Aamun metsätreenit

Tänään heräsin jo aikaisin ja päämääränä oli Pälkäneen sorakuopat ja metsät. Leen jäljen tallasin mielestäni niin perussuomalaiseen metsään kuin olla voi ja pituutta sille tuli 700m. Metsä oli semmoista mäntymetsää. Ei mitään ryteikköä vaan hyvää peruskangas maastoa. Missään ei näkynyt ristinsielua, toki kello oli klo 8 sunnuntai-aamuna, että tämä huomioon ottaen. Jäljellä oli neljä kulmaa, neljä keppiä ja jäljen loppuun tuli vahingossa metsäisen hiekkatien ylitys. 

Aron sai jäljen myös, sellaisen hyvän mielen jäljen. Pituutta 400m ja superihanaa sammalrinnettä pitkin. Neljä keppiä. 

Jälkien vanhentuessa käytiin tunnin verran lenkillä ja autolla takaisin tullessa piti vielä odotella 10 min, että Leen hengitys hiukan tasaantuu. Juotin koiria ja lähdettiin Leen kanssa ajamaan ensin sen jälki pois. Olisko se ollut n. 1.25 vanha jälki. 

Janalla ei olisi kannattanut lähettää Leetä vielä kohti jälkeä, kun ei se osaa edetä suoraan. Se etenee noin 5 metriä ja sitten sinkosi oikealle etsimään jälkeään, haistoi sieltä edessä olevan jäljen, mutta sen nenä oli kohti takajälkeä. Tää oli ihan mun tyhmä virhe. Mutta sinnehän se takajäljelle lähti, minkä toppasin liinalla ja samantien koira kääntyi ja vaihtoi suuntaa. 

Jäljen ajo oli siistiä ja asiallista, kulmatkin ihan kivat. Samoin kaikki kepit löytyi, joten siinä mielessä hyvin meni. Jäljen lopussa oli se yksi metsätien ylitys ja näitä Lee ei vaan osaa. Se jälki hukkuu heti ja ajatus katkee, sitten se alkoi haistella hevosen jälkiä siinä tiessä ja nosti vielä koipea. Sanoin vihjeeksi jälki ja siitä se sitten taas hoksasi jatkaa ja ajoi jäljen hyvin loppuun saakka. 

Aron ajoi ihanalla hurmoksella oman jälkensä. Kaksi keppiä löytyi, yksi meni ohi kummaltakin ja viimeisestä se meinas porskutella vaan ohi. Kutsuin sen takaisin ja siitä se sen kepin bongasi, että päästiin palkalle. Tärkeintä tällä jäljellä oli, että Aronkin saa kokea tekemisen meininkiä ja hyvin tuntuu nyt polvi kestävän tälläisiä lyhyitä metsäjälkiä. 

Jälkien jälkeen merkkasin itselleni pudotetun esineen reitin Aronin kanssa ja Lee muisteli mitä olikaan Tips. No Tips eli meidän pinkki rukkanen jäi siihen lähtöön ja kävelimme yhdssä takamerkille. Siellä perusasento ja lähetin noutamaan. Tämä kohta oli Leeltä superhyvä, se haki nopeasti sen rukkasen. 

Lopuksi vielä testailin pikkuesineen etsimistä. Tallasin pienen ruudun ja tiputin sinne polkupyörän avaimen. Lee löysi ja ilmaisi sen yllättävänkin äkkiä. Täytyy ehkä keräillä nyt kokoelma erilaisia tarkkuusruudun esineitä ja alkaa totuttaa sitä mitä erilaisempiin.