Agilitypäivitys

Viikon sisällä meillä on ollut jopa kolmet agitreenit ja tänään vielä kisat päälle. Siksi on hyvä laittaa nyt kaikki saman otsikon alle.

Viime viikon torstaina oli kehariryhmän treenit ilman Anua. Marke näytti radan, jota edellinen ryhmä oli mennyt ja keskenämme treenasimme sitten sitä. Rata oli Lotta Vuorelan rata, jota oli ihan pienesti muunneltu. Vaikeita kohtia ja paljon ohjattavaa, mutta hyvillä mielin saatiin useampikin pätkä onnistumaan. Loppujäähdyttelyt tehtiin rankassa kaatosateessa eikä mulla tietenkään ollut mitään takkia. Oltiin siis niin litimärkiä kuin olla voi kotimatkalla.

Petrakin oli Rayn kanssa mukana. Reipas pentu teki treenien jälkeen kaatosateessa putkeen menoja sekä siivekkeiden välistä juoksuja ja Miinu ja Maiju taputtivat onnesta :-) Petrasta ja Ray:stä voisi kirjoitella joskus enemmänkin, mutta palaan nyt meidän agiharrastukseen.

Sunnuntaina oli kehariryhmän  korvaava kerta. Treenasimme kolmosluokan rataa, jossa vaikeaa oli sellaiset kohdat, joissa leikkaan koiran takana. Aron kyllä kestää takana leikkauksen, mutta jos linjani ja ajoitus ei ollut kohdallaan, se ei luonnollisesti tiennyt mihin suuntaan hypyn jälkeen jatketaan.

No näissä treeneissä teimme elämämme parhaan niiston, siinä todellekin pitää lähteä kiireesti koiran alta pois, eikä jäädä ihmettelemään. Aron pyöristi itsensä hienosti siivekkeen ympäri, tätä se ei ole aikaisemmin tehnyt.

Maanantai piti sisällään Jari Suomalaisen aluevalkkua. Pelkäsin etukäteen, että Aron on väsynyt, ollaan treenattu/ touhuttu paljon, mutta poisjääntejä näytti tulevan juuri tähän kertaan ja toki kyseessä on kuukauden kohokohta. Aron ei ollut treeneissä yhtään väsynyt vaan itseasiassa loistava. Radalla oli heti ensin alkuun 4 esteen siksakki, joista aluksi este kolmosen rima tippui, kun olin koiran tiellä. Toistojen myötä siksakki menikin sitten oikein sujuvasti.


Seuraavaksi vaikea kohta oli pujottelu kohti seinää, siinä Aron jätti viimeisen välin helposti tekemättä, mutta palkattiin siihen eteen ja toistoja. Vaikea oli kyllä, varsinkin kun siinä kohtaa jään itse jälkeen ja odottelen koiraa pujottelusta seuraavaan tehtävään, joka oli samankaltainen leikkaa takaa jankerro koiralle hyvissä ajoin suunta, jee se onnistui, ei nyt ensimmäisellä kerralla, mutta toisella muistaakseni.
Lopuksi otimme radan yhtä haastekohtaa, jossa isolla kaarella on esteitä, mm. rengas ja kaaren viimeinen este hypätäänkin takaa. Eli sai juosta koiran rinnalla ihan täysiä, että ehti ohjaamasn tuon viimeisen takaakierron. Ja me tehtiin se puhtaasti. Aron kesti rimoja tiputtamatta pinkomiseni ja hyppäsi puhtaasti.
Jari kehui kovasti meitä ja oltiin Aronin kanssa onnellisia. Lähes kaikki treenissä olleet hypyt tehtiin vinoon ja ahtaissa kohtaa, näistä Aron selvisi tosi hyvin ja Jarin mielestä hyppääminen on mennyt hirveästi eteenpäin. Onneksi saadaan olla mukana tässä ryhmässä.


Sitten Aron sai levätä kaksi päivää treenaamatta mitään. Vietettiin kesälomaa Vammalan mökillä ja tehtiin jokunen kiva lenkki peltojen ja lammaslaitumien keskellä.

Ja tänään Tamskin ykkösluokkien iltakisat. Kivaa, kun oli jotenkin kodinomainen tunnelma eikä hirveästi koiria. Tuomarina Salme Mujunen ja radat näyttivät niin erilaisilta, mitä ollaan aikaisemmin tehty. Kumpikin rata piti sisällään ensin suoraa, sitten päässä mutkaputki, sitten taas suora ja mutkaputki ja näin mentiin edestakaisin hallin päästä toiseen. Eli vauhtia ja hallintaa.Loppusuoralla oli kaksi suoraa putkea peräkkäin joiden jälkeen vielä yksi hyppy. Kun ratoja tarkemmin katseli, tajusin, että juuri tämänlaisia Jari on meidän käskenyt treenata. Suoraa irtoamista eteenpäin, niin ettei koira jää katselemaan taakseen vaan suorittaa itsenäisesti esteitä edessään. Jännitti, mutta uskoin, että nyt tehdään hyvin.

Eka rata meni lähes nappiin, alun kahden hypyn kautta suoraan pujotteluun onnistui ( tätä pelkäsin) mutta sitten tein yhden pienen virheen seuraavalla suoralla, jonka vuoksi tulos HYL. Yhden pienen hetken verran en katsonut koiraa ja koira suoritti rengasesteen toisella suoralla pujahtamalla renkaan sivusta. En jäänyt korjailemaan vaan tehtiin loppuun saakka. Loppusuoralla sai juosta niin paljon kuin tossuista irtosi. Jännäsin niin tuota viimeistä estettä, sillä tilanne, missä koiralla ei ole enää yhtään estettä edessään, saa sen katsomaan taakseen. Näin se myös usein tiputtaa takajalkansa alas liian aikaisin. Näin melkein tapahtui ja koira kosketti rimaa, mikä ei onneksi tippunut. Henkinen nolla siitä, että kaikki meni niin sujuvasti, mitä nyt yksi rengas....Me tehtiin se rata kuitenkin yhdessä mitään varmistelematta.

Seuraava rata oli lähes sama mutta lopusta alkuun. Eli rata alkoi kivalla suoralla hyppy ja kaksi suoraa putkea. Huh, Aron tykkää kun saa juosta lujaa. Aron tekikin tuon ihan tosi hyvin ja toki jäin jälkeen, mutta edessä ei ollut ansaesteitä, joten annoin sen mennä. Tämäkin rata meni sujuvasti ja hyvällä otteella tehtiin kontaktit ja rengaskin hyvin, kunnes se yksi pieni ratkaiseva virhe, taas! Sanoin kepit-käskyn juuri edellisen esteen päällä. Loppusuora oli nimittäin koottu hypyistä ja kepeistä. Ja kun sanoin kepit käskyn sekuntia liian aikaisin, tippui rima. Joten tuloksena 5 yhdestä rimasta. Mutta tämäkin rata oli mielestäni oikein hyvä, joten annan anteeksi itselleni nuo ratkaisevat virheet. Onneksi Aron ei tiennyt, että metsästetään sitä agisertiä, joka oli tänään taas niin lähellä, mutta niin kaukana. Jatkamme siis jahtia ykkösluokissa edelleen. Homma tuntui kuitenkin agilityltä eikä pelastelevalta kalastukselta, joten mikäs meidän tässä jatkaessa.