Toko-uutisia

Tällä viikolla tuli ilo-uutinen sähköpostiini. Olimme tulleet Leen kanssa valituksi pohjois-hämeen kennelpiirin nuorten koirien tokorinkiin kahden vuoden paikalle. Olin uutisesta todella mielissäni. Otan paikan nöyrästi vastaan. 

Näyttökokeen palautteessa sanottiin seuravaa: 

Ohjaustyö oli siistiä tekemistä. Koira ei liiemmin reagoinut ympäristöön. 

Huomio tulee kiinnittää: 

- perusasentoihin, koira tekee ne melko nopeasti, mutta jäävät usein vinoiksi.

- liikkeiden väleihin, turhaa kiertelyä. 

- luoksetuloon: suoritus on innokas ja siinä on riittävä vauhti, mutta koira tekee laajahkon kaarteen

- seuraamiseen: ohjaustyö näyttää kivalta, mutta koiralta pomputtelua ja kontakti katkeilee

- paikalla oloon: varsinainen paikalla makaaminen sujuu, mutta alussa ja lopussa koira tarvitsee ohjaajalta vielä paljon apuja. 

Samoja huomioita olin itsekin videon perusteella poiminut, mutta turhista kiertelyistä ei oikein osaa sanoa. Ensimmäisenä suorittajana minulla ei ollut hajuakaan kuinka pitkät liikkeiden välit on, joten tuntui turvalliselta pitää koiraa liikkeessä ja melko hyvin se myös malttoi olla vierelläni perusasennossa, kun odotin liikeen alkua esim viimeisen liikkeen kohdalla. 

Pääsy tokoryhmään myös innosti suunnittelemaan ensi vuoden tavoitteita ja miettimään sitä, miten perusasiat tulee opettaa kunnolla. Sitä perusduunia menen tekemään huomennakin hallille. Ihan alussa kuitenkin ollaan Leen kanssa toko-urallamme, joten odotan innolla ensi vuotta ja nuorten tokoryhmän tuomia treenejä. 

Viime viikolla Leelle tuli ennätykselliset 5 päivää putkeen, ettei treenattu yhtään mitään. Eikä edes käyty pitkillä lenkeillä, nopeilla korttelikierroksilla vain. Olin paljon töissä ja siihen päälle yksi päivä meni lähes kuoleman porteilla kärsiessä ruokamyrkytystä. Heti kun toivuin siitä, alkoi valmistelut meidän perheen itsenäisyyspäivää varten, joten siivosin, pesin ja puunasin kotia. Kerran vuodessa tulee kotikin siivottua ;-) Oli hassua seurata, että aktiiviset bordercollieni eivät olleet hommasta moksiskaan, mutta joukon vanhin 12-vee partacollie alkoi eniten riekkua sisällä pitkien lenkkien toivossa. 

Tähän huipentui leipomiseni itsenäisyyspäivän aamuna,  Petra 16-veen synttärikakkuun. 

Ja Lee haluaa perheensä puolesta toivottaa kaikille oikein hyvää itsenäisyyspäivää. Kiitos Suomi, että saadaan elää ja olla täällä niin turvallisesti.