Vuoden alun lenkkejä ja treenejä

 Joulun jälkeen olen käyttänyt kaikki vapaapäivät siihen parhaaseen ajanviettoon eli koirien kanssa touhuiluun. Ollaan lenkkeilty pitkiä metsälenkkejä niin, että koirat ovat ihan tyytyväisiä, ettei just nyt lähdetä mihinkään. Olen kävellyt niiden kanssa joka päivä yli 10 kilometriä. Aika harvoin liikun koko lauman kanssa samaan aikaan, mutta pareittain kylläkin. Lee ja Ray on loistava pari oikein pitkien matkojen metsäretkiin. Kumpikaan ei osoita mitään väsymisen merkkejä missään kohtaa. Aron ja Cody ovat taas toinen hyvä pari, sillä en halua kipeyttää Aronin leikattua jalkaa rasittamalla sitä liikaa ja toisaalta vauhti pysyy sopivana, kun Cody kulkee Aronin tahdissa.

Uuden vuoden aattona ei meidän metsissä ollut lunta. Helppo oli liikkua Rayn ja Leen kanssa Havisevan perämetsissä 2.5 tuntia.

Eilen taas paistoi aurinko, vähän oli valkoista maassa ja pientä pakkasta. Nautittiin niin siitä.

Leen kanssa on treenattu nyt joka päivä. Meillä on tehtävälistalla monia asioita ja ilokseni voin huomata, että tehtävälista helpottuu ja lyhenee.
Eniten on tehty nyt rallya. Edestä puolen vaihdot alkaa sujua, kun niitä vaan toistaa. Liikkeestä istuminen alkaa sujua myös, vaikka se viikko sitten tuntui vielä vaikealta. Opeteltiin, että teen ensin liikettä ihan hitaasta tahdista ja mitä paremmin Lee toteutti käskyä, niin lisäsin kävelyäni vähän reippaammaksi. Merkki alkaa sujua myös, mutta eilen tuli yksi virhe, kun merkki oli aika lähellä houkutuksen tavaroita, Lee päätyi ensin houkutuksen tavaran taakse, mutta uusinnalla löytyi merkki. Se osasi mennä eilen myös putken kyljessä olevalle merkille, eikä langennut kertaakaan putkeen. Tässä kohdin nautin, ettei olla tehty agilityä, sillä vaikka Lee ihan tykkää putkesta, ei sillä ole siihen sellaista tunteenpaloa, kuin agilitykoiralla.

Koira eteen seisomaan ja siitä peruutusta on tehty paloissa. Erikseen eteen seisomaan ja erikseen peruutusta. Seisomiseen otin avuksi kokovartalotargetin. Käytän sellaista koiran kokoista alustaa htm-postioiden opettamiseen, joten siirsin sen nyt siihen eteeni. Näin saan kerrottua heti Leelle, mitä halutaan. Sitten se seisoo siinä edessä ja palkaan siihen runsaasti kertoen, että tämä on "suoraan". Heitän namin taakseni ja koira saa hakeuta siihen paikkaan uudestaan saadakseen taas ruokaa. Peruutuksessa se lähtee helposti vinoon, mutta vahvistan nyt suoruutta takajalkaalustalla, että se peruuttaa suoraan sille alustalle, jos peruuttaa vinoon, menee ohi ja siihen voi sanoa  ohoh hoh ja antaa koiran yrittää uudestaan.

Lisäksi olen miettinyt askellusta paikalla käännöksissä, on tehty peruutusta sivulla ja edelleen vahvistettu myös oikean puolen seuraamista. Joten odotan innolla meidän ensimmäistä mestarin rataa, että päästään kokeilemaan uusia taitoja sinne. Menemme bortsujen rallymestiksiin 18.1 Jyväskylään, joten sitä kohti treenit nyt tänäänkin jatkuu.

Tokoa treenattiin parina päivänä myös, mutta toko kärsii motivaation laskusta. Lee on mahdottoman kiltti koira eikä se tee mitään yllättäviä tempauksia. Siksi sen kanssa on melko helppoa tehdä rallya tai koiratanssin htm-juttuja, mutta tokokoirana se tarvitsisi hiukan lisää rohkeutta. Se on pykälän verran passiivisempi, kun tehdään liikkuroituja juttuja eikä ole sillä tavalla rennon iloinen, mitä toivoisin. Ehkä liian vakava. Tämä näkyy mm kaukokäskyissä, ettei se pääse maasta ylös etäisyyden kasvaessa tai noudossa se hidastaa vauhtia tullessa, kun se katselee matkan varrella liikkuria. Joten näiden asioiden kanssa pähkäilen, että miten edetään tämä vuosi tokossa. Tänään onkin pohjois-hämeen nuorten koirien palaveri, missä suunnitellaan tulevaa vuotta, joten josko se tokomotivaationi sieltä nousisi. Tiedostan kuitenkin, että sitä lajia tehdään, mistä molemmat tykkää ja ehkä ilman tokonuorten ryhmäpaikkaa nostaisin koko tokon vuodeksi tauolle.

Cody-poika taas on villein, energisin ja vahvin pentu, mitä meillä on ikinä ollut. Uuden vuoden raketit eivät sitä häirinneet millää tapaa. Se käänsi päänsä ekalla kerralla ääneen suuntaan niin, ettei se taida kuuro olla, mutta ei välittänyt sen enempää. Se ei tässä maailmassa pelkää mitään muuta kuin Raytä. Kiitämme japaninpystykorvaamme tästä erittäin paljon. Cody tekee kaikenlaisia nakerteluja ja tuhmuuksia kotona, mutta olisko se nyt pikkusen rauhoittunut? Sen peruskolttosiin kuuluu hakea pyykkitelineeltä joku kiva sukka tai alushousu, mihin voi nakertaa reiän ja tälläkin hetkellä pyykkiteline on nostettu saunan ylimmälle lauteelle.Vessapaperit lähtee heti telineistä ja ruuat pöydältä, jos selän kääntää. Mutta pentutreeneissään se on ihan huippu. Se osaa tehdä hyppyjä tarjoamisen kautta, se lataa heti täyden vauhdin ja irtoaa kyllä. Vähän se on kuitenkin treenannut ylipäätään ja ehkä eniten ollaan tehty kehonhallintaan liittyviä harjoituksia.