Kesäkauden suunnitelmia

Sain tänään sähköpostia, että minut oli hyväksytty Rayn kanssa tamskin rallytokon valmennusryhmään. Olin siitä kyllä tosi iloinen. Rayn kanssa rallytoko on kivaa, mutta eteneminen siinä lajissa on ollut hyvin rauhallista. Olen edennyt vähän kuin luokka kerrallaan ja marraskuussa Rayn Rtk3-koulari oli käänteen tekevä hetki. Tiesin, että jos halutaan kisata mestarissa, pitäisi oikeasti alkaa panostamaan. Pitäisi olla treeniporukka ja säännöllinen harjoittelu. Mes-luokan kyltit ja tehtävät on jo sellaisia, että osaamisen eteen pitää tehdä töitä hurjasti. 

Joten siinä silmänräpäyksessä kun näin, että valkkuryhmässä vapautuu kesäkaudeksi paikka, laitoin hakemuksen matkaan. Ja viikon verran odottelin, että kuinkahan tässä käy. Tulimme valituksi ja treenit alkavat jo tällä viikolla. Rayn ykköslaji on kuitenkin agility Petran kanssa, mutta onneksi heidän agility-iltansa jatkuu kesän ajan tiistailla ja Ray pääsee kanssani sitten rallytokoilemaan torstaisin. Siitä tulee kivaa! 

Lee on nyt 10 kk vanha nuorukainen ja sen tulevaa kesää olen miettinyt tosi tarkkaan. Talven ajan ollaan Leen kanssa käyty sunnuntaisin Marjan tokoryhmässä ja se on ollut ihan tosi loistava juttu. Olen saanut Marjalta paljon hyviä ajatuksia miten viedä nuorta bordercolliepoikaa tokon suhteen eteenpäin ja olen tästä hyvästä alusta varmasti vielä vuosienkin päästä kiitollinen. Nyt treenikertoja on jäljellä enää muutama ja sitten ryhmä päättyy. Ja toisaalta tosi hyvä, sillä meillä ei ole mikään kiire. Tokojuttuja on yritetty tehdä maltilla ja järjellä. Olen antanut Leen kehon kasvaa ja sehän on koira, jonka kasvuvauhti oli talvella tosi hurja. En halunnut mitenkään aiheuttaa treenillä sen kroppaan murheita. Toko kuitenkin kiehtoo ja olen lähdössä tokon valmennusrenkaan leirille kuunteluoppilaaksi toukokuussa. Odotan sitä viikonloppua jo kovasti. 

Lee tullaan lonkka/kyynärkuvaamaan kesäkuussa ja varmasti kuvien tulokset tulevat ohjaamaan lajivalintojamme. Agilityn suhteen olen toistaiseksi sitä mieltä, että toivottavasti meille ei tule tarvetta harrastaa sitä. Olen ohjaajana kömpelö ja ajoitukseni/liikkumiseni ei ole sillä tasolla, että kokisin agilityn olevan turvallista. Kolmosluokan vaatimukset vauhdin, kehonkäytön ja käännösten suhteen on sellaisia, etten halua altiistaa ainakaan vielä Leetä sen haasteille. En koe, että varsinkaan ensimmäisen vuoden aikana meillä ei ole tarvetta saavuttaa agilityn suhteen yhtään mitään. Ehtii sitä sitten vanhempanakin, jos niikseen tulee. 

Sen sijaan päätin, että Leen kanssa tullaan tekemään pk-puolen juttuja ja erityisesti maastoja nyt ensisijaisesti hyvälle pohjalle. Käytetään kesä niihin. Pelto vastaan metsäjälki on käynyt mielessäni koko talven pientä taistelua, kunnes päätin, että koska ihan suurin intohimoni on tuo metsäjälki, pitää kuunnella sydäntä ja tehdä Leen kanssa sitä, mikä tuntuu kaikkein kuumimmalta. Joten ensi kesänä jäljestetään metsässä, kerätään motivaatiota ja kokemusta, opetellaan hurja keppimotivaatio, opetellaan janatyöskentely ja tehdään niitä kaikissa sääolosuhteissa ja maastoissa. Treenataan esineruutua samaan tapaan myös jäljen ohella. Näitä harjoitellaan mm. Tavesin nimen alla ja lupauduin vastuuhenkilöksi Koivumäen keskiviikkotreeneihin. Ja luustokuvat antavat sitten joko tukea tai romuttavat kaiken kesäkuussä. Noh, vähän draamaattisesti kirjoitettu, mutta pk-puolen estenoudot vaativat kyllä terveen kropan. On käyty nyt ampumassa Leelle Niihaman kentän laidalla ja se ei reagoi paukkuihin millään tavalla. Eli yksi perustekijä on pk-puolta ajatellen mallillaan. Olen nyt opettanut Leelle noutoa ja erilaisten esineiden tuomista sillä ajatuksella, että päästään oikeasti esineruudun pyörteisiin jo toukokuussa. 

Aron kuntoutunut tosi hyvin polvioperaatiostaan ja kirjoittelen siitä varmaan lähipäivinä oman postauksen. Sen suhteen eletään kuitenkin päivä kerrallaan ja vaikea sanoa miten Aronin keho kestää tulevaisuutta. Eläinlääkäri Pipsa oli kyllä hyvin luottavainen tämän suhteen, mutta meille on kirjoitettu varmuuden vuoksi resepti kipulääkettä apteekkiin. Jos leikattu jalka alkaa missään vaiheessa osoittamaan kipua, on heti lääkettä saatavilla. Tavoitteet Aronilla on peltojäljellä ja se on kyllä turvallinen laji. Ollaan nyt viime viikolla jo muisteltu esineiden ilmaisua ja ihan pian päästään ulos tekemään niitä. Uiminen on myös hyvä juttu Aronille, mutta en ihan varmaksi uskalla sanoa, että miten vepen voittajaluokan liikkeiden treenaaminen meiltä sujuu. Edetään tämän asian suhteen ihan koiraa kuunnellen ja oma kunnianhimo/ kisaamisen tarve ohittaen.