Treeni ja elämäpäivitys

Olen päivitellyt blogia vähiten mitä ikinä, sillä joulukuu on ehkä kiireisin aika vuodesta. Aikaani on vienyt  lasten synttärit ja joulun haasteet eikä näin joulunakaan ole töistä vapaapäiviä kuin yksi; tänään.  Tämän vuoksi sitä joulua ei edes oikein ollutkaan, jouluaatto töissäni terveyskeskuksen vuodeosastolla ei nyt ollut mitenkään ihmeellinen. Lenkkikelit on olleet vuosisadan surkeimmat, joten vesisateen rämistäessä ränniä ei vaan naurata. Joten mitään "tehtiin pitkiä lenkkejä"-hehkutuksiakaan ei ole nyt luvassa.

Aron saanut elellä aika rennosti. Ja se näkyy Aronissa kyllä posiivisella tavalla. Sen mieli on rento, se venyttelee itse takajalkojaan vaikka kuinka pitkälle. Lenkillä se saa mennä vapaana ja ollaan kerran päivässä käyty tunnin metsälenkillä. Sen agilitytauko päättyy ensi viikolla ja odotan niin kovasti sitä. Toki tulee mieleen, että kannattaako aloittaa ollenkaan ;-)

 Pikku-hiljaa treenien pariin päivä oli viime viikolla kun käytiin tekemässä tallilla erilaisia haastetunnareita. Ensimmäistä kertaa moniin viikkoihin viritin Aronin 4 esteen perushyppysarjan eteen. Hyvin hyppeli sarjan kahteen kertaan. Sitten lähetys tunnaririville erikseen, joka onnistui ja Aron toi oikean kapulan. Lopulta hyppysarja, jonka päässä oli tunnarit, oikea kapula tuli. 

Sitten sama puomin kanssa. Lähetin ensin Aronin puomille, jonka päässä oli vain yksi tunnari. Sellainen puominouto. Kun tämä onnistui lisättiin kokonainen rivi kapuloita. Ensimmäisellä kertaa Aron lankesi väärään kapulaan, meni vähän agilitymoodilla sinne kapuloille. Uusinnalla ei enää mokannut vaan teki elämänsä parhaan tunnarin. Sellaisen, missä koira aloittaa toisesta päästä tarkistamaan kapuloita ja heti kun nenä osuu oman kohdalle poimii sen. Jes miten hyvin.

Tämän viikon maanantaina oltiin tavoitteellisten tokoissa mukana ja sielläkin tehtiin erilaisia haastetunnareita. Vieraista kapuloista oli rakenneltu hirsitaloja ja talojen ympärillä oli riputeltu kapuloita. Se oma oli siellä jossakin ja Aron sen sieltä löysi. Kun se oma oli yhden hirsitalon päällä, se meni liian vaikeaksi. Aron tuuppasi nenällä hirsitaloa, joka kaatui ja se oma jäi sinne alle. Tässä kohtaa Aron sortui väärään. Harjoitellaan tälläistä vielä myöhemmin. Tokossa ylipäätään tavoite on siinä mielentilan hallinnassa ja tunnarit on oiva juttu sen tueksi.

Ensi vuodesta tulee luultavasti kovin erilainen kuin pitkiin aikoihin. Pääsin opiskelemaan työn ohella sairaanhoitajaksi ja siinä sitä sitten onkin. Koulupäiviä on kolme joka toinen viikko noin keskimäärin. Kun pyydän töistä vapaapäivät koulupäivien kohdalle keskelle viikkoa tietää se takuuvarmasti viikonlopuksi työvuoroja. Vapaapäiviä töistä tai kouluhommista ei olekaan sitten kun vasta kesälomalla. Ja agilitykisoja on siis vaikea suunnitella alkuvuoteen vaikka mieli niin tekisikin. Mutta aikansa kutakin. Palkinnoksi opiskeluista lupasin itselleni bordercollien pennun. Valmistujaislahjaksi siis. Joten motivaatio opiskella työn ohella on kyllä huipussaan. Haaveilen pitkäjalkaisesta bordercolliesta, joten sellainen laitetaan tilaukseen 3.5 vuoden päähän :-)