Meillä oli mitä ihanin joulu. Vietettiin sitä perheen ja appivanhempien kanssa Vammalan mökillä. En muista koska minulla olisi ollut niin kiireetöntä, sillä olen ekspertti aikataulujen kanssa, aina ehtii vaikka mitä kun pitää kiirettä. Ja miten siitä nauttikaan, kun ei ollut kiire minnekään. Syötiin, lapset sai lahjansa, saunottiin ja oltiin. Koirien kanssa kävin tekemässä ihania lenkkejä ja erityisesti Aron nautti siitä. Elvis haukkuu jaloissani ja pyörii ympyrää, Aron tekee isoa kaarta pellolla ja sen laidoilla. No elämän iloa kummallakin. Me ei myöskään treenattu yhtään mitään. Itseasiassa meni tosi monta päivää ilman yhtäkään koiratreeniä, mutta monipuolisesti me ollaan kyllä lenkkeilty. Jopa vetohiihtoa kävin testaamassa eilen. Iltamyöhällä lumisateessa kelpasi viilettää Aronin kanssa pitkin metsäisiä teitä, jotka oli aurattu sekä pitkin peltoa, jossa oli ravihevosille aurattu baana. Hyvä lumisade huolehti, että pohja oli pehmeä juosta ja suksi luisti. Ristinsielua ei tullut vastaan. Yritetään päästä tällä viikolla Peltolammin ladulle ihan koirahiihtovuorolle.
Viime päivinä olen käynyt tekemässä Aronin kanssa pikkutreenejä mm. päiväkodin pihassa ( siellä on hyviä kohteita, joiden ympäri voi kierrättää tai agilityesteen näköisiä aitoja, joiden kanssa on treenattu takaakiertoja ). Koulunpihassa taasen treenattiin luoksetuloja, suoria luoksetuloja sekä stoppien kanssa. Tärkeintä näissä oli hyvä vauhti ja lujaa Aron tuli, merkkien kanssa treenatessa vaihti laskee, nyt ei siis ollut merkkejä.
Mutta tänään, vihdoinkin oikeat treenit. Varattiin Miinun kanssa peräkkäiset tunnit sdp:ltä, agility oli punainen lanka ja paljon oli erilaisia juttuja, mitä pitää treenata. Kahden koiran kanssa vuoroteltiin ja Aron taisi tehdä peräti neljä kierrosta.
Ekalla kierroksella focusoitiin. Meillä oli kolmen esteen hyppysuora ennen putkea ja putkesta tullessa toinen kolmen esteen suora. Pituus laitettiin viimeiseksi esteeksi, että koira saa kunnolla venyttää itseään loppua kohti. Aron selviytyi näistä harjoituksista oikein hyvin ja focusoitu eteenpäin. Itse yritin muistaa liikkua koko ajan, mutta ei vielä juosta.
Kakkoskierroksella focusointi jatkui, tehtiin vaan nyt tätä hyppysarjaa toisesta suunnasta ja vaihdettiin vähän toisia esteitä. Sarja alkoi muurilts, sitten rengas, tämän jälkeen kaksi hyppyä ja putkeen. Putkesta ulos tullessa oli helpoksi havaittu loppu; hyppy,hyppy ja pituus. Kaksi ensimmäistä estettä osoittautuivat haasteelliseksi, sillä muurin palat lensi ainakin kaksi kertaa ja rengas hajosi kerran. Mietittiin yhdessä, että mikä tässä on vaikeaa ja todettiin, että olen muurin kohdalla ottamassa vastaan ja liikun vasta perään, kun Aron pääsee renkaan puhtaasti läpi. Ilmeisesti se häiritsi esteeseen keskittymistä, kun lähdin liikkumaan samaan aikaan. Kun Aron selvisi kahdesta ekasta esteestä, oli loppu helppoa ja vaivatonta. Lopulta saatiin koko rimpsu onnistumaan ja tauon paikka oli tässäkin.
Tässä kohtaa alkoi ärsyttämään yksi juttu; Aron silppuaa ja rikkoo lelunsa. On nykyään lelu per treeni. Kaikista palloista on narut poikki, Eestin lammas on puhkottu, tänään fleece-narulelu meni pieniksi paloiksi. Eikä se saa edes leikkiä niillä kuin pienen hetken, siltikin. Onko olemassa bordercollien kestäviä leluja?
Kolmoskierroksella treenattiin keppiensisäänmenoa, vähän vinottaisesta kulmasta ja täydestä vauhdista. Laitoin kaksi hyppyä kaarevalle uralle ja siitä käskytin kepeille ilman, että olin itse siellä keppien sisäänmenolla sähläämässä. Koira sai ikäänkuin irrota suorittamaan itsenäisesti kepit. Onnistumista keppien sisäänmenoon tuettiin yhdellä verkonpalalla, kepeille sisäänmeno on tuottanut viime aikoina helposti virheitä. No tänään kepeille sisäänmeno onnistui aina, pisteet siitä. Sen sijaan
rima saattoi tippua niillä kahdella edeltävällä hypyllä tai koira saattoi lopettaa pujottelun just ennen viimeistä väliä. Miinulla oli palkka keppien päässä ja lopulta saatiin niin pujottelu kuin kahden hypyn hyppääminenkin onnistumaan. Lopulta otettiin vielä se verkonpala pois ja onnistui. Taas siis hyvillä fiiliksillä palkattu koira autoon lepäämään. Huomasin kuitenkin, että tälläkin esteellä, pujottelulla siis koira on aika kiinni minussa. Sen kehittämiskohde tulee olemaan entistä enemmän itsenäisten estesuoritusten parissa, sillä nyt se luopui siitä pujottelusta ennen loppua sen vuoksi, että oma linjani erkaantui kauemmaksi esteestä.
Neloskierros jäljellä ja nyt treenattiin kolmen hypyn kanssa serpenttiiniä. Koska meillä oli jo paljon treeniä takana, päätiin, että tehdään nyt onnistumisia helposti ja näin ollen esteet mentiin vuorotellen edestä ja sitten takaa. Meille ihan älyvaikeaa on se, että kaikki linjalla olevat hypyt tehdään takaa. Nyt koira siis putkeen ja sieltä hyvää vauhtia ja kolme hyppyä niin, että juoksen ja ohjaan, pitää olla koko ajan vähän koiran edellä, että onnistuu. Ihan ensimmäinen kerta ei onnistunut, mutta sitten alkoi sujua. Hei me osataan tää! Ei olla kun treenattu tätä miljoona kertaa. Yhä meinaan jäädä ihailemaan koiraa ja Miinu huusi, että juokse jo. Ja mä päätin juosta ja koira teki virheetöntä hyppyä mun perässä. Vähänkös hienoo, rimat oli vielä ihan maksikorkeuksilla eikä madallettuina.
Ihan loppuun tehtiin vielä puomia ja Miinu oli heittämässä palkkaa. Tarkoitus minulla oli jäädä koiran taakse ja vahvistaa vaan sitä, että koira menee kontaktille itse, vaikka minä tulisinkin vähän jäljessä. Aron tulee hyvää vauhtia niissä tilanteissa, joissa juoksen kontaktin ohi eteenpäin.
Tehtiin jokunen toisto, missä huomattiin, että Aron hidastaa vauhtiaa loppua kohti, tavoite olisi toisinpäin. Nyt jätettiin lelu maahan näkyviin ja vapautus lelulle, heti kun on kontaktilla. Vaikka pelkään näkyvän lelun hidastavan vauhtia entisestään, kävi nyt toisinpäin, Aron jopa kerran varasti sille lelulle siitä kontaktilta. Muistuttettiin kerran, että vasta vapaa-sanasta saa mennä ja nyt alkoi pelittään. Kiihdytti, ei katsonut minua lainkaan, mennä paineli kontaktille niin että tämähti ja tästä heti vapaa leluun kiinni. Superhyvä oli viimeinen suoritus!
Ja näillä meiningeillä oltiin saatu kaksi tuntia kulumaan kuin siivillä. Lähdettiin vielä Birgitan polulle loppulenkeille. Pojat juoksi pehmeässä hangessa Bertan kanssa, tehokasta liikuntaa.
Täällä meillä ei voi viedä koiria lainkaan ulos enää klo 17 jälkeen, meininki on kuin jossain talvisodassa...kiitos Miinulle tehokkaasta koirien väsytysaamupäivästä!
Näin vuoden viimeisenä päivänä on myös kiva miettiä ensi vuoden tavoitteita. Ykkösjuttu meille Aronin kanssa on ehdottomasti kolmosluokan jälkikokeiden korkkaaminen. Tavoittelemme pk-bortsumestaruuksia, jotka järjestetään kesäkuun alussa Helsingissä. Sinne! Myös kotinurkilla olisi kiva käydä jälkikokeessa ja syksyllä osallistua esim jäljen piirinmestaruuksiin. Eli siinä on tavoitetta kerrakseen. Mehän ollaan Miinun kanssa sovittu, että ensi vuonna osallistutaan kaikki bc-mestaruuskisoihin ja agility-sellaiset järkätään täällä meillä huhtikuussa, joten agilityn ykkösluokan nollat on meidän seuraava tavoite. Toivottavasti tokon bc-mestikset ei ole ihan äkkiä, sillä se seuruu, voi yök. Tokoa pidetään kuitenkin ohjelmistossa ja tarkoitus on harjoitella evl- kokeissa ensi vuonna sitä mielentilan hallintaa. Siksi me ei nyt unohdeta tunnareita eikä kaukoja.
Elviksen kanssa ei ole niinkään suuria harrastustavoitteita, mutta toivomme onnellisia hetkiä yhdessä. Yritän pitää sen turkkia hyvässä kunnossa, sillä pitkäturkkinen ja hoidettu partis on vaan silmälle iloksi. Ja terveyttä toivon meille kaikille.
Tulipas tästä nyt pitkä postaus, mutta Hyvää Uutta Vuotta sinulle joka jaksoit lukea tänne loppuun saakka. Toivon meille kaikille onnellisia hetkiä ja menestystä, lajissa kuin lajissa, koiraharrastuksissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti