Toimittajana Virve Järvinen ja kuvaajana Jussi Koivunen.
Aron: "siis mikä tää juttu on?"
Ensin vähän lämmiteltiin
Ja sitten päästiin Aronin mielestä asiaan; juoksemaan
Juostiin ylämäkeen
Ja alamäkeen
Ja palkattiin pallolla
Piti myös poseerata, voitaisiinko Aron vielä vähän hymyillä kameralle?
Ja voitiinhan me
Ihan mukava juttu siitä sitten tuli
Tällä viikolla me ollaankin liikuttu. Aurinko ja pakkaset pitävät huolen, että ulos on pakko päästä. Kahtena päivänä olenkin laittanut sukset jalkaan ja Roineen rantaan. Vuorotyön hyviä puolia on se, että maanantai-aamuna klo 9 ei muita liikkujia ole lainkaan, joten koirat saavat juosta vapaana ja minä hiihdän hiki hatussa. No pillimehu taskussa ja pelkkää aikaa....Hiihtoretkeen saa hyvin kulumaan pari tuntia ja kilometrejä sportsräkkeriin tulee helposti 12 km, koirilla varmasti tuplasti enemmän.
Meillä myös Petra on innostunut liikkumaan koiran kanssa ja Elvis on saanut megapaljon lenkkiä tällä viikolla. Eilen oli pakko sanoa lapselle ei, kun pieni vapaapäivä on myös Elvikselle tarpeen. Elvis kyllä tykkää liikkua tyttöjen kanssa, Petralla on namit taskussa ja näin Elvis on taatusti mukana. Aron on erittäin mustasukkainen Elvikselle. Lisäksi joku kiva ihminen on tehnyt meidän yhteen lähimetsään lumikengillä hyvän polkureitistön metsässä, jossa ei oikeastaan polkuja ole. Ketään me ei olla nähty tuolla metsässä vastaan tulevan, joten sen puolesta ollaan suhattu niitä polkuja rennosti. Petterillä on ollut luontokirja repussa ja hyvien ketun jälkien kohdalla hän on vielä tarkistanut kirjastaan, että täsmääkö? Luontoihminen on Petterikin selvästi.
Nyt pidetään kevyitä päiviä ja sunnuntaina agikisoihin. Aron starttaa luokassaan viimeisenä, onkohan se hyvänonnen asia? Ainoa mikä huolestuttaa on se, että kaksi starttia on niin viereikkäin, että kuinka opin radat. Kun ekalta radalta tullaan maaliin, alkaa lähes välittömästä toisella radalla rataantutustuminen. Minä olen sellainen, joka tarvitsee aikaa, mutta mennään tekemään parhaamme ja itseasiassa ihan minimaalisella agitreenillä. Olen halunnut säästellä koiraa nyt treeneissä ja viime viikolla käytiin tasan kerran tekemässä parit kontaktit ja pujottelut, hyvin sujui. Elviskin pujottelee verkkojen välissä jo koko pätkän, 12 keppiä :-)
Aron on myös ilmoittautunut toukokuun loppuun jälkikokeeseen, mutta ei olla pätkän vertaa vielä treenattu, tottista siis. Ajattelin, että ehkä meille on ihan hyväksi tämä kevyt linja ja huhtikuun eka päivä sitten alkaa projekti kohti koetta. Nyt on vain ulkoiltu, Aron on liikkunut täysin vapaana kaikki lenkit, ensi viikon fyssarilla kuullaan, miten se on vaikuttanut meidän lihashuoltoon. Lisäksi ollaan käyty tekemässä harjoitteita ylämäissä, (hidasta kävelyä ylämäkeen ja tasaisella), joka päivä minuutin verran näitä. On venytelty takareisiä ja Aron on maannut joka päivä 8.min sellaisen pötkylän päällä, joka venyttää sen kylkiä. Siirrän pötkylää aina 2 min.välein paikasta seuraavaan. Myös diagonaalijalan nostoja on tehty, huomaan siinä selvän puolieron koiralla. Mutta näillä mennään kohti kevättä jälkikokeet haaveena!
Meillä myös Petra on innostunut liikkumaan koiran kanssa ja Elvis on saanut megapaljon lenkkiä tällä viikolla. Eilen oli pakko sanoa lapselle ei, kun pieni vapaapäivä on myös Elvikselle tarpeen. Elvis kyllä tykkää liikkua tyttöjen kanssa, Petralla on namit taskussa ja näin Elvis on taatusti mukana. Aron on erittäin mustasukkainen Elvikselle. Lisäksi joku kiva ihminen on tehnyt meidän yhteen lähimetsään lumikengillä hyvän polkureitistön metsässä, jossa ei oikeastaan polkuja ole. Ketään me ei olla nähty tuolla metsässä vastaan tulevan, joten sen puolesta ollaan suhattu niitä polkuja rennosti. Petterillä on ollut luontokirja repussa ja hyvien ketun jälkien kohdalla hän on vielä tarkistanut kirjastaan, että täsmääkö? Luontoihminen on Petterikin selvästi.
Nyt pidetään kevyitä päiviä ja sunnuntaina agikisoihin. Aron starttaa luokassaan viimeisenä, onkohan se hyvänonnen asia? Ainoa mikä huolestuttaa on se, että kaksi starttia on niin viereikkäin, että kuinka opin radat. Kun ekalta radalta tullaan maaliin, alkaa lähes välittömästä toisella radalla rataantutustuminen. Minä olen sellainen, joka tarvitsee aikaa, mutta mennään tekemään parhaamme ja itseasiassa ihan minimaalisella agitreenillä. Olen halunnut säästellä koiraa nyt treeneissä ja viime viikolla käytiin tasan kerran tekemässä parit kontaktit ja pujottelut, hyvin sujui. Elviskin pujottelee verkkojen välissä jo koko pätkän, 12 keppiä :-)
Aron on myös ilmoittautunut toukokuun loppuun jälkikokeeseen, mutta ei olla pätkän vertaa vielä treenattu, tottista siis. Ajattelin, että ehkä meille on ihan hyväksi tämä kevyt linja ja huhtikuun eka päivä sitten alkaa projekti kohti koetta. Nyt on vain ulkoiltu, Aron on liikkunut täysin vapaana kaikki lenkit, ensi viikon fyssarilla kuullaan, miten se on vaikuttanut meidän lihashuoltoon. Lisäksi ollaan käyty tekemässä harjoitteita ylämäissä, (hidasta kävelyä ylämäkeen ja tasaisella), joka päivä minuutin verran näitä. On venytelty takareisiä ja Aron on maannut joka päivä 8.min sellaisen pötkylän päällä, joka venyttää sen kylkiä. Siirrän pötkylää aina 2 min.välein paikasta seuraavaan. Myös diagonaalijalan nostoja on tehty, huomaan siinä selvän puolieron koiralla. Mutta näillä mennään kohti kevättä jälkikokeet haaveena!
Vinkki tuohon radanmuistamiseen: Vaikkakin joudut menemään heti radalta uuteen tutustumiseen, niin sullahan on kivasti aikaa siinä omaa vuoroa odotellessa käydä uutta rataa läpi mentaaliharjoitteena. Käyt mielessä läpi sitä rataa, miten sen aiot mennä täydellisesti sen, jokainen kohta ja ohjauskuvio siinä jne, tiiät kyllä. Yrität aktiivisesti miettiä vain sitä ja olla ajattelematta edellistä menoa. Ravistat sen vanhan radan pois hetkeksi aivoista.
VastaaPoista