Jälkiä Lee on ajanut nyt maltillisesti. Jälki nro 17 oli Leen jäljentallaaja Sepon tekemä. Se oli reilu 700m pitkä ja jälkipaikkana meillä oli Lihasulan metsät. Leen jälki kulki korkeiden mustikanvarpujen, kaadettujen vesakkopuiden välissä ja välillä niin, etten nähnyt koiraa, mutta pitelin oranssista jälkiliinasta kiinni ja kuljin perässä.
Janalla tuli ekan kerran säätöä ja todettiin Sepon kanssa, että ei kiirehditä nyt tämän asian kanssa. Tehdään parit seuraavat taas niin, että lähtee ihan kuin vahingossa oikein.
Lee oli kuitenkin sisukas jäljestäjä, vaikka se ihmetteli välillä niitä ryteikköjä ja pysähtyi pariin kertaan haistelemaan jonkin eläimen makuupaikkaa. Siellä metsässä oli peuran papanaa vaikka kuinka paljon, joten ei me varmaan yksin menty.
Parasta oli, että Lee ilmaisi kaikki kepit 6/6. Jälki oli sille pitkä ja täynnä haasteita, mutta se ajoi sen loppuun, siitä jes.
Siellä se Lee työskentelee
Ja odottelee minua kepillä
Mutta missä on keppi? Sen pitäisi olla etutassujen välissä :)
Esineruutu tehtiin myös sellaiseen paikkaan, missä oli paljon kasvillisuutta ja koiraa ei nähnyt ruudun puolen välin jälkeen. Leelle oli viety valmiiksi 4 esinettä, mistä nostatin kolme. Tehtiin kolme pistoa ja kolme esinettä. Lee oli tässä tosi hyvä ja innokas. Tehtiin muuten ennen ruutua ensimmäinen ilmoittautuminen tuomarillekin. Sekin meni hyvin.
Juhannus vietettiin mökillä Sastamalassa. Ensin on kuukausi lämmintä ja aurinkoista. Sitten tulee juhannus, jolloin sataa vettä ja on kylmä.
Kävin Leen ja Rayn kanssa pitkillä metsälenkeillä ja märkyys ei näitä poikia haitannut.
Mökin naapurissa on lampaita ja niitä käytiin katsomassa moneen kertaan Aronin ja Leen kanssa. Ne lampaat vetää niitä puoleensa kuin magneetti. Vaikka lampaat on tosi kaukana, tietää Aron tasan tarkkaan missä ne on.
Voitasko ihan pikkasen käydä laittamassa toi lauma pakettiin?
Elvis 11.5-v voi myös erittäin hyvin. Elviksen juhannukseen kuului juokseminen, haukkuminen ja leikkiminen mökin pihassa.
Juhannus kului myös tiiviisti tokon mm-kisoja seuraamalla. On sanomattakin selvää, että jokainen koirakko, joka on noihin kisoihin päässyt, on todella paikkansa ansainnut siellä. Suomalaisten koirakkojen suoritukset jännittivät ja elin niitä Ipadin kautta täysillä. Toki kaikkien maiden suoritukset kiinnostivat myös. Suomen joukkuekulta oli kuitenkin huippu juttu.
Tokoista innostuneena on Leen kanssa tehty kaikkea pientä. Olen ottanut nyt kotiohjelmistoon sen kanssa merkille menon ja ohjatun suuntien opettelun. Toistaiseksi työn alla on suunta vasen.
Lee osaa paljon pieniä asioita, mutta seuraamista se ei edelleenkään osaa ja ajoittain se tuntuu liiankin rauhalliselta. Siksi olen lisännyt leikkimisen ja asenteen kasvatusta. Kävin mm. Niihaman kentällä Tavesin vuorolla ottamassa vaan lyhyitä seuraamispätkiä ja luoksetuloja leluun. Yhdessä juoksemista ja riekkumista. Pari kertaa Lee sai kiivetä pikku-A esteen yli ja siitäkin lelupalkkaa. Semmosta hauskanpitoa.
Tämän viikon vepetreenit eivät kunnolla alkaneetkaan, kun epäiltiin rannassa olevan sinilevää. Ei menty sen pelossa järveen, mutta tehtiin Leen kanssa rannassa esineen vientiä ja jumankekka. Lee istuu vieressäni, annan sille esineen suuhun ja sanon vie. Ja se vie sen veneessä istuvalle ihmiselle. Oikein työntää päätään ja suutaan kohti ihmistä, että otas tää esine nyt tästä. Mikä ilon päivä, että se oppi sen kolmella treenillä. Ensi kerralla otetaan sitten uinti mukaan tähän liikkeeseen. Lee on kyllä todella hyvä uimari, se on nopea ja tehokas menijä. Siitä tulee tosi hyvä vepekoira.
Aron kävi toissapäivänä osteopaatti Katriinan käsittelyssä ja nyt oli tuuletuksen paikka. Koiran kehosta ei löytynyt enää kuormittuneita paikkoja. Aronin selkä, etupää ja oikea puoli on olleet kuormituksella jalan operaation vuoksi, kun se on liikkunut kompensoiden sitä leikattua jalkaa. Ja nyt oli pinnallisia jumeja, mutta ei missään kohtaa erityisesti. Se kertoo, että Aron käyttää kaikkia neljää jalkaansa ja liikkuminen kuormittaa koko kehoa tasapainoisesti. Ristiside operaatiosta on nyt 4 kk ja lisään liikuntaa pikkuhiljaa lisäten. Aron on kerännyt itseensä lisäkiloja tämän neljän kuukauden aikana ja rokotuksilla käydessä juteltiin lääkärin kanssa, että yksikin painosta pudotettu kilo helpottaa nivelten ja polvien kuormaa. Joten pikku Aron on nyt vähän paksu, mutta vietettiin eilen aikaamme järvessä uiden puoli tuntia, joten kyllä se tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti