Paukuista geokätköilyyn

Viime perjantaina olin bordercollieitten, Pirjon ja saksanpaimenkoira Hipsun kanssa Koivumäessä koko aamupäivän. Aloiteltiin esineruudulla ja sen tallomiseen osallistui Aron silmät onnesta tuikkien. Se oli nimittäin niin täysillä mukana. Omasta mielestäni se ei laukkaillut siinä tallauksessa lujaa, mutta ihan kuin se olisi onnahtanut leikattua jalkaansa, kun vein sitä autolle autolle. Ja kotona huomasin, että juu, ontuu. Aron sai pe ja la illalla kipulääkettä sekä lepoa, nyt tilanne on taas ennallaan. En tiedä, että tärskäyttikö se koipensa jonnekin, mutta onneksi levolla helpotti. 

Lee teki esineruudussa ensimmäisen piston, missä se paineli miljoonaa takarajalle ja tuli yhtä kovaa takaisin ilman esinettä. Seuraavan piston se teki ikään kuin jäljestäen, joten ei näin. Kytkin sen hihnaan ja käytiin katsomassa aina takarajan esine, palattiin etulinjalle ja siitä hyvä lähetys. Näin nostatin kolme esinettä ja esineiden hakemissa oli huomattavasti parempi meininki. Se on ilmeisesti niin paljon vahvempi maavainussa kuin ilmavainussa ja meillä oli runsaat tallaukset kera Aronin hajujen ruudussa. Ne ilmeisesti hidastivat työskentelyä. 

Esineruutujen jälkeen Lee sai ajaa Pirjon tekemän jäljen. Se oli lyhkänen pikkujälki, jossa jana onnistui loistavasti. Lee eteni nyt noin 8m tyhjällä eteenäin, kunnes se kohtasi jäljen ja lähti ajamaan sitä oikein. Heti siinä janalta lähtevällä suoralla oli keppi, jonka se ilmaisi hyvin. Sitten se ajoi jälkeä vähän huolimattomasti ja ilmeisesti oikaisi jossakin kohdin, mutta ihan hetkessä oltiin ylitetty jo viimeinen keppi. Näin sen jaloissani. Tässä kohdin hihkaisin Leetä tulemaan luokseni ja siinä se huomasi kepin ja ilmaisi sen ja palkitsin. Noh hyvää tässä oli se jana, pidetään se siis mielessä. 

Kentällä Lee oli jotenkin löysän oloinen. Tarkoitus oli ottaa muutama tuomarille ilmoittautuminen, mutta se ei ollut nyt parhaassa terässä, joten totesin heti, että ei vahvisteta tätä. Tein kuitenkin yhden hyvän nostattavan luoksetulon ja leikittiin sen jälkeen. Pirjo ampui meille kentän laidalta kolme laukausta, Lee jatkoi hyvin leikkejä. Se ei ilmennä millään tapaa mitään arkuutta paukkuja kohtaan. 

Pirjon lähdettyä kävin vielä Aronin ja Leen kanssa puolen tunnin metsälenkillä ja fiilisteltiin vähän kesää siinä kentällä. Totesin mielessäni, että nyt pidän Leelle viikonloppuvapaan ilman treenejä. Olisiko se vähän väsynyt oppimaan joka päivä uutta. Sen halu tehdä tempaa niin mukaansa. Toki pidän sillä viikossa vähintään aina kaksi vapaapäivä, jolloin ei treenata. Tämä ihan sen vuoksi, että oppiminen on rankkaa ja en halua sitä ajaa mihinkään uupumukseen. 

Pojat metsässä

Ja Koivumäen kentällä

Joten Lee lepäsi viikonlopun. Rayn kanssa sen sijaan lähdettiin lauantaina tokokokeeseen. Koe oli Tamskin hallissa ja tuomarina Mari Väänänen. Meille vieras tuttavuus. 

Ray oli kokeen suhteen loistavassa vireessä ja tietty kotihalli oli nyt sen etuna. Oli hienoa mennä sen kanssa kehään,kun huomasin, että nyt ne kaikki treenatut asiat toimi. Ollaan tehty paljon kehääntuloja, joissa kriteerinä on, että pitää seurata aktiivisesti jo ennen kehänlaitaa. Ja näin se tekikin. 

Koe alkoi paikallaoloilla. Ray oli viidestä koirasta siinä keskellä. Kehään siirtyminen tosi hyvä, meni alas omalla kohdalla kerrasta, makasi kuin tatti minua tuijottaen, nousi hyvin omalla käskyllä, joten sen elämän ensimmäinen kymppi tuli tästä. 

Yksilöliikkeissä kehään hyvin. Seuraamiskaaviossa itse sähläsin täyskäännöksessä, siinä pieni kauneusvirhe, mutta muuten seuruu oli tosi hyvä. Siitä 9.

Liikkestä maahanmeno 10.

Kapulan pito 0. Ray sanoi, että en pidä. 

Luoksetulon sössin taas itse. Annoin käskyn Sivu, Ray istui liikkumatta paikallaan ja samantien tajusin, että annoin väärän käskyn. Sanoin heti perään Tule ja sieltä se tuli lujaa. Hypähti vähän sivulle siirtymisessä, joten 7.

Kaukoissa meni hyvin maahan, mutta nousi vasta toisella istukäskyllä ylös, ponnisti vielä eteenpäin. Kävi hyvin maahan, siitä 6.5.

Hyppy taisi olla 9.5. Sivulle tulossa hypähti. 

Kokonaisvaikutelma 8.5. Yhteensä 157 pistettä, kakkostulos. 

Se oli siis lähellä se ykkönen. Olin kuitenkin todella iloinen tästä kokeesta, sillä huomasin, että kaikki se treeni, mitä,on tänä keväänä tehty, kantaa kotihallin kokeessa. Liikkeiden välissä se oli iloinen, ei lässähtänyt missään kohtaa. Kokonaisuus oli ekan kerran sellainen, että hymyiln Raylle kehässä. 

Ehkä me vielä mennään sitten uudestaan kokeeseen. Yritän nyt parantaa sen kaukoja ja rakentaa kapulanpitoa uudestaan. 

Sunnuntaina käytiin geokätköilemässä Hatanpäällä Petran, Rayn ja Leen kanssa. Aurinko paistoi, syötiin jäätelöt ja ihasteltiin Hatanpään ihanaa puistoa. 

Lee sai poseerata yhden kätköesineen kanssa. Harmi, kun sillä ei muuten ollut mitään hajua, että mitä me etsitään. 

Hatanpään Arboretumin kukkapuskat suorastaan vaativat, että saavat olla taustana kuvalle.

Ja isot nurmikot oli kuin luotuja toko tai rally-treeneille, mutta otettiin vaan pari kuvaa.

Joten meillä oli oikein mukava sunnuntai-ilta. Ajatukset oli kyllä tulevan viikon treeneissä ja Leekin kävi kyselemässä, että tehtäiskö jotain :-)