maanantai 9. joulukuuta 2019

Messari 2019

Me kuulutaan Petran kanssa Messari-faneihin. Pari edellistä vuotta ollaan oltu siellä ilman koiraa, mutta haaveilin jo elokuussa, että viedäänpä Cody pentukehiin sinne näytille. Samalla houkuteltiin Codyn kasvattaja Hannaa ja sitä kautta koko pentue mukaan. Ja niin koko pentue lähti ja samalla esitettiin pentue myös kasvattajaryhmänä.

Pitkin syksyä olen seurannut Codyn kasvua ja kyllä, siitä näyttää tulevan ihan mukavan näköinen bordercollie. Olen myös huomannut, että sen purenta ei ole ihan priimaa. Hanna kielsi stressaamasta siitä, mutta toisinaan sinne suuhun on tullut kurkittua, että miten alaleuka kasvaa. Samalla Petra kävi yksissä näyttelytreeneissä Tamskin hallissa, mutta muuten sitä on seisoteltu ja juoksuteltu harvakseltaan. Ehkä enemmän olisi pitänyt, mutta päätettiin, että mennään rennosti.

Lauantaina oli ensin Helsinki Puppy Show 2019 ja bordercolliepentuja oli kehässä 10 kpl. Uroksia oli pikkupennuissa 3 kpl ja Cody oli omaan silmään kaikkein raakilein. Kaksi muuta urosta olivat selvästi hiukan isompia, nallemaisempia ja tuuheampiturkkisia. Tavoitteena kuitenkin oli, että haetaan vain kokemusta ja arvostelua Codysta, että miltä se nyt näyttää. Ainoa tavoite oli selvitä hommasta ilman suurempaa häpeää.

Lauantaina Kirsi Tevalin sanoi Codysta näin:
Mittasuhteiltaan hyvä pentu. Riittävä raajaluusto. Ylälinja saisi kovasti vielä tiivistyä. Hyvä kallo ja otsapenger. Alaleuka saisi ollavankempi. Kovin jyrkkä lantio sekä seistessä että liikkuessa takakorkea. Hyvä rinnan syvyys. Kantaa hyvin häntäänsä liikkeessä. Takaliikkeessä hyvin kinnerahdas. Mukava avoin käytös.
sij 3/3.

Luokan voitti Codyn veli Mörö, joka sai Kp:n ja näyttelyn kaunein bordercollie uros-pentu. Lämpimät onnittelut vielä Kirsille!
Rotunsa paras oli Codyn sisko Lilah, joka on todella nätti ja liikkuu erittäin hyvin. Lilah on kaunis kuin karkki.
Kasvattajaryhmässä saatiin kp ja ryhmä oli ainoa rodussaan.

Sunnuntaina oli vuorossa Voittaja Puppy Show. Nyt ei ollut muuta pentuetta tukena ja Cody oli ainoa uros pienissä pennuissa.

 Kristiina Niemelä näin:
6 kk, löysästi leikkaava, kaunis pää, korvat ja ilme. Leuan tulee vahvistua. Lupaava ylälinja. Erittäin lupaava rintakehä. Hyvät tasapainoiset kulmaukset. Liikkuu kapeasti takaa hyvällä askelpituudella sivusta. Esiintyy ja esitetään hyvin. Väljän purennan takia ei kp.

Olimme tyytyväisiä tähän ja ajattelimme, että annetaan Codyn rauhassa kasvaa sekä vankistua. Katsellaan kesälle joku junioriluokan esiintyminen, mutta jos alaleuka ei kasva enempää, niin sitten se ei kasva. Tärkein Codyn homma on kuitenkin Petran mielestä kasvaa hyväksi agilitykoiraksi ja siihen Codylla on kyllä lahjoja.

Ja sitten vaihdetaankin täysin lajia :)

Syksyllä huomasin, että messarissa oli tänä vuonna Tahtitassujen järjestämä koiratanssikisa ja jostakin se ajatus hiipi mieleen, että olispa upeaa päästä sinne Leen kanssa. Voittajaluokan kaikki sivu-askeleet tuntuivat olevan vielä niin kaukana meidän taidoissa, että päädyin ilmoittamaan Leen avoimeen luokkaan. Meillä oli syksyltä yksi kuma ja lupa siirtyä voittajaan, mutta mitä jos menisimme katsomaan sillä tutulla helpolla ohjelmalla, että onko meistä yhtään isojen kehien esiintyjiksi. Lee on todella herkkä koira ja treenikaverit tietää, että yksi matolla möngertävä kärpänen voi romahduttaa Leen maailman. Silti se luottaa kyllä minuun ja meillä on vahva yhteenkuuluvuus. Lee rakastaa olla lähelläni ja tekee mielikseni mitä vaan. Joten miksipä ei messariin. Tiesin, että siellä se voi arastella kameroita, isoja valoja, ehkä kovaäänistä musiikkia ja taputtavaa yleisöä. Ja kun koiratanssikisoista on kokonaista kaksi koekertaa käytynä, niin olihan se vähän uhkarohkeaa. Mutta mitäpä menetettävää minulla on? Halusin tietää, selvitäänkö me täysin meille vieraassa paikassa ja päätin, että jos Lee ei selviä, niin se on minulle tiedoksi jatkoja ajatellen.

Viikkoa ennen messaria huomattiin treeneissä, että Lee edistää mukavasti seuraamisessa ja ennakoi jonkin verran ohjelmaa. Se osaa sen niin hyvin, että voi vähän keulia. Ja kun se edisti, ei pivotit, joita meidän ohjelmassa on kaksi, olleet minkään näköisiä. Muutamat päivät hinkattiin seuraamisen paikkaa ja pyörittiin niin vasemmalle kuin oikealle.

Ja kylläpä meinasi mennä luu kurkkuun kun näin sen ison kehän. Emme ole kilpailleet ikinä missään näin näyttävässä paikassa. Pidin kuitenkin pään kylmänä ja päätin, että tehdään ihan samat rutiinit kuin kotona. Vien Leen juuri niinkuin aina  kehään ja enkä anna katsomon tai minkään vaikuttaa asenteeseeni. Jos olen koirani arvoinen tukija, Lee kyllä selviää. Anna käski katsoa esityksen aikana edes kerran tuomareihin, joten sekin piti muistaa.

Tältä näytti kehään menoreitti ja siitä sukellettiin parrasvaloihin


Sitten kisapäivänä luotin Leehin ja rataantutustumisen käytin täysin Leen hyväksi. Kävelytin sen ensin ihan kehän ympäri, teetin pienen tempun ja palkkasin leikillä. Mentiin kehästä pois ja tultiin uudestaan. Käytiin siinä aloitusasennossa ja palkka. Yritin kertoa kaikin tavoin Leelle, että se on hyvä poika vaikka se arasteli isoja screenejä, joilta se näki itsensä. Se myös ihmetteli vähän ympäristöä, mutta tutuilla rutiineilla sain sen toimimaan lähes normaalilla tavalla.

Ja sitten olikin meidän vuoro mennä kehään:
https://www.youtube.com/watch?feature=youtu.be&v=nMv5VX1H2jc&fbclid=IwAR3oW_7X3No7N9jRqOAy5YwmLBNZdXY7JhIF6dc51kwcZtUWuujHMTYiqf0&app=desktop

Suorituksen jälkeen palkkasin Leen ruhtinaallisin kehuin ja herkuin. En pystynyt yhtään seuraamaan, miten muiden suoritukset meni, mutta kuulutuksesta kuulin, että olimme saaneet pisteitä 163 pistettä kuman kera. Jeee!

Tanssikuvat Anna Mäkinen/Tahtitassut






Itse suoritus oli ihan meidän näköinen. Oikean puolen seuruu näytti nyt hyvältä, sillä treeneissä se on edistänyt. Spiraaliperuutus ei ihan onnistunut, sillä vielä viikolla se oli kotihallissa hieno, mutta nyt jännitykseni vuoksi en pystynyt tekemään siitä niin kaunista kuin se olisi voinut olla. Pivotit olivat keskinkertaiset, mutta muuten tehtiin juuri se mitä osataan. Olin todella tyytyväinen, että Lee teki kanssani niin hyvin kuin se vain pystyy. Onhan se tosi nuori, joten siihen nähden häiriöiden sieto oli todella hyvää.Ihan mahtavaa kuitenkin, että me saatiin kokea tämä. Elämä pitääkin olla seikkailua ja tässä sitä oli roppakaupalla.

Ja lopulta kuulin, että olimme voittaneet avoimen luokan ja olimme ainoat kuman saaneet. Lisäksi Senni ja Sansa olivat voittaneet alokasluokan, joten Myytin koirat olivat ykköspaikoilla. On ollut hienoa kannustaa Senniä mukaan tähän lajiin, sillä Leen täti Sansa on todella näyttävä ja upea koira. Koirantanssi-uran aloittaminen messarissa vaatii rohkeutta, mutta me tiedettiin, että Senni & Sansa pystyvät siihen. Ja heidän esityksestä meni kyllä ihan kananlihalle.

Järjestelyt Tahtitassujen puolelta sujuivat aivan loistavasti ja kilpailijana oli helppoa olla mukana tässä kisassa. Kisakirjeessä kerrottiin tarkkaan aikataulut ja ennen kisaa kaikista kerrottiin selvästi. Meillä oli käytössä iso ja rauhallinen taukotila, missä oli oma lämmittelyalue, joten valmistautuminen sujui hyvin. Oli ihanaa, kun ei tarvinnut valmistella koiraa näyttelyn kaaoksessa vaan meillä oli kaikki rauha omassa taukotilassa.

Tuomarien kommentit tuntuivat iholla, mutta ne täytyy vaan ottaa vastaan kunnioituksella.
Mari Väänänen: Varsin mallikasta htm:ää. Hyvä yhteistyö. Koreografiassa hyvä tunnelma.
pisteet 81/84.
Tiina Jounio: Erittäin kauniit positiot, pientä epätarkkuutta ja peruutus ei oikein onnistunut. Plussaa tempon vaihteluista, mutta tähän luokkaan olisi kaivannut jo hivenen lisää monipuolisuutta.
pisteet 77/82.
Heli Nousiainen: Tasainen varma ohjelma, johon olisi kaivannut enemmän kehän monipuolisempaan käyttöä. Nyt liikuttiin paljon vain eteenpäin. Takapään käyttöä kannattaa vielä treenata, nyt koiralla siinä hapuilua, muuten tarkat positiot.
pisteet 81/85


Voitimme 12 kg Royal canin ruokaa, mutta onneksi se oli lahjakorttina, sillä autoon ei olisi kyllä mahtunut, koska messarista tuli hankittua kaikenlaista tarpeellista. Lee sai mm noutokapulan ja valjaat. Lisäksi koko porukalle paljon herkkuja ja nakerrettavaa. Itselle uusi kestokassi: kerään niitä ja kennelliiton kestokassia minulla ei vielä ollutkaan. Ja tietysti ainutlaatuiset voittaja ja kuma-ruusukkeet!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti