Yyterin retki

Kävin tänään Leen ja Codyn kanssa maailman ihanimmalla retkellä Porin Yyterissa ja olin tätä retkipaikkaa pohdiskellut jo monta viikkoa tutkailemalla vähän netistä etukäteen reittejä sekä paikan sääntöjä. Siellä oli ohjeena mm. että kiltitkin koirat kulkevat kytkettyinä merkatuilla reitellä, joten koirille valjaat ja itselle vetovyö, että kädet jää vapaaksi räpsiä valokuvia. Pakkasin reppuun eväät ja koirille otin runsaasti vettä mukaan. Ekan kerran tänä vuonna laitoin aurinkorasvaa ja hyvä lippis päähän. Ja sitten auton nokka kohti Poria.

Olin aikaisin liikkeellä, sillä kun pysäköin auton Yyterin Santojentien päähän, ei valtavalla parkkipaikalla ollut juurikaan autoja klo 9 perjantai-aamuna. Sen sijaan myöhemmin palatessa autolle oli parkkipaikka ihan täynnä.

Lähdin koirien kanssa kiertämään ensin Yyterin lietteet-nimisen reitin. Siellä oli isompaa ja pienempää pitkopuu-kohtaa, joista alkumatka meni Codylla ihan opetteluun, että miten niillä kuljetaan. Ketään ei siellä liikkunut aamupäivästä, joten varsin rauhassa saatiin kulkea. Yksi iso peura oli meren rantaa lähestyttäessä nukkumassa siinä metsän rajassa ja huomattiin toisemme ihan lähietäisyydellä. Cody olisi taatusti lähtenyt peurajahtiin, jollei olisi ollut kytkettynä, sillä sitä jäi niin vaivaamaan, että mihin se eläin sinkosi siitä meidän edestä.

Sitten kuljettiin leveämpiä pitkosreittejä lähellä merenrantaa ja lopulta oltiin sellaisessa kohtaa, missä pääsi ihan hiekkarannalle. Koska ketään ei näkynyt missään, päästin pojat juoksemaan ja kyllä ne oli riemuissaan.

Kun tuntui, että juokseminen rauhoittua, jatkettiin reittiä. Kaikkialla oli ihania hiekkaisia polkuja, välillä mentiin lähellä rantahiekkoja ja sitten reitti vei takaisin metsään. Autolle tultiin takaisin n. 3.5 tuntia myöhemmin ja kännykkä näytti, että olimme kulkeneet 15 km matkan.

Levähdettiin ihan hetki autolla, kun otin kylmälaukusta uuden vesipullon reppuun ja sitten jatkettiin. Nyt lähdettiin vastakkaiselle suunnalle, missä oli oikein leveää retkeilyreittiä tarjolla. Päädyttiin rantoja pitkin kauas itse uimarannoista ja nostin lenkkarit reppuun ja edettiin matalassa hiekkapohjaisessa meressä eteenpäin. Näytti olevan koirille todella tehokasta tuo vesikävely, sillä ne ei enää ollenkaan haikalleet vapaana juoksemista, vaan kulkivat meressä kiltisti hihnat löysällä.

Lopulta päädyttiin rannalle varjoon juomaan raparperipiirakkakahvit ja Codyn mielestä oli ankeaa, ettei heille ollut omia piirakoita.

Lopuksi kiersin lähellä olevan golfkentän ja olimme takaisin autolla iltapäivällä. Kännykkä näytti, että olimme kulkeneet 23 km yhteensä. Kuljettu matka ei näkynyt koirissa muuten kuin rauhallisuutena ja ihmeellistä kyllä, ne katseli vielä kotimatkallakin maisemia ikkunoista, kun oletin, että ne kaatuvat lähes elottomina kyljelleen auton käynnistyessä.