Juhannusjanoja

Juhannuksen vietto on ihanaa aikaa. Perinteiseen tapaan rentouduimme Vammalan mökillä, mikä pitää sisällään paljon yhdessä oloa. Ja aikaa. Sitä ettei ole kiire minnekään.

 

Meidän pojat, Aron, Ray, Petteri ja Elvis.

 

Vaikka mökki ei ole järven rannassa, kuuluu vesi suomalaiseen juhannukseen. Lapset ja koirat piti viedä uimaan.

 

 

 

 

Jokainen koira sai myös hakea omaa frispiitä. Jopa pieni Ray tietää mikä on pelin henki.

 

Ihanat pojat rannalla.

Kaiken uinnin, olemisen, syömisen, frispiin heittelyn jne. lomassa treenasin myös Aronin kanssa jälkijuttuja. Kun itse jäljenajossa eikä keppien ilmaisussa ole nyt mitään hätää, päätin panostaa siihen, missä niitä ongelmia on. Eli janoihin.
Ongelmia näissä on kaksi:
-koiran pitäisi edetä suoraan 50m saakka kohti jälkeä
-koiran pitäisi poimia jälki oikeaan suuntaan

Olin Miinulta ja muilta Miia Kiviahon jälkipäivään osallistuneilta kuullut hyvää ideaa treenata janaa. Siinä jäljentekijä vie esim. edellisenä päivänä janamerkit paikalleen. Näin janalle jää hajujälki, kun jäljentekijä kävelee sen janan tavallaan edestakaisin. Sitten tuon janan leikkaa se tuore nostettava jälki. Näin koiraa ikäänkuin tuetaan etenemään sillä janalla suoraan eteenpäin, kun se kulkee sellaista vanhaa "uraa" pitkin ja sitä kulkiessa löytää sen nostettavan jäljen. Normaalisti ei oikein ole aikataulullisesti mahdollista, että vien metsään edellisenä päivänä jo jälkimerkit, mutta näin mökkiolosuhteissa tämä on helppoa. Joten kävin edellisenä iltana laittamassa janamerkit paikalleen ja sitten jälki-aamuna tein kahdelle janalle tuoreen jäljen, jälki kulki siellä takamerkillä ei 50m päässä. Tällä idealla sain Aronin menemään janoilla hienosti suoraan loppuun saakka, ensimmäisellä se laukkasi, kunnes kohtasi jäljen. Toisella puolessa välissä raville, mutta määrätietoisesti suoraan eteenpäin. Pisteet siitä!! Mutta ikäväkseni nostaa erittäin varmasti TAKAjäljen, kummallakin kerralla. En antanut ajaa sitä takajälkeä vaan kutsuin koiran takaisin käskyllä jälki. Tämän jälkeen ajoi hienosti oikeaan suuntaan ja nosti täydellisesti kummatkin kepit, jotka pienen jäljestyksen jälkeen olivat siellä odottamassa. Tämän ensimmäisen päivän jäljen olivat vähän turhan tuoreet, ajoin ne 1½ tunnin ikäisinä. En malttanut odottaa kahta tuntia :-)

Joten toinen ongelmista olisi ratkaistavissa. Näillä etäisillä urilla saan koiran menemään suoraan kohti sitä oikeaa jälkeä. Jatkossa tälläinen vanha ura tehtäisiin aina vain lyhyemmäksi eli koira menisi vanhaa uraa pitkin kohti sitä jälkeä, tulisi parin metrin tyhjä kohta ja sitten se jo haistaisi sen nostettavan jäljen.

Samana iltana kävin tekemässä uudet janat seuraavan päivän harjoituksiin. Harmi, että aamuyöllä tuli hirveät ukkosmyrskyt ja kaatosateet. Tiesin, että kaatosade hakkaa tuon edellisen päivän urani ja näin ollen se, että kävelin itse janalla, ei varmastikaan tänään enää tue koiraa. Tein kuitenkin pienet jäljet näille janoille.
 Aron oli näin lääh kun mentiin metsään. Oli helteisen kuuma ja painostava ilma.

 

Kuten otaksuin, janalla eteneminen oli vanhan kaltaista. Aron lähtee 30m kohdalla jo pois janalta etsimään jälkeä sivulta. Otin pois sen tässä kohtaa ja uusi lähetys kohti jälkeä, nyt meni sen 20m suoraan kohti jälkeä ja taas takajäljellä. Pah. Suunnan vaihdoksen myötä vielä hukkasi sen jäljen pätkänkin. Olin kävellyt vähän matkaa sellaista metsäkoneen uraa pitkin ja laitankin tämän muistiin, että Aronilla oli vaikeuksia. Sitten kun halutaan treenata haastejälkiä (aika pian siis) teen jäljen kulkemaan ajoittain metsäkoneen urissa. Aron joutui siis ensimmäisellä janallaan ratkomaan jälkitehtävää ja yllättävän isolla kaarella se kulki siellä metsässä etsimässä jälkeä, laskin liinasta irti ja annoin sen miettiä. Lopulta löysi jälkensä ja aika pian keppinsä ja sai palkkaa.

Seuraava jana oli yhtä surkea etenemältään ja otin Aronin kaksi kertaa pois janan sivuilta seikkailemasta. Eli sitä ideaa pitää vahvistaa vaan, että jälki kulkee siellä edessä kaukana. Kolmannella lähetyksellä tällä janalla löysi sitten jäljen, lähti kyllä vähän turhan ajoissa janalta, mutta kun suunta oli ensimmäisen kerran oikea tänä juhannuksena, en enää käskenyt takaisin janalle. Ajoi hyvin tämän jäljen pätkän ja nosti kepin.

Hyvään keppiprosenttiin pitää olla tyytyväinen, mutta todellinen takajälkiongelma meillä on. Suurin osa tämän vuoden jäljistä, koejäljen mukaan lukien pitää sisällään sen takajäljelle lähdön. Jollakin konstilla pitäisi tämä historia purkaa ja saada koiralle onnistumisia.

 

Huomenna kuitenkin suuntaan lasten kanssa kesäloman reissuja, Tanskan legoland kutsuu meitä sekä Tanskan ihanat hiekkarannat. Pitänee reissun jäljeen jatkaa näitä jälkihaasteita....

 

Hyvää kesänaikaa kaikille blogilukijoille!