Rally-kisat x4

Kylläpäs olin odottanut tätä päivää. Tiedossa oli oman seuran rallykisat, joissa oli a ja b-kisa. Kaksi rataa tarjolla kaikissa luokissa. Siinäpä sitä oli etukäteen pähkäilyä, että montako luokkaa ja millä koirilla. Rally starttien hinnatkin on nousseet 20 eur per kierros ja tämäkin jäsen etuinen hinta. Jos ilmoittautuisi kolmen koiran kanssa kahdelle radalle, olis se jo heti semmosen 120 eur, joten eihän sellaista lompakkokaan kestä. Ja näin jälkikäteen, ei siinä olis ollut mitään järkeä. Kyllä vähemmän on enemmän. Eli nyt vaan oli suunnitelmissa Elvis x2 alo ja Aron x2 voi.

Ja mikä pakkanen oli aamulla. Tsiisus. Onneksi hallissa oli inhimilliset olot, toki en käynyt wc:ssä koko päivänä, koska takapuoli olis paleltunut bajamajassa. Enkä sitten juonutkaan koko päivänä mitään, vain yhden kupin kahvia. Kaksi edellistä päivää olin ollut mahataudissa, mutta kun edellisenä iltana jo pysyi soppa sisällä, niin kyllä se siitä. Aamulla kyllä heikotti, mutta en tiennyt johtuiko se jännityksestä vai taudin jäänteistä.

Ensimmäisenä oli Aronin kanssa elämän ensimmäinen voi-luokka. Eniten mietitytti käytösruutu ja miten siellä nyt ollaan. Rallyhan on ihme sääntöjen laji ja voit tulla hylätyksi koska vaan. Tänäänkin hylkääntyi 2 voi-luokan koiraa siitä, että ainakin toisen pannassa roikkui puhelinnumerolaatta. Ei saa mitään roikkua.

Itse rata oli oikein kiva ja tiesin sen etukäteen olevan. Tuomarina oli mun suosikki Tytti L. 

Vaan jo ensimmäisellä tehtävällä oli vaikeutta vaikka oli ihan pujottelu normisti suoraan eteenpäin. Huomasin heti, ettei Aron pidä kontaktia ja sen ajatukset on ihan jossain muussa. Kyltillä 2 tulikin ensimmäinen -10, ylimääräinen pyörähdys. Kun keskittyminen ei ollut meillä yhteistä, pääsee Aron tekemään omia tulkintojaan. No rata jatkui, tuli ääntä ja haukkumistakin. Ääntelystä sakotettiin -13 loppupeleissä. Spiraalin päätin uusia. Siinä piti mennä koiran ollessa oikealla puolen ja Aron oli kuin saippuapala, joka halusi sinne vasemmalle. Lopussa oli myös pelkäämäni 3 askelta taaksepäin kyltti, mutta siitä armeliaasti vain -1, kun oli vino. Käytösruutu sujui moitteetta. Tuomari oli säälistä rankaisematta kaikesta ja pisteitä 75. Tulos kuitenkin, hienoa. Tällä sijoituttiin luokassa kolmanneksi, voittajalla taisi olla 89 pistettä, että ei muillakaan helppoa ollut.

Rata b. No nyt oli haastetta. Tuomarina Iiris Harju + Tuomariharjoittelija. Eli mikään ei jäänyt huomaamatta ja kaikesta lähti pisteitä. Radalla vaihdeltiin puolta ja käännöksiä tehtiin joka ilman suuntaan. Tää se vasta hirvee suoritus meiltä oli ja pisteitä peräti 42. Joten hylättyhän se oli. 

No eipä siinä auta kuin palata peusasioihin, vahvistaa sitä sitä oikeaa puolta ja tiukentaa kriteereitä. Ja mennä sitten vasta voi-luokkaan kisoihin, kun osataan. Onneksi tätä on kuitenkin vain harrastus, eikä elinkeino tai lainan lyhennys ole tästä kiinni. Jäätiin henkiin ja mikä ei tapa, niin se vahvistaa. Eteenpäin, sano mummo lumessa. Onneks agikisoissa saa haukkua :)

Tässä kohtaa kiiresti Aron kotiin ja Elviksen vuoro. Elvis oli superreipas ja niin innokas. Tärkein homma Elviksen kanssa on vaan pitää se rauhallisena ja tassut maan pinnalla. Ja näin me tehtiinkin. Tytin alokasluokan radalta 99 pistettä. Yksi miinus lähti jostakin epätarkasti suoritetusta kohdasta. Ja näillä pisteillä pääsi palkinnoille ja Elvis luokassa toinen. Tosi kivaa!

Tuomarin kommentti lapussa: Hieno kontakti, iloisen ja helpon näköistä menoa.

Sitten piti vielä opetella yksi rata. Taktiikkani on, että osaan radan niin hyvin, että muistan ulkoa, mikä on seuraava kyltti ja mitä tehdään milläkin kohtaa. Jotenkin joutui ihan puristamaan, että jaksoin opetella viimeisenkin radan. Toinen mikä vähän vaikeutti kisaamista oli, se, että kenelläkään kilpailijalla ei ollut numerolappuja. Eikä kehiin ollut sisäänheittäjää. Ja kun oma vuoro oli esim 17 koirakko luokassa, niin piti päntätä, että shiba- keskikokoinen villakoira-lyhytkarvainen collie rimpsua, että tiesin, koska on mun vuoro. Ja sitten missään ei näkynyt lyhytkarvaista collieta, se shibankin tunnistaminen vaati ulkopuolisia apuja. Lopuksi selvisi, että collien ohjaaja oli vaihtanut itselleen mäyräkoiran, mikä ei lukenut seinällä olevassa listassa, mutta silläkin oli lyhyet karvat. No kyllä tästä selvittiin, mutta helpottaisi paljon, kun joku olisi tästä paremmin kartalla.

 Vaan Elvis oli vallaton. Heti liikkeelle lähdössä teki yhden pienen ylimääräisen pompun ja kyltin 2 päätin uusia, kun menin askelissa sekaisin, kun se vähän hypähteli. Kyltillä 4 lukee, että remmi suussa. Juu, se ihan hätsynpikaa kävi remmissä hampaillaan. Tästä -10. Elviksen mielestä olis kiva palkata itsensä remmin repimisellä. Sitten se taas asettui ja kyltillä 11 tuli toinen -10 ylimääräisestä istumisesta. Onneksi jäljelle jäi 74 pistettä ja sehän meille riitti, sillä Elvis sai näin kasaan kolme rally-tulosta alokasluokasta ja koularin itselleen. Meidän perheen kolmas RTK1. 

Mitäs näistä kisoista opittiin. Määrä ei korvaa laatua ja jatkossa en lähde 4 startin taktiikalla liikkeelle. Saatiin kuitenkin palkintoina pari lahjakorttia, joten ei muuta kuin seuraaviin kisoihin ilmoa. Raykin haluaa jatkaa sen rally-juttuja. Kivaa oli nähdä treenituttujen hyviä onnistumisia ja Aronin sisko Pipsa pääsi mes-luokassa pisteen päähän valiokellon kilkatuksesta. Ollaan niin ylpeitä Annasta ja Pipsasta, ne on ylyttömän taitavia. Hyvä Tamskilaiset Jenni ja Tuula, Jee Aronin veljenpoika Bj. Hyvin kulkee!!

Voi-radalla oli muuten tämmönen houkutus, Aronia se ei vaivannut, mutta kai tätä jokunen hätkähti, näytti niin oikealta.