Viime vuoden viimeiset treenit

Pitivät sisällään agilitytaon lopetuksen. Uuden vuoden aatto on jo perinteinen treenipäivä Miinun ja koirien kanssa. Meidän verryttelylenkki venähti hieman aiottua pidemmäksi erään hetken hukassa olleen Pampula-koiran vuoksi, lyheni siis myös treeniaika. Mutta mitä vähemmän aikaa, sen paremmin suunniteltiin, mikä on oikeesti tärkeää nyt treenata. Ja homma tuntui niin kivalta, sellaiselta tätä olen kaivannutkin. Kun tultiin Aronin kanssa kentälle, se mennä tohotti joka suuntaan, jes jes mä pääsin, sanoi Aron.

Treenissä otettiin ensin kolmea vinottain ylevaa hyppyä. Koska ei oltu hypelty aikoihin, pidettiin rimat 50-55cm. Ensimmäinen hyppy aiheutti riman pudotuksen, no lähdin itse just silloin liikkeelle, kun koira oli riman päällä. Tämä jäikin ainoaksi tippuneeksi rimaksi. Uusinnalla olin itse rauhallisempi ja hyvin hyppäsi. 

Sitten erikseen loppusuoraa, olikohan kolme hyppyä kohti seinää, Miinu oli palkan kanssa suoran päässä. Hyviä hyppyjä. 

Sitten yhdistimme kolmen vinohypyn alun, pari putkea joiden kautta loppusuoralle. Hyvin meni vaikka itse juoksin surutta loppusuoran siinä koiran rinnalla, focus oli silti eteenpäin. Eka kierros oli siinä.

Toisella kierroksella otettiin putkea, josta poispäinkäännös/ leijeröinti kepeille. Tämä oli sellainen hankala, mitä pariin kertaan tehtiinkin, että saatiin mun liike sujuvaksi. Ja se, että Aron tiesi mihin suuntaan tullaan kääntymään putken jälkeen. Pystyin lopuksi tekemään homman yllättävän kaukaa ja juoksemaan keppejä jo paljon koiraa edemmäs, hyvin pujotteli Aron siitä huolimatta.

Treenit oli siinä, hyvä minä. Tulevan vuoden tavoite on oppia treenaamaan laadukkaammin ja järkevästi.