Näin joulukuussa on sosiaalinen elämä on vilkkaimmillaan, on pikkujoulua, itsenäisyyspäivää ja jopa pikkujouluristeilylläkin kävin. Koirat yrittää olla juhlinnassa mukana, mutta suurinta juhlaa niille on luultavasti viilettää lumisessa metsässä. Nyt kun on lumi maassa, näkee metsässä/ pelloilla liikkua myöhälläkin.
Aronin viime viikon kohokohta oli peurajahti, kuljettiin pellonlaitaa, koirat juoksivat luonnollisesti vapaina. Kumpikin suhautti ensin sellaiseen pusikkoon ja ensimmäinen mikä sieltä pusikosta tuli ulos olikin iso peura. Vaikutti pulskalta ja laiskalta, sillä olin jotenkin kuvitellut peurojen olevan ääntä nopeampia. Sen sijaan Aron oli. Peura pomppi eteenpäin ja Aron saavutti suoraviivaisesti sitä kiinni. Pellon reunaan sain kovalla karjunnalla Aronin pysähtymään ja peura jatkoi matkaansa metsään. Loppulenkin kumpikin koira menivät kyllä hännät kippuralla, sillä peurojen hajua oli ilmassa ja jännää oli.
Tiistaina oli mun kohokohta, sillä alueellinen agin valkkuryhmä treenaa kerran kuussa ja nyt oli jouluisen treenin vuoro. Jari Suomalainen meitä koutsaa ja tekis mieli hehkuttaa, että I love Jari Suomalainen. Jari oli katsonut meidän viimeisimmän hyppy/focusointi-videon ja tämän pohjalta saatiin seuraavaksi kuuksi taas treeniohjeita; tehdään samanlaisia hyppysuoria, mutta nyt kasvatetaan mun liikkumista. Eli seuraavissa treeneissä kävelen kaiken aikaa. Kuukauden päästä samaa hölkäten. Eli kaiken tarkoitus on totuttaa Aronia työskentelemään mun liikkuessa.
Itse treeneissä oli 23 esteen rata, mutta Jari tiesi meidän kehitettävät kohdat ja sanoi, että helpotetaan Aronin treeniä ja aloitimme radan esteeltä 5. Miten viisasta! 5 este oli hyppy,jolle koira heitettiin, sitten leijeröitiin koira kaumpana olevaan putkeen ja juostiin miljoonaa tekemään persjättöä pituudelle. Pituuden jälkeen oli kolmen hypyn serpenttiinitreeniä ja tiesin etukäteen, että ne on meille niin kamalan vaikeita. Mutta menikin yllättävän hyvin, ihan jopa kerran onnistui rimoja tiputtamatta tämä koko homma eli 5 estettä peräkkäin täydessä vauhdissa.
Sitten jatkettiin rataa kepeillä, sieltä hypyn kautta pimeän kulman putkeen. Putkestä ulostullessa oli taas nämä kolme serpeetinihyppyä, nyt niin, että aina kierrettiin takaa. Saatiin onnistumisia, jos tehtävänäni oli vain nämä kaksi hyppyä suoritettavan takaa, jos oli kolme, aloin hosua loppua kohti. eli tyydyttiin siihen, että putkesta koira takaakiertoon ja vielä seuraava este takaa ja palkkaus.
Uusintatoistolla meillä alkoi rimat tippuun, johtuen ehkä siitä, että me kumpikin Aronin kanssa tsempattiin ja keskityttiin ihan satasella, kun homma näin sujui, menetin ehkä terävintä tsemppiäni ja koirakin alkoi väsyä. Viisaana Jari huomasi tämän ja treenattiin vielä pelkkää puomia treenin loppuun.
Puomiharjoituksessa Jarilla oli Aronin lelu ja seisoi siellä puomin päässä vähän sivussa. Tälläinen asetelma siksi, että kuollut lelu puomin päässä saa Aronin hidastamaan. Puomi-treenissä tavoite oli saada koira focusoitumaan täysillä kohti kontaktia riippimatta taas minusta, heti kun koira oli on-off tilassa sanoin vapaa ja Jari heitti lelun Aronille. Jatkossa lelu tulee apuohjaajalta, mutta satunnaisesti myös minulta, jolloin suoritus ei olisi vain kohti apuohjaajaa pyrkimistä.
Olipas antoisaa ja turvallista, kun Jari tiesi/ näki niin hyvin, mistä me selvitään ja mistä ei.
Tänään ajelin tokoilemaan Pirjon kanssa, nähtiin Hakametsän hallilla, siellä on isot parkkipaikat ja auraus oli käynnissä. Aurauksen jälkeen maan pinta vaikutti kyllä liukkaalta, hui.
Aron teki ensimmäisellä kierroksella vähän vauhtia alle. Merkin kautta ruutuun meni hyvin, joskin vauhtia oli ja se liukas pohja, liukkuaden vuoksi koira ajautui lähes ruudusta ulos ihan takarajalle, mutta palkkasin, koska meni niin hyvin. Sitten Pirjon käskytyksillä ruutu-liike, sieltä koira seuraamaan ja siitä hyvästä seuraamiskohdasta lähetin koiran eteenmenoon, keppi oli kentän laidassa valmiina. Hyvin meni kaikissa kohdissa ja nyt ruudun paikkakin oli keskellä, kun koira itse vähän jarrutti ennen käskyä, laukaten kuitenkin siis kunnolla ruutuun.
Tämän jälkeen tehtiin meidän perusasento ja seuraamistreeniä, missä Pirjo häiritsi seuraamista epämääräisellä ääntelyllä ja kahinalla. Perusasennot tuomarin edessä sujuivat myös hyvin, piip tuli siinä vaiheessa kunalan puhumaan meidän molempien nimiä. Joten onnistumisen vuoksi otettiin tuomarin luokse menoja, joissa olen vaan hiljaa ja vapautsn koiran namikipolle.
Kakkoskierroksella ajattelin, että lisätään Pirjon häiriköintiä sellaiseksi, että Pirjo huutelee jotakin käskyjä. No Pirjo huuteli istu ja Aron parka istui jokaikisestä Pirjon käskystä. Tässä kohtaa seuraaminen hajosi atomeiksi ja tilalle tuli kaikki mahdollinen seuraamiseen liittyvä toiminta, mitä en haluaisi. Joten lopulta koira meni autoon, koska en yksinkertaisesti tiennyt mitä tehdä ettei homma pahenisi.
Ajelin kotiin niin harmistuneena ja suruisena. Heti kun ympäristöstä tuli sana käsky tai tms. oli se Aronille yksinkertaisesti vaan liikaa. Pakko hyväskyä tämä, vihata hetki itseä, miten olen ihan itse tämän sille kouluttanut. Aron kestää vaikka mitä kuhinaa ympärillä, mutta koemainen käskytys, ei onnistu.
Samalla reissulla pysähdyin Prismaan kaupoille, taskussa oli vielä paljon nameja, joten takaisin ongelmaan. Nyt seurauttelin koiraa teemalla ympäristössä on kaikenlaista häiriötä, mutta ei koemaista. En antanut mitään käskyjä, kuljin vain. Aron oli ilman hihnaa ja aina kun seurasi/ otti kontaktia hyvin, sanoinjes ja heitin namin taaksemme maahan. Näin lumella se on helppoa, kun koira löytää namin pian ja sen syötyään tuli tarjoamaan uutta kontaktia. Kävelin Aronin kanssa autojen välistä, ihmisiä meni ja tuli, autoja meni ja tuli, yhdet pikkukoirat, jotka räkyttivät autossa ja pomppivat vasten ikkunaa oli aluksi vähän paha, mutta hetken päästä mentiin tämän autonkin ohi hienossa kontaktissa. Aron oli ihan älyttömän hyvä ja keräsimme myöskin katseita, heh. Viikon kohokohta siis tämäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti