Hyl Hyl

Voi pojat, että on agility vaikeeta. Tänään ei siis onnella, taidolla tai tuurilla juhlittu.

Ensimmäisenä meillä oli hyppyrata, jossa menin kakkosesteen eli renkaan taakse ottamaan koiran vastaan. Aron oli niin innoissaan, että sen ensimmäisen hypyn ajoitus meni totaalisesti pieleen. Videota ei onneksi tästä ole, mutta tapahtunut pyörii silmissä. Aron lähti hyppyyn niin, että etujaloillaan heitti jo riman eteenpäin, jonka sitten vielä erikseen hyppäsi. Toisin sanoin räpiköi itsensä esteen yli. Seuraavana rengas, josta myös räpiköinti. Koossa oli jo kahden esteen jälkeen -10 virhepistettä ja minulta meni suunnitelmat ihan puihin, ohjasin koiran väärään päähän putkeen ja kolmosesteellä hyl. Jatkettiin ielä muutama este, mutta tultiin sitten pois, kun mulla meni pelimerkit ja kartat ihan sekaisin.

Jatkettiin agiradalla, joka oli maailman helpoin ja yksinkertaisin agirata. Pisteet itselleni siitä, että keskityin radan opetteluun ja ohjauksiin, vaikka takana oli katastrofi. Nyt Aron yritti, mutta minä pidin käsijarrua jostain syystä päällä, mikäli olisin vain liikkunut ja ohjannut, olisi Aron liukunut luonnostaan hyvin nelosesteelle putkeen, mutta päätän vetää hetkeä ennen käsijarrua ja ohjata koiran pois kolmoshypyltä ja sitten yritän pelastaa mitä pelastettavissa on ja koira hyppää kolmosesteen väärään suuntaan. Hyllyt siis molemmilta radoilta kolmosesteellä, joo ei naurata. Tämän radan jatkoin kuitenkin loppuun ja siitä putkesta eteenpäin menikin ihan hyvin loppusuoralle saakka. Siellä a-esteen kontaktilta varastus, pysähtyi kuitenkin itse kun tajusi liukuneensa yli kontaktin. Viimeisenä oli muuri ja hyppy ja maaliin juostiin, tosin  maalissa näin, että muurin palaa ainakin paikattiin takaisin paikoilleen.

Eli meille ei sopinut lainkaan nyt tälläinen, ettei kuukauteen hypätä, sillä olin menettänyt täydellisesti sen tatsin, mitä tuossa lajissa tarvitaan. Osaisinpa liikkua ja ajoittaa liikkeeni hyvin. Sitä unelmoidessa kuluukin tämä ilta. Ja päätä hakatessa seinään.

Elviksen elämään kuuluu nyt liikuntaa, sillä Elvis lähti agikisoihin mukaan, kun siinä alku ja loppukävelyissä 30 min per kerta saa hyvät pikkulenkit Elviskin. Oikeaoppisten agility verryttely ja palauttelu- ohjeiden mukaan käytiin sitten iltapäivällä erikseen pidempi lenkki, jossa Aron sai vapaana ravata ja me Elviksen kanssa reipasta kävelyä perässä 6 km edestä. Ja kun päästiin kotiin, halusi Petra vielä ulkoilla tunnin verran Elviksen kanssa.  Odottelen parhaillaan heitä kotiin!

Huomenna koirat saa levätä, keskiviikkona Aronilla on fyssari ja mua niin jännittää, että onko lihas/ jumitilanne helpottunut niin, että voitaisiin taas reenailla niinkuin ennenkin. Ehkä entistä järkevämmin, mutta hyppyjä on niin ikävä!