Messari roudarin silmin

Joulukuun odotetuin juttu: messukeskuksen näyttely.

Perjantaina startattiin matkaan Petran kanssa hyppäämällä Annan kyytiin. Näyttelykoirina olivat Ray ja siskonsa Minttu. Minun roolini oli olla roudari ja henkilökohtainen kannustaja Petralle ja Annalle.

Matkalla pysähdyttiin eväitä ostamaan ja lopulta oltiin perillä viikonlopun yömajapaikassa Helsingin kruunuhaassa. Iltalenkki menikin ihmettellessä asfaltin peittämää Helsinkiä, kaunista mutta niin outoa. Meillä kun metsään pääsee oikeestaan mistä vaan, oli niin kummallista, että kaupunkilaiskoirat kulkee lenkkinsä asfaltilla.

Iltaa vietimme kahden koiran kylvetyksellä ja tehofööni hurrasi koiria kuivaksi. Onneksi Annalla on sellainen supermylly. Raystä irtosi niin paljon karvaa, että jäikö siihen näyttelyä varten enää yhtäkään....

Seuraavana aamuna syötiin rauhassa aamupalaa ja sitten kohti messukeskusta. Todettiin, että helpointa on hypätä ratikan kyytiin ja sillä ajella messukeskuksen eteen, joten niin siinä odoteltiin ratikkaa ja kun nykyaikaisia oltiin, maksettiin kyyti etukäteen kännykällä.

Japaninpystykorvia oli ilmoittautunut junioriluokan uroksiin jopa 8 kpl, joten kylläpä Petraa jännitti hetkeä ennen. Tilanteeseen lisämausteen toi se, että olin laittanut väärän numerolapun Petran käsivarteen ja siinä vielä sählättiin sen kanssa. Itse kehä-esiintyminen meni Petralta ja Rayltä hienosti ja hymyilevä tuomari Kirsti Louhi antoi Raylle hyvän arvostelun:

hyväntyyppinen, selvän sukupuolileiman oleva uros, jolla hyvä pää. Oikea purenta. Hyvä kaula ja ylälinja,hyvä rintakehän muoto, tasapainoiset kulmaukset, hyvin asettunut häntä. Liikkuu yhdensuuntaisesti. Esiintyy ja esitetään erinomaisesti.

Eri Juk2

Voitto oli niin lähellä, mutta kannustin Petraa, että pelkkä Erin saaminen on jo voitto itsessään juuri 9 kk täyttäneellä koiralla ja 11- vuotiaalla esittäjällä. 

Näyttelykierroksen jälkeen kierreltiin tekemässä ostoksia ja keräämällä ilmaisnäytteitä. Haikailin dobo-pallon perään ja hypistelin vetovaljaita. Kummatkin jäi ostamatta, olispa enemmän tiliä!

Illan kohokohta oli kennel Agrariumin piknic. Kyseisen kennelin samojedin koirat ovat olleet tänä vuonna todella menestyneitä ja Rayn kasvattaja Susku kannusti meidät kaikki tuomaan nyyttäri idealla herkkuja pöytään. Ja useampi pöytä ihan notkui herkuista. Susku muisti vuoden ryhmävoittajia kauniilla tauluilla ja kilistettiin kuohuvaa. Ihan mahtavaa olla mukana!

Kuvassa Susku ja herkkupöydät

Vatsa täynnä siirryttiin seuraamaan maajoukkuekarsintojen tokoja. Ray ei ollut niin kiinnostunut suorittavista koirista kuin me ihmiset. Messuolosuhteet ja liukas alusta asettivat monelle koirakolle haasteensa. 

 Iltamyöhällä ajeltiin ratikalla takaisin majapaikkaan, pestiin päivän aikana likaantuneita tassuja ja käytiin nukkumaan ajoissa.

Seuraavana aamuna toinen lähtö kohti messukeskusta. Tänäänkin Ray sai hyvän arvostelun kreikkalaiselta tuomarilta Nikos Vazakaalta:

typical head and expression, correct ears ja eyes, nice neck.well developed body. Nice bones and angualations, typical tail, moves well.

Eri Juk 3

Petra esitti Rayn niin hyvin, että paremmin ei enää olisi voinut Raytä seisottaa. Moni kävikin ennen kehää jo kehumassa Petraa ja Raytä; olivat jääneet edellisenä päivänä monen mieleen.

Hyvä mieli kehän jälkeen

Ja taas käytiin tekemässä ostoksia. Nyt oli kotiin jääneille tulossa hyvät tuliaiset. Ilmaisnäytteistä saatiin varmaan puoleksi vuodeksi lenkkinamit taskuun, muutamat lelut, hihnat ja Ray sai vielä uuden pedinkin. Oli siinä kyllä pakkaamista, että saatiin kaikki mahtumaan autoon. 

Kotimatkalla ajettiin vielä porukalla Jumboon syömään, oli niin kivaa vaihtaa kuulumisia Karoliinankin kanssa ( Rayn siskon Nalan omistaja).

Kiitos Annalle kaikesta, meillä oli kyllä taas kerran sangen mukavaa! Kiitos Susku ja kennel Agrarium kauniista Ray-japsista, joka on tuonut iloa meidän perheeseen ihan valtavasti.