee mitään puolella teholla vaan täysillä. Tämä on tietty loistava ominaisuus harrastuskoiralle ja välillä se naurattaa, miten raivolla voidaan maahanmenokin tehdä. Codysta tulee vielä hieno, mutta sen näyttelyura minua hiukan huolestuttaa. Sen alaleuka ei ole nimittäin kasvanut samaan tahtiin kuin yläleuka ja hampaiden väliin jää rako. Toivotaaan alaleuan kasvua ja yritän olla ressaamatta siitä. Muuten Codilla on vahva turkki kasvamassa ja sen luusto tuntuu vankalta. Cody on ilmoitettu messarin pentuluokkiin kahdelle päivälle, että niistä mennään nyt nauttimaan purennasta välittämättä.
Ja sitten vielä kultamussu Lee. Tämä koira ei saa tarpeekseen olla lähellä ja rakkautta kaipaa valtavasti. Se on sisällä hiljainen ja helppo, vähän jopa pyytää anteeksi olomassa oloaan. Se haluaa aina nukkua kanssani makuuhuoneessa ja yövuoroni on Leelle raskaita, kun se odottaa minua kotiin nukkumaan.
Treeneissä painopiste on nyt rallytokossa ja lauantaina meillä oli rallyvalkun kisamainen treeni. Itse kisamainen suoritus meni vallan mukavasti, mutta havaitsin vielä paljon parannettavaa, joten mielessäni muotoilin treenisuunnitelman, kun tähtäin on seuraavissa rallykisoissa 9.12. Huomasin, että lähtöön me tarvitaan parempaa rutiinia, sillä näissä kisamaisissakin ensimmäinen kyltti epäonnistui. Tätä tapahtuu nyt usein, että virhe/virheet tulevat ekalla kyltillä tai ekalla suoralla. Paperilla on nyt suunnitelma tulla kehään niin, että irroitan ensin hihnan, teetän jonkinlaisen pyörähdyksen tai esim käsitargetin/tempun ja siirryn sitten vasta lähtökyltille. Hihnaa irroittaessa Lee saa katsoa kehän, mutta sitten tempun kautta aktivaatio tulisi olla vain minua kohtaan. Ja näin saisin Leen olemaan aktiivinen minua kohtaan jo ennen lähtöä. Nyt vain täytyy treenata näitä lähtöjä erikseen ja panostaa entisestään siihen, että koira haluaa olla minua kohtaan aktiivinen eikä niin, että minun pitää sitä pyytää tai houkutella. Kaikki voi-luokan jutut alkaa itsessään olemaan valmiina, joten mikäs tässä nauttiessa yhteiselosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti