Perheen vanhin Elvis saavutti marraskuussa 12-vuoden iän. Tämä on meidän perheessä ennätys, sillä Teddy ja Jimmy poistuivat perheestämme hetkeä ennen 12 vuoden ikää. Synttärisaavutus oli myös yllätys, sillä Elviksen slo on olemassa, mutta piilossa. Kuluneen vuoden aikana yksi kannuskynsi tipahti kyydistä, mutta muuten sairaus ei ole näyttäytynyt. Kilpirauhasen vajaatoiminta pysyy hallinnassa thyroksiini-lääkityksellä ja keväällä kävimme kontrolliverikokeissa tämän vuoksi. Taisi olla Elviksen ainoa lääkärikäynti tänä vuonna. Muuten veteraani voi hyvin, on reipas ja iloinen ja haukkuu juuri silloin kun sitä huvittaa. Partacollien haukkuminen tulee pienestäkin innostumisesta tai siitä, että muita koiria kutsutaan lenkillä luokse. Elvis pitää edelleen perheen kuninkaan paikkaa ja muut koirat kunnioittavat sitä.
Toiseksi vanhimman koiran Aronin vuosi oli kaikista kurjin. Tammikuun alussa alkanut ontuminen paljastui ristisiteen osittaiseksi repeämäksi ja vasen takapolvi operoitiin helmikuussa tta-tekniikalla. Siitä alkoi kuntoutus, mistä Aron on selvinnyt hyvin, mutta vuosien treenaaminen eri lajeissa sen myötä päättyi. Luopumista tuli aktiivisimmasta elämästä ja se oli meille iso elämän muutos. Vuoden aikana Aron sai peltojäljestelllä ja se oli siitä erittäin mukavaa. Elättelen toiveita, että pääsisimme ensi kesänä peltojälkikokeeseen, sillä Aronilla on intohimoinen jäljestystyyli ja aikas kiva esine-ilmaisu. Kulmissa se saattaa painella helposti yli, jos jäljestysvauhti pääsee yhtään kiihtymään. Eniten kuitenkin toivon ensi vuodelta sitä, että Aronin keho pysyisi hyvässä kunnossa ja se saisi elää täyspainoista arkea meidän kanssa. Toivotaan, että ensi kesänä vietetään 10-vee synttäreitä.
Perheemme pystykorva Ray on ollut vuoden aikana sellainen ilopakkaus, että siitä riittää virtaa niin äidille kuin tyttärelle. Petra ja Ray kisasivat agilityssä aktiivisemmin kuin aikaisempina vuosina ja vuosi oli myös ensimmäinen vuosi kolmosissa. Vuoden aikana saavuttivat 9 nollatulosta ja nuorten agilityn sm-kisoissa tulivat medien neljänneksi. Pari treenasi ahkerasti koko vuoden tamskin nuorten agilityn valmennusryhmässä ja olemme kuluneesta vuodesta koutsi Minna Räsäselle kiitollisia. Tulevalle vuodelle toivomme, että Petra ja Ray tulisivat valituksi nuorten Eoj-joukkueeseen ja saisimme alkaa suunnitella kisareissua heinäkuussa Sveitsiin. Saa nähdä riittääkö tulokset joukkuepaikkaan.
Kuva Jukka Pätynen
Itse kävin Rayn kanssa alokasluokan tokokehissä neljä kertaa ja oli se vaan opettavaista. Emme saaneet yhtään ykköstulosta, mikä pitää ihmisen nöyränä, mutta eipä se ykköstulos kauaksikaan jäänyt. Rallytokoa treenasimme Tamskin rallytokon valkkuryhmässä kesäkauden ajan ja oli antoisiaa. Rayn pystykorvan asenne tekemiseen on hellyyttävä ja toivon ensi vuodelta, että saamme taitomme näytettyä rallyn mes-radoilla.
Leen vuosi oli mukavan vauhdikas ja aktiivinen. Jännittävin hetki koko vuonna taisi olla luustokuvauksen päivä, missä läpivalaistu Lee todettiin luustoltaan terveeksi. Jännitin niin tätä päivää, etten muistanut edes omaa puhelinnumeroani ilmoittautumistiskillä.
Leen kanssa tehtiin vuoden aikana kaikkea kivaa. Tietty liikuttiin metsissä ja järven jäillä pitkään ja hartaasti. Lee on hurjan kiva lenkkikaveri, se ei välitä, että tulenko perässä suksilla vai jaloin, sille sopii kaikki. Se on myös maastossa nopea ja ketterä, joten ihailen aina sen tapaa liikkua.
Tulevaisuuden eri lajeihin treenattiin mielestäni maltillisesti, mutta monipuolisesti. Lee on mielestäni luonnostaan rauhallinen tekijä ja tykkään tästä ominaisuudesta. Se ei säädä eikä sählää. Se ei myöskään tehdessään ääntele yhtään, mikä on minulle erittäin tärkeä ominaisuus. Se ei ole ääniarka, eikä reagoi yhtään laukauksiin, mutta se on bordercolliemaisen ohjaajaherkkä. Leessä on olemassa paljon voimaa, mutta en ole osannut vielä nostaa sitä suuresti esiin. Katsotaan, kuinka kehitytään yhdessä ensi vuonna.
Leen lajeihin kuuluu jäljestys, missä metsäjälkiä tehtiin enemmän alkukesästä ja loppukesästä ajettiin peltojälkiä. En tiennyt kumman jäljen kanssa jatkettaisiin, joten tunnusteltiin molempia. Esineruuduissa edistyttiin alkukesän yhden esineen pistoista isoihin ruutuihin saakka ja tämän sain markkinoitua Leelle, että esine-etsintä on parasta.
Vesipelastusta aloiteltiin myös, mutta oli iso pettymys, ettei päästy treenaamaan sitä kunnolla ryhmässä. Toivon, että ensi kesänä saataisiin taidot sille tasolle, että uskaltaisi me soveen, mutta jos ei ole treeniryhmää, niin satunnaisilla treenikerroilla ei kyllä juurikaan edisty. Tokoa tehtiin kesän aikana tosi vähän, mutta alkusyksynä rakennettiin taitoja enemmän ja päästiin ensi vuodeksi nuorten tokorinkiin. Rally-tokon valitisin kuitenkin meille tulevan talven lajiksi ja siinä kisattiin syksyllä alokasluokka pakettiin.
Niin ja unohdin kertoa, että kävimme vuoden aikana lampailla kolmesti katsomassa, että mitä Lee niistä tykkäisi. Nyt syksyllä kävimme kerran woollandiassa ja olisihan se ihan tosi hauskaa, mutta ei taida rahat eikä resurssit riittää harrastamaan paimennusta. Lee piti kuitenkin tosi kauniin etäisyyden lampaisiin eikä ollut yhtään hurja tai tuhma. Upea hetki oli nähdä koiran siirtyvän paimennus moodiin ja kiertävän lampaita matalassa ravissa. Vieläkin menen tästä kananlihalle.
Ensi vuodeksi meillä on vaikka mitä suunnitelmia, mutta pidän aina mielessä, että tämä on meille harrastus, enkä suostu viettämään yhtäkään unetonta yötä sen merkeissä, että ottaisin meidän harrastuksista painetta. Toiveita silti on. Toivon, että saamme ensi vuonna ykköstuloksen tokon alokasluokasta. Toivon, että saamme tuloksia rallyn avoimesta luokasta ja sen jälkeen opettelisimme seuraamista oikealla puolen ja mietittäisiin voittajaluokaan vaadittavia temppuja. Toivon, että saisimme bh-kokeen suoritettua. Toivon, että saisin Leen hyppäämään hyvällä asenteella metrisen esteen yli. Toivon, että aloittaisimme hakuharrastuksen ja sen myötä tavoitteet etsintäkokeeseen. Jäljestettäsiin eri maastoissa ja jäljissä paljon. Ja kaiken huippuna keksin, että kasaan Leelle htm alokasluokkaan ohjelman ja käytäisiin ainakin kerran näyttämässä se koiratanssituomareille. Niin ja se vepe! Mutta ei tämän kaiken tarvitse ensi vuonna tapahtua, tärkeintä on edetä koiran ja omien tuntemusten mukaan, pitää hauskaa ja nauttia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti