tavoitteena tva-kurssilla

Vaikka meillä ei ole tva tavoitteena, (pääsy evl:ään on jo upeaa) lähdin silti Aronin kanssa aamusta kohti Turkua. Siellä keskellä kaupunkia veritastadionin puistossa oli Leena Välimäen tavoitteena tva-tokoa pennuille ja nuorille koirille-kurssi. Kurssilla oli 7 koirakkoa meidän lisäksi, ikähaarukka oli 4 kk-5 kk, yksi kaksivuotias-koira, joka luuli olevansa pentu. Neljän tunnin aikana käytiin lähes kaikki Evl:n liikkeet läpi tai lähinnä se, että kuinka niitä kannattaa oikein opettaa. Neljä tuntia oli pitkä aika pihalla joulukuussa, mutta Aron jaksoi hyvin, yhdessä välissä se meni autoon ja ehti ottaa siellä pienet päiväunet.

Aron aloitti koko kurssin ensimmäisenä seuruulla. Tässä vaiheessa se kävi vähän kierroksilla ja oli mieleltään turhankin vireä. Tosin tilanne oli Aronille pitkästä aikaa uusi, kun oli vieras ympäristö, lähellä pentuja ja ihania ihmisiä jne. Hyvin Aron kuitenkin suoritti seuruuta. Leena huomasi kuten Riittakin pari viikkoa sitten, että pysähtyessä perusasento on vino. Leena huomasi, että käsistäni johtuen se asettuu näin, kun laitoin kädet selän taakse ja sanoin sivu, ei Aron osannutkaan tulla sivulle. Tästä tuli siis kotiläksy, että sivulle tullaan vaikka kädet on missä.
Sitten vuorossa oli ruutu, näytin ensin meidän ruudun. Tein ruutuun virityksen " kuiskuttelu missä on ruutu", josta Aron tietää, että kohta mennään ruutuun. Aron meni suht hyvin, mutta itse olin myöhässä palkan kanssa. No tästä Leena poimi meidän alustan pois ruudusta ja halusi nähdä koiran työskentelyn pelkällä alustalla, alustalle menot taisi ihan kelvata, mutta nyt Leena halusi, että kun koira menee alustalle seisomaan, huudan hyvät ja koira luokseni leikkimään. Eli vauhtia ja juoksutusta tähän lisää. Tavoitteena olisi, että koira menee ruutuun miljoonaa. Leena sanoi myös, että motivaatioruutuja tulee ottaa jatkossa koko elämän eli niitä ruutuja, missä juostaan vaan ruutuun esim. lelulle ilman sitä loppurimpsua, seiso-maahan jne. Eli jatkossa voin tehdä pelkää alustaa ja sitten sitä ruudussa ja kun koira menee alustalle, niin koira luokseni lelulle leikkimään, eli riittää että se menee ruutuun ja seisahtuu.

Seuraavaksi oli nouto, tein sen kokonaisena liikkeenä, mutta ilman heittoa. Leena heti kysyi, että miksi en heitä ja vastasin, että se nostaa turhaa kierroksia ja mahd. ääntä. Aron teki mielestäni oikein hyvän noudon, istui eteeni ihan oikeaan kohtaan ja luovuttikin hyvin, itse en hyökännyt käsillä kapulaan vaan tein rauhallisen siirron käsillä. Kapulan pito sai kuitenkin palautetta, sillä Aron pitää tosi löysästi kapulaa. Jatko-ohjeiksi vauhtinoutoa (mitä tehtiin nyt tällä kurssilla ekan kerran) ja sitten sellaisia kapulanpito harjoituksia, missä Aronin pitää tiukentaa otettaan kapulaan, jonka jälkeen sanon irti ja palkka. Itse olin erittäin tyytyväinen noutoon, ikään nähden aivan mainio ja ikää kun on vasta 5 kk.

Sitten otettiin ryhmäliikettä, ihan perinteisiä toisten ympäri pujotteluja, rivissä istumista, missä kaikki kävi yksi kerrallaan harjoittelemassa luoksepäästävyyksiä, lopuksi Aronin ensimmäinen ryhmässä paikallamakuu. Koiria oli molemmin puolin ja Aron jäi hyvin paikalleen, kävin kerran palkkaamassa välissä ja sitten taas poistuin. Palasin Aronin luo Leenan kehoituksesta. Eli saatiin onnistunut paikallamakuu ryhmässä. Näin ryhmäliikkeisiin Leena sanoi, että kotioloissa voi harjoitella yksin vaikeampia juttuja, piiloonmenoja jne, mutta pitäisi olla tarkkana, että ryhmäliike on aina niin helppo koiralle, että se onnistuu.

Seuraavalla kierroksella taisi ollakin sitten kaukokäskyt, näissä sain tiukkaa palautetta, että nami kädestäni pois. Eli siirtoja tein kädellä, mutta aina kun tuli oikea siirto, naksu ja maksu taskun kautta. Sitten ilmeni, että maahan-seiso ja istu-maahan-istu on helppoja, mutta seiso-istu-seiso vaikeita. Tekniikka olisi, että takapää pysyy paikallaan. Tämä liike vaatii vielä paljon minulta jatkossa, tuntuu vaikealta.

Tämän jälkeen vuorossa oli luoksetulo, Aron otti ihan alokasluokan liikkeenä, jätin istumaan, kävelin riittävän matkan päähän, yksi kutsu tänne, tuli hyvin ja autoin käsilläni oikeaan kohtaan. Näihin käsiin Leena heti tarttui ja huomatti, että käsiavusta huolimatta eteenistuminen oli vino. Sitten katsottiin meidän kiertoja ja sen yhteydessä olevaa stoppia. Stoppiin Leena oli tyytyväinen, mutta huomatiin, että Aron ennakoi sitä heti seuraavan kierron yhteyssä. Tässä vaiheessa tuli ilmi, että Aron on sellainen koira, joka mielellään tarjoaa sitä viimeksi palkittua. Siksi meidän tulisi jatkossa tehdä reenejä niin, että aina yksi juttu ja sitten seuraava liike. Näin koira oppii siirtämään asennettaan siihen, että kokeessa tehdään kymmenen eri liikettä putkeen. Leena myös kysyi, että olenko ottanut maahanmenoja luoksetulon yhdessä, vastasin, että en, mutta niitä on tehty muussa yhteydessä ja näytin meidän naksutteluun perustuvaa harjoitusta, missä koiran tulee mennä maahan etäällä minusta kuullessaan käskyn ja heitän namin tassujen väliin. Tämän onnistui hyvin.

Sitten vuorossa oli idarin jäävät liikkeet, näissä Aronilla oli vaikeuksia, kun se mielellään tarjoaa sitä viimeksi palkittua ja erityisesti sitä maahan menoa. Näihin tuli ohje, että vaikka on vaikeaa, voi sitä harjoitella, eli kaikkia jääviä eri järjestyksessä ja koiran tulisi kuunnella mikä liike pitää tehdä. Näitä olenkin naksutellut kotona ja huomannut, että seiso on näistä heikoin.

Lopuksi katsottiin merkki. Tätä me ei olla tehty yhtään, kun en ole nähnyt tarpeelliseksi vielä, mutta helpostihan se Aron sen meni. Eli tehtiin niin, että Leena piti koiraa ja minä kävelin merkin taakse ja kerroin koiralle siellä, että tänne kannattaa tulla. Sitten palasin koiran luo, sanoin merkki ja koira lähti heti sinne merkin luo katsomaan, että mikä ja kun koira oli mennyt merkin ohi, huusin seis, Aron pysähtyi ja samantien lelu lensi. Eli hyvä ja onnistunut lopetus.
Eli paljon tuli tehtyä neljän tunnin aikana, huh huh. Jos menomatkalla Aron katseli maisemia, se makasi kotimatkan reporankana. Leena ei näyttänyt mitenkään järin ihastuneelta meihin eikä varmaan kerro jälkipolville, että olipas upea koirakko, mutta siitä huolimatta me saatiin taas repullinen reeni-ohjeita ja harjoituksia, mitä tehdä kotona. Eli kannatti. Ja erityisesti lämmittää mieltä ensimmäinen ryhmämakuu. Meidän reenit on tällä hetkellä pääasiassa olleet kotona tai yksin kentällä, nyt reenailtiin välillä koko ryhmä samaan aikaan eikä Aron tuntunut häiriintyvän muista. Joten voin olla erittäin tyytyväinen koiraani ja ehkä joissain kohdissa itseenikin.