Keski-suomen kiertue

Alkuviikosta pidettiin Annan kanssa sisko ja sen veli-tapaamista. Koska meillä on kolmesta eri pentueesta sisko ja sen veli, ei tapaaminen voi mitenkään olla yksi päiväinen. Joten lähdin keski-suomeen pariksi päiväksi kolmen collieni kanssa, Ray-parka jäi kotiin, koska Petralla oli menoja sen kanssa. 

Meidän Frosty Fieldsit, Aron ja Pipsa

Meidän Myytit, Venla ja Lee

Anna oli suunnitellut meidän tapaamiselle kolme eri hallia, missä treenattiin tokoa pitkään ja hartaasti. Ja näin jälkeen päin olenkin siitä todella kiitollinen, sillä mikään ei ole Leen koulutuksessa nyt arvokkaampaa, kuin osaamisen yleistäminen eri paikoissa. Se itsevarmuuden kasvattaminen oli meidän juttu. 

Maanataina olimme Lauka-hallissa ja näytin Annalle muutamia juttuja ja mietittiin, miten treenata niitä paremmaksi. Ihan ensin alkuun tein Annan liikkuroimana sen saman kokonaisuustreenin, mikä ei kotihallissa edellisenä päivänä onnistunutkaan. Virittelin Leetä hetken ja sitten tehtiin kokonaisuus, missä liikkeestä maahan meno, pito, hyppy ja kaukojen ensimmäinen maahanmeno. Lee oli koko setin tosi hyvä, teki kaiken oman osaamisen mukaan ja vastasi liikkeiden välissä sosiaaliseen palkkaan tosi hyvin. Leetä helpotti, että oltiin hallissa kaksin, joten ympäristö ei sitä häirinnyt, mutta sain arvokasta informaatiota siitä, että täysin vieras halli ja se pystyi työskentelemään hyvin. Liikevirheitä ei tullut muuten kuin hypyn jälkeinen sivulle tuleminen oli vino. 

Erikseen mietittiin sivulle tulon vinoutta, siis sitä, että perusasento ei lopuksi ole suora vaan jää vinoon. Annan vinkki oli tehdä paljon sivulle tuloja niin, että ollaan vastakkain ja lähekkäin koiran kanssa ja näistä asennoista sivulle siirtymisiä tarvitaan vielä paljon. Myös kriteeriksi se, että sivulle tullaan pää ylhäällä, mikä huomattiin auttavan heti onnistumiseen. En ota sivulle tuloja nyt hetkeen kokonaisuuksiin, vaan tehdään tätä nyt treeninä ihan erikseen. 

Tehtiin myös seuraamista ja mietittiin erityisesti oikealle käännöksiä. Päädyttiin siihen, että minulla voi olla seuraamisen ajan oikeassa kädessä lelu, se ei häiritse Leetä. Kun lähden kääntymään oikealle ja koira lähtee hiukankin mukaan oikein, palkkaan sen heti oikeassa kädessä olevaan leluun. Ensin tehtiin palkkauksia ihan pienestä onnistumisesta ja tosi nopeasti Lee lähti oikealle suuntautuviin käännöksiin mukaan. Palkan suunnan avulla saatiin koira onnistumaan, mutta toki jatkossa pitää tarkkailla, ettei tätä tee liikaa, jolloin koira edistäisi tai alkaisi ennakoida. 

Pitkäkestoisen kontaktin kohdalla Anna muistutti, että älä palkkaa pään liikkeestä vaan pään ylhäällä pitämisestä. Tosi hyvä muistutus! 

Sitten mietittiin noutoja. Anna ihmetteli, että miksi teen niin kevyellä kapulalla. Painavampaa kapulaa Lee pitää paremmin suussa, joten kevyt kapula saa jäädä jatkossa kotiin. Katsottiin myös noutokapulan kanssa tulemista eteen istumaan ja siinä Lee pyrkii kapulan kanssa sivulleni. Avuksi otettiin agilitysiivekkeet, joiden takana seison ja koira tulee "portin" läpi eteeni istumaan kapulan kanssa. Näytti heti toimivan, portin kautta tuleva koira suoristaa itsensä ennen istumista. 

Tehtiin myös Leen paikalla olon treeniä, ensin vain niin, että Anna liikkuroi paikallaoloa ja Lee oli paikallaolon ainoa koira. Meni hyvin. Sitten paikalla oloon tuli viereen Pipsa ja huomattiin, että Lee kestää nyt tosi hyvin sivuille palaavat koirat, mutta Pipsa sitä hiukan kiinnosti, joten sitä piti aina välissä vilkaista. 

Tunti tai toinenkin meni näissä treeneissä, kun välillä pidettiin evästaukoa ja vuorotellen treenattiin. 

Illalla olikin ohjelmassa koiratanssitreenit keski-suomen kennelkerhon tiloissa. Taas täysin uusi treenipaikka Leelle. Ja koiratanssi, hih, en todellakaan tarvitsisi mitään uutta lajia mieleeni, mutta pääsin mukavasti kärryille eri positioista, joista voisin rakentaa Leelle alokasluokan htm-ohjelman. Sain harjoitella positioita Mervin opastamana, joka aina näytti shelttinsä avulla ja sitten meidän piti tehdä Leen kanssa samat. Oli todella hyvää treeniä, että Leen piti keskittyä minuun ihan vieraan sheltin kanssa ja hyvin onnistui, että tehtiin kentällä samaan aikaan. Ja en tiedä yhtään, että miksi nyt mietin meidän esitykseen sopivaa biisiä. Leen nimen kunniaksi meidän pitäisi esittää jotakin Jerry Lee Lewiksen ohjelmistosta, mutta ehkä Great ball's of fire-on turhan raju. 

Venla teki noutoa ja oli pätevä

 Tiistaina treenattiin tokoa Haukkuvaaran hallilla. Lee on käynyt siellä kerran vuosi sitten japsien treenipäivässä, mutta ei se sitä muistanut. Treeniseurana meillä oli Oona Tuormaa-Soikkeli ja hänen todella taitavat bordercolliet Wau ja Ilo. Nämä treenit ne vasta olikin antoisat, joten lämmin kiitos vielä Oonalle. Sain Oonan treeneistä paljon erilaisia vinkkejä ja inspiraatiota. 

Lee teki täälläkin paikalla oloja, ensin yksin ja sitten Pipsan ja Waun kanssa. Meni hyvin. Pääsi makuusta pallolle, kun oli hyvin. 

Lee teki ruutua ja näytin siinä mieltä askarruttavaa jähmimistä Oonalle ja Annalle. Lee rakastaa ruutua yli kaiken, mutta lähestyminen ruutua kohti aiheuttaa jo silmäpeliä ja liikkeen hidastumista. Kriteerinä on ollut, että Leen pitää ottaa minuun aina katsekontakti ennen kuin se saa luvan lähteä ruutuun, mutta se epeli osaa tehdä sen niin, että kuono kääntyy minuun silmien ollessa ruudussa. Ajatus "koiran pitää luopua ruudusta päästäkseen sinne" ei siis näin toimi. Joten ruudun lähetyspaikalla Leen piti tehdä rallytokon kierrä "kiertää ohjaajan ympäri" ja olipas se vaikeaa. Leen superhelppo temppu, mutta jos sen teki hyvin, piti koiran kääntää selkä ruudulle ja oikeasti luopua silloin siitä. Ja kun se pystyi tämän tekemään, sai palkaksi juosta ruutuun. Tätä jalostan sitten jatkossakin ja luultavasti ihan samaa tullaan tekemään kapuloiden ja hyppy-esteiden lähestymisiin, mistä ounastelen kumpuavan vähän samaa käytöstä. 

Tehtiin treeniä myös kaikki koirat samaan aikaan kehässä ja kaukokäskyjen aikana tuli Leelle hilsettä pintaan. Niin oli jännittävää, kun Ilo teki selän takana kaukoja. Leen ilmekin paljastaa, että on muka ihan järkyttävää. 

Sen sijaan merkille meno on Leestä parasta ja tässä kohtaa ei näy, että kehässä on muitakin koiria. Joten oppimme tästä vain sen, että paljon täytyy treenata sitä, että muutkin tekee samaan aikaan tai viressä on kehä, missä tehdään. 

Tokotreenien jälkeen rakennettiin kentälle takaisin agirata halliin seuraavia tulijoita varten ja vaikka Lee ei agilityä harrastakaan, se sai mennä putkeen ja tehdä rengasta. Ilme kertoo, että mikä oli hauskinta. 

Tiistaina ei taidettu treenata sen enempää. Käytiin päivänvalossa Annan, kaikkien koirien ja vauvan kanssa vaunulenkillä ja voi olla, että oltiin aika huomiota herättävä kulkue. Annan kanssa syötiin hyvin, juotiin glögiä ja puitiin uusimman Canis-lehden artikkeleita ja pähkäiltiin koirankoulutusta. Canis-lehdessä on semmoinen artikkeli, minkä mukaan koiran hyvinvointi lisääntyy, kun se saa itse valita asioita. Itse olen tästä eri mieltä ja ajattelen vanhakantaisesti. Omasta mielestäni niin, lasten, puolison kuin koirienkin kohdalla niiden hyvinvointi lisääntyy, kun niiden ei tarvitse päättää esim mitä syödään tänään tai niiden hyvinvointia ajatellen joku muu tekee ne ratkaisut. Uskon "rajat ja rutiinit" on rakkautta-teemaan ja näistä asioista jutellessa se ilta menikin ihan hujauksessa. 

Keskiviikkona ajeltiin vielä kerran Laukahallille. Nyt päätettiin, ettei tokoilla sen enempää, vaan tehdään jotakin muuta. Laskettiin agilityn a-este matalammaksi ja treenattiin pk a-este noutoa. Vaikka Lee ei tarvitse tätä liikettä vielä ainakaan vuoteen, on me tehty jo pohjia siihen. Mielestäni on tärkeää, että koira oppii ihan alusta saakka, että tähän kuuluu ajatus "mennään ja tullaan aina saman esteen kautta". Se semmonen edestakaisuuden ajatus. Kun huomattiin, että Lee ei ole moksiskaan itse a-esteestä, vietiin esteen taakse nami lautanen. Käskyllä kiipee koira saa suorittaa esteen, käydä syömässä namin ja palata samaa reittiä kohti ohjaajaa. Sujui hyvin, joten vaihdettiin noutokapula namilautasen tilalle. Hienosti Lee kiipesi, otti kapulan suuhun ja tuli sen kanssa esteen yli takaisin. Helppoa. Olin todella tyytyväinen. 

Toisena treeninä naksuttelin Leelle laudalla sivuttaisliikkumista. Tästä ideasta kiitän Katri Muretta, jonka kanssa olen tästä lautatreenistä jutellut. Siinä vahvistetaan, että koira asettaa etutassut laudalle ja opetetaan koira kulkemaan sivuttain laudan suuntaisesti. Lopputuloksena on, että esim tyhjään lähetyksissä voin liikuttaa koiraa käskyllä sivusuunnassa lähemmäs keskiympyrää, eikä koira tule silloin kohti ohjaajaa. Samoin hyödynnän tätä rallyn sivu-askelissa tai ylipäätään koiran kropan hallinnassa. 

Leestä treeni-idea oli oikein kiva. Mennä lankun päästä toiseen päähän tippumatta laudalta. 

 

Laukan hallilta ajelin kotiin, koska illan ohjelmassa oli vielä yhden treenit. Meidän rally-valkkua käy kouluttamassa Maria Riski ja näistä treeneistä ei voi olla mistään hinnasta pois. Anelin Leeltä, että jaksa vielä yhdet, niin sitten saat levätä viikon minun puolesta. Toisaalta reissu antoi hyvää infoa koiran turnauskestävyydestä, sillä toivottavasti meidän elämässä tulee edes joskus viikonlopun mittaisia kisareissuja, joissa koiran pitäisi jaksaa kahtena päivänä peräkkäin ja välissä nukkuen vieraassa paikassa. Ja kuvista näkee, että jaksoihan se Lee vielä yhdet treenit. 

Tehtiin Marian kanssa ensin rallyn hyppyä ja seuraaman tuloa. Kuvat Katri Mure. 

Marian kanssa tehtiin muutaman kerran kylttisarjaa avo hyppy, uusi "seiso, istu, maahan seuraamisessa" ja kasi. Siinä ekalla kerralla tuli seisomisessa pieni kauneusvirhe, mutta uusinnalla liike onnistui ihan täysin. 

Toisella Marian treenisuoralla katsottiin eteen istumisia ja huomattiin, että meille on helpompi se, että koira on ensin perusasennossa sivullani ja siitä ohjaan koira eteen istumaan kuin se, että homma tehdään liikkeestä pysähtymättä. Tarkasteltiin myös jalka-apua, mitä olen käyttänyt alokasluokassa ja joka pitää nyt jättää avoimessa pois. Saatiin tähän hyvät neuvot Marialta. Tiia on kirjoittanut ihan tarkasti kaikkia Marian hyviä oppeja omaan blogiinsa, joten suosittelen kurkkimaan Käämin blogia. 

Joten sellainen oppimisten ja havaintojen rykelmä. Nyt Lee pitää ansaittuja lepopäiviä ja itse yritän sulatella kaikkea. Taidetaan kohta lähteä metsään lenkille ja vaihtaa sitä kautta täysin vapaalle viikonlopulle.