Ensi vuodelle on jo ladattu vaikka mitä toiveita ja haasteita. Eniten toivon meidän koiralaumalle terveyttä. Toivottavasti kaikki pysyisivät terveinä, erityisesti Aron, joka täyttää ensi kesänä 11-vuotta.
Itseltäni toivon, että muistan aina sen, että treenaaminen tai kisaaminen ei saa kuormittaa niiden hyvinvointia. Koirat eivät itse laita kisa-ilmoja matkaan tai valitse häkissä/autossa koko päivän istumista sen vuoksi, että ne pääsevät tekemään kisasuorituksen.
Suurimmat treenisuunnitelmat on tehty kuitenkin Leen pään menoksi ja menemme heti tammikuussa korkkaamaan rallyn mes-luokan. Se tulee kyllä ihan liian pian, mutta lupasin jo osallistua että talkoilla bordercollie-yhdistyksen rotumestiksissä. Kirjoittelin itselleni ylös ne kyltit mitä me ei vielä osata:valkovuokko, oikean puolen peruutus, puolen vaihto edestä sekä koira eteen seisomaan ja siitä peruutus. Näiden kylltien eteen tehdään kovasti töitä. Eilen oli Csilla kolmatta kertaa kouluttamassa meidän rallyvalkkuryhmää ja sain hyviä ajatuksia oikean puolen peruutukseen. Sen onnistumisen perusedellytys on, että koira tietää varmasti sen position paikan. Joten Leelle täytyy vahvistaa sitä oikean puolen peruspaikkaa ihan todella paljon, koska se kauttaaltaan on epävarmempi siinä. Edessä peruutus meillä taas epäonnistuu usein sen vuoksi, ettei koira osaa vielä suoristaa itseään suoraksi tullessa seisomaan siihen eteen. Olen ajatellut, että opetan siihen eteen seisomaan tuloon ihan oman vihjeen ja sen erottelu eteen istumisesta on oma prosessinsa.
Kirjoittelin itselleni myös suunnitelman tokon avointa luokkaa varten. Suurin osa avo-luokan liikkeistä on ollutkin kaiken aikaa työn alla, mutta paljon on vielä tekemistä. Vaikeinta on tällä hetkellä ehkä oman motivaationi kanssa, kun jotenkin en jaksa tehdä noita tokojuttuja kuin silloin tällöin. Laitoin kalenteriin tämän vuoksi oman hallin kokeen ylös ja luultavasti keskityn kuukauden verran vain siihen ennen koetta. Toki käydään tälläkin viikolla vahvistamassa ruutua, noutoa ja kiertoa. Saisinpa itseäni niskasta kiinni ja opettaisin Leelle liikkeestä istumisen loppuun saakka. Niin, sitähän tarvitaan myös mestariluokan rallyssa.
Messarin koiratanssi toi meille valtavasti palautetta ja jostakin syystä moni treenikaverini on ihanasti innostunut myös koiratanssi-jutuista. Tässä lajissa meillä vasta onkin eniten uutta opeteltavaa, joten hyvin suunniteltuna on mm. sivuaskeleen opetus. Naksuttelen ensin koiran liikkumaan edessäni laudalla molempiin suuntiin ja siirrän sitten sen sivulleni. Sitten meillä on työn alle tulossa uusia positiota kuten raappa. Lee osaa laapan, mutta nyt käännetään nenä toiseen suuntaan ja tehdään siitä raappa. Jalkojen välissä liikkuminen on myös yksi tulevista positioista, mutta mietin että miten liikun siinä itse niin kauniisti enkä niin kuin olisi kakka housussa. Laappaan olen ajatellut rakentaa myös suuntia, mutta huh, se on sitä teknistä näperrystä. Ja sillä välin kun Lee lepää kaiken uuden oppimisen välissä, suunnittelen unelmien koiratanssihametta tulevaan voittajan ohjelmaan. Ja kuuntelen meidän uutta musiikkia, että opin sen joka ikisen rytmin muutoksen ja pienimmätkin vivahteet. Musiikki tulisi valita niin, että se tuntuu hyvältä valinnalta vielä sadankin kuuntelu tai treenikerran kohdalla. Saa nähdä koska sen voittajan suhteen ollaan valmiit kokeeseen, mutta käymme ensi vuonna tanssimassa vielä kolmannen kerran avoimessa luokassa susi-laulun koularin toivossa. Vuoden vaihtuessa koiratanssin säännöt muuttuvat ja uutena asiana Lee saisi itselleen koularin koiratanssista, mikäli saisi kolmannen kuman avoimesta luokasta.
Näin ennen joulua on jotenkin aikaista miettiä ensi vuoden pk ja vepe-touhuja, joten annetaan niiden nyt uinua siellä taka-alalla. Ensi vuonna tulisi kuitenkin uskaltaa viedä Lee näyttelyyn ja etsinkin jotakin takahikiän pikku näyttelyä puusilmäisellä tuomarilla, mistä metsästämme sitä H-arvosanaa. Siitä voi tulla kyllä haastavaa. Lee on korkea ja kapea, sillä on söpöt lappukorvat ja se jännittyy, jos tuomari tulee sihisemään sen eteen. Mutta mennään päivä kerrallaan ja harrastamme sitä mitä sydän sanoo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti