Aronin kanssa käytiin viime viikonloppuna agilitykisoissa Kirkkonummella. Juu niin kaukana! Niinun sport-hallissa oli kuitenkin sopivasti vapaapäivälleni suunniteltuna ykkös-kakkosluokkien agikisat ja tuomarinakin mukavan oloinen Anne Huittinen, joten rohkeasti matkaan. Lähtijöitä kisoissa oli vähän ja sen puolesta kolme starttia sujuivat reippaaseen tahtiin.
Havaitsin hallin pieneksi heti kun astuin sisään. Pientä ahdistusta aiheutti myös se, että missään ei päässyt ottamaan verryttelyhyppyjä ja odottelu-alue oli tosi pieni, joten sisätiloissa ei mahtunut koiraa lämmittelemään. Hallin pohja oli kuitenkin tosi hyvä juosta ja ihastuin hallin esteisiin. Hyppy-esteiden rimat oli ihan erilaiset kuin meillä kotona, sellaiset tosi selkeän oranssit muoviset ja paksut. Aron ei tiputtanut kolmen radan aikana ainuttakaan rimaa, joten ne oli hyvät.
Tuloksia meidän yhteisestä tekemisestä tuli vain keskimmäiseltä radalta ja taas yksi -5 kirjautui Aronin nimiin. Sillä sijoittui luokassa toiseksi ja palkinnoilla on aina mukava olla. -5 virhe tuli aivan loppu-osassa rataa, missä Aron teki takaakierron niin siivekkeitä nuollen, että koko este kaatui. (Sille täytyisi taas muistutella, että pitää ottaa vähän enemmän tilaa takaakierroissa, mutta sillä on niin kiire eteenpäin, ettei malta). Ensimmäiseltä radalta tuli hylky nelosesteellä ja viimeisellä radalla sitten jo mokailtiin ihan kunnolla. Mutta ne kaksi ensimmäistä rataa oli meiltä ihan mukiinmenevät suoritukset. Joten rauhallisin mielein palattiin kotiin kokemuksia rikkaampana. Seuraavat kisat on kotihallissa viikon päästä, joten sitten taas jatketaan.
Rayn kanssa on treenattu rally-tokoa ja kisat tähtäimessä. Olen panostanut nyt tekniikkaan ja ollaan hinkutettu sivusta eteen istumista. Ray osaa nyt monien toistojen jälkeen istua eteeni niin vasemmalta kuin oikealta puolen ilman että taitan itseäni vartalosta. Käsiapuja saa voittajaluokassa käyttää, mutta kumarrella ei saa.
Lisäksi ollaan harjoiteltu käännöksiä koiran ollessa oikealla puolen ja otin niitä videollekin, että pystyin katsomaan, miten takapään käyttö kehittyy. Ja kehittyyhän se. Eteisessä on hyvä tehdä näitä tekniikkatreenejä, kun pystyn peilin kautta tarkkailemaan omaa ja koiran liikettä. Peruutuksia ollaan treenattu myös, mutta niissä tulee äkkiä ongelmaksi ennakointi. Ray pistää pakin päälle ja peruuttaa taaksepäin jo viisi koiran mittaa yhden ensimmäisen askeleeni aikana ja huh, tuntuu, ettei pysytä yhdessä.
Hallilla kävin eilen tekemässä kokonaisen radan ja rakensin itsekseni yhden Iisalmen kisoissa olleen voittajaluokan radan. Samaan aikaan hallilla oli agility-epikset, joista sain hyvää häiriötä tekemisen rinnalle. Yleensä kun käyn päivällä tai viikonloppuisin hallilla, on siellä super hiljaista ja sitten tuleekin iso kontrasti, kun kisoissa on paljon enemmän elämää. Nyt Ray häiriintyi kerran siitä, että ihmisiä tulee halliin sisään ja ne tömistelee oven suulla lumia kengistä pois. Ja häiriintyminen on sellainen, että sen huomio kiinnittyy hetkeksi häiriöön, mutta rallyssa e ole varaa yhteenkään sekuntiin, ettei koira keskity siihen yhteiseen tekemiseen.
Jännityksellä odottelen nyt Tamskin rally-kisoja. Eilen Ray tuntui liukkaalta saippuan palaselta, joka voi pienestäkin eleestäni lipsahtaa väärään suuntaan, joten toivotaan, että,osaan ohjata sitä ensi viikonloppuna.
Ja niin odottaa Raykin
Eilen käytiin Aronin kanssa vuoden ensimmäisellä vetohiihdolla järven jäällä. Se oli niin siistiä. Aron tiesi heti mitä ollaan menossa tekemään. Annoin se juosta vapaana parit ensimmäiset kilometrit ja sitten kiinnitin sen vetovyöhöni. Ja sitten mentiin. Se lähtee ihan täydellä laukalla ja meni kovaa. Kun huomasin, että sen vauhti alkoi hyytymään, päästin sen taas vapaaksi ja hiihtelin omaan tahtiini. Järven jää oli upeassa kunnossa ja siellä pystyi luisteluhiihtään ihan missä vaan. Se rajaton vapauden tunne, kun voi itse päättää, että kierrettäämpäs toi saari tai mennäämpäs tuonne keskelle järveä. Takaisin tullessa omat hiihtovoimat alkoi hiipua ja Aron veti viimeiset kilometrit minua rantaan. Lenkin pituudeksi tuli 13.5 kilometriä ja nautittiin molemmat siitä niin paljon. Kotona käytiin vielä puolen tunnin palauttelu-kävely. Jaloissa tuntui hiihto, mutta voi kun me päästäis pian uudestaan.
Meidän hyväksi havaitut vetohiihto-varusteet:
Mun sukset ei ole ne parhaimmat, mutta kirpparilta ostetut luisteluhiihto Peltoset sopii satunnaiseen hiihtelyyn. Sauvat ostin uusina Prismasta ja niillä lykkii kyllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti