Peltojäljillä

Viime viikkojen aikana olen pohtinut ja pähkäillyt peltojäljestystä ja pyöritellyt fh-kokeeseen osallistumista. Jäljestys ylipäätään on mielenkiintoisin ja koukuttavin juttu koiraharrastuksissa, päätin perehtyä siihen syvemmin peltojälkien kautta. Olen myös miettinyt Aronin, joka on täysin metsäjälkikoira, siirtämistä myös pellolle, mutta totesin sen sittenkin epäreiluksi. Metsäjälkikoiralle ei ole kasvatettu niin suurta tarkkuutta, kun pelto vaatisi ja jos Aron hukkaa jäljen, kääntyy se aina sinne, missä muistaa jäljen ollen viimeksi ja ajaa sen kuljetun matkan uudestaan. Tämä tapahtuu siihen liinan mitan matkalla, mutta metsässä saattaa tulla useampikin ympyrä. Nyt se pitäisi ajaa toisenlaiseen muottiin ja en tiedä onko se enää kivaa. Joten, no nyt houkuttaa käydä huomenna tekemässä Aronillekin pellolle jälki ja miettiä sitä lisää. 

Leen kanssa on tehty nyt nurmi tai peltojälkiä sillä ajatuksella, että teen aina kolmena päivänä peräkkäin yhden jäljen ja sitten jätän asian hautumaan useammaksi päiväksi. Niinä päivinä kun ei ajeta jälkiä mietin, että mikä edellisessä kolmen syklissä meni hyvin ja mitä pitää parantaa tai kiinnittää huomiota seuraavan jälkisetin tullessa. Itseksen kun olen käynyt tekemässä jälkiä, alkoi noustakin niin paljon kysymyksiä, joten pyysin Isakssonin Maarittia katsomaan meidän jäljestystä. Maarit on siitä ihana, että hänellä on niin positiivinen asenne kaikkeen koiraharrastamiseen ja kokemusta pitkältä ajalta, että ihailen. Joten tehtiin treffit Maaritin kanssa Niihaman kentälle ja tallasin sinne jäljen Leelle. Ajettiin se noin vartin päästä tallauksesta. 

Tämän viikon kolmen setti:

Jälki 1,  torstai, paikka Niihaman nurmikenttä. Jälki ei suora vaan koko ajan s-kirjaimen mallinen. Makupaloina verilätyn palaset. Vanheni 15 min. Leellä jälkivaljaat päällä. Jäljesti koko siirtymän autolta jäljen aloituspisteeseen elinoli hyvin motivoitunut tekemään. Paalulla oli makupaloja useampi, sitten joka kantapään kohdalla. Jäljen lopussa oli namikasa. Jäljesti hyvin, mutta kerran harhautui jäljeltä kaarteessa, missä tuli liikaa vauhtia. Vauhdin kasvaessa jarruttaminen häiritsi hiukan jäljestystä ja siksi ajautui ulos jäljeltä. Ekan kerran oli myös jäljellä mukana toinen ihminen, joka puhui. Ei oikeastaan haitannut, mutta oli hyvä muistutus, että oli eka kerta. Loppukasalla söi hyvin namia, sai kehuja ja lopetus onnistui syötellen taskusta namia ja leikkien lopulta fleece lelulla. Maarit kertoi, että jäljestää omien pentujen kanssa ihan pannalla ja hihna kulkee mahan alta ja jäin pohtimaan tätä.

Jälki 2, perjantai, paikka Kyötikkälän kentän reunalla oleva peltomainen pohja, josta oli kaadettu ruoho. Nyt jälki oli suora, paalulla useampi nami. Vanheni ehkä 30-40 min. Uutena namina jauhelihapihvin palaset ja Lee oli erittäin motivoitunut. Anna oli mukana katsomassa. Lee lähti hyvin ja pyrki jo ennen paalua jäljestämään. Lopussa tuli kiire, koska sai hajun loppukasasta ja rynni sinne. Huomattiin, että kun jarrutan hihnalla menoa, on selän päälle valjaisiin kiinnitetty hihna haitaksi jäljestykselle. Jarruttaessa valjaat ikään kuin nostaa pennun päätä ylöspäin. 

Jälki 3, lauantai, paikka Niihaman nurmikenttä. Vettä satoi jälkeä tallatessa, vanheni noin 30 min. Jälki oli suora, joka kulki kohti aitaa. Nyt ei loppukasaa. Jauhelihapihvin pala joka askeleella. Lee oli jälleen motivoitunut, jäljesti koko matkan autolta jäljen alkuun paalulle. Nyt hihna kulki pannasta mahan alta ja takajalkojen välistä. Lähti hyvin ja jäljesti todella hyvin koko jäljen. Söi lähes kaikki namit jäljeltä ja keskittyi siihen täysin. Eteni koko ajan eteenpäin. Lopussa kehuin ja syötin taskusta namia. Pyrki tässä vaiheessa takaisin jäljelleen, mutta houkuttelemalla sain mukaani. Leen paras jälki.

Eli tämän viikon opetus oli Maaritin sanoja lainatakseni, että pennun kanssa voi ihan rauhassa kokeilla, että mikä on paras jälkinami tai onko sillä panta vai valjaat. Pennun jäljestystä ei voi pilata näillä namijäljillä, mutta tekniikan vaatimisella tai jarruttamisella voi. Kaikkein tärkeintä, mitä pennulle tulisi saada jälkien kautta on motivaatio pysyä jäljellä ja motivaatio ylipäätään jäljestämiseen. Mitä kovempi motivaatio on, sen parempi tulevaisuus. Myöhemmin aikuisella koiralla on edessä vaativa 3 tuntia vanha pitkä kisajälki harhoineen ilman palkkaa. Sen selvittääkseen tarvitaan kova motivaatio. Siksi minun ei tarvitse olla huolissaan, että tuleeko joka nami syödä joka askeleelta tai pitääkö minun vaatia rauhallisempaa työskentelyä tai tuleeko koiraa estää, jos se "juoksee" jäljellään. Tekemillä namijäljillä on melko turvallista kasvattaa motivaatiota, tarkkailla koiraa ja tuoda haasteita esim erilaisilla pohjilla ja jälkipaikoilla sekä ympäristöillä.