Aronin treenejä

Mulla on kesäloma! Ja sehän näkyy heti siinä, että on aikaa puuhastella koirien kanssa kaikenlaista. Jossain välissä murehdin pitkin kevättä sitä, että aika ei millään tahdo riittää kaikkeen. Annoin itselleni luvan löysätä koiratreenipuolelta, mistä on se hyöty, että Aron on ollut hyvässä kunnossa kehonsa puolesta. Liika treenaaminen kostautuu ja hyvä puoli tässä onkin, että koira voi hyvin. Joten nyt kesäkuussa treenit ja niiden tuomat haasteet tuntuu niin mahtavilta. Ihan on ollut ikävä niitä kaikkia hetkiä, mikä liittyy siihen kaikkeen.

Maanantaisin käymme Tamskin tavoitteellisen tokoryhmän kanssa tokoilemassa. Aron on keskittynyt erityisesti kontaktin pitämiseen, missä se alkaa olla melkoisen pätevä. Olemme olleet paikallaan ja ryhmäläiset ovat yrittäneet käskyttää Aronia maahan, rapistelleet, houkutelleet, kutsuneet jne, mutta Aron on kehittynyt :). Tämän kautta sen mielentila keskittyy vain minuun ja ollaan päästy myös liikkeelle. Tärkeintä on, että kontakti pysyy ja liikkeelle lähdetään ääneti. Tässä kohtaa on riittänyt ihan pari askelta ja sitten palkkaus. Ja kun me on päästy liikkeelle ääneti kontaktissa, mun on tehnyt mieli kiljua riemusta, se on niin hienoa. Onneksi mm Pia muistuttaa, että ole rauhassa, sillä yksikin liian reipas jes saa myös Aronin pomppaamaan pilviin. Tavoite on tehdä näitä alkuja ihan sikana, että oikea mielentila ja asenne vahvistuu.

Toinen mitä on treenattu niin kotona kuin ryhmässä: merkki. Haluan, että Aron suoristaa itsensä kunnolla merkin taakse eikä vaan juokse sinne laiskasti. Merkin molemmin puolin on maassa lelut, vapautan sen välittömästi lelulle, jos se tekee oikein ja oikein hyviä merkkejä on tullut.

Ruutuunmenoa on myös vahvistettu. Matkalla on voinut olla kaikenlaista häiriötä, mutta ruutu on ollut se tavoite. Yhdessä tavoitteellisten treenissä Katri ja Helena makasivat maassa ja Aron juoksi näiden ylitse matkalla ruutuun. Olispa tuon saanut videolle, sillä Aron teki sen aivan sairaan hienosti. Ihan täysillä ja määrätietoisesti!

Miinun kanssa ollaan käyty tottistelemassa niin Niihaman kuin Kyötikkälän kentällä. Treenilistalla on pieniä paloja sieltä täältä. Erityisesti paikallamakuu laukausten alaisuudessa on tehty moneen kertaan. Jostain syystä olen ollut havaitsevinani pienä laukausärtyisyyttä siinä makuun yhteydessä. Nyt viime tiistaina otettiin makuu ja tarkkailin Aronia piilosta Miinun ampuessa kentällä. Aron pysyi kyllä maaten, mutta on siellä erittäin terävän näköinen. On myös ammuttu meidän leikkiessä ja siinä Aron ei herpaannu leikissään yhtään laukausten vuoksi. Roikkuu vaan narulelussa kiihkeän oloisena.

Pk-tottisjuttuja on myös muisteltu pk-hyppyjen kanssa ja on hypelty pientä sekä isoa, edestakaisin tai vaan yhteen suuntaan, kapulan kanssa ja ilman. Haluan vahvistaa Aronin asennetta, että se pääsee metrisen yli, kunhan vain uskoo itseensä ja lataa siihen voimaa. Kotihypyn eteen olen virittänyt toisen esteen eteen, se on ikään kuin okseri, jonka takarima onkin lautaeste. Näin Aron lähtee hyppyyn vähän kauempaa ja tekee kunnon hyppykaaren juurelta ponnistamisen sijaan. 90 cm korkeudella ollaan saatukin näin puhdasta hyvää hyppyä. 

Kapulan nostoja ja kapulanpitoa on harjoiteltu myös, mutta kyllä se 2 kilosen nouto on vaan hemmetin vaikea juttu. Ei se paino, vaan se paksu keskiosa siinä kapulassa. Aron kun on aina ollut sellainen löysän otteen kapulan pitäjä ja löysä ote paksun kapulan kanssa ei oikein pelitä. 

Vaikka haasteita ja tekemistä riittää, en silti ole luopunut meidän jälkivalio haaveesta, mutta tehdään nyt näitä treenijuttuja huolella ja samalla silmäilen koekalenteria, josko sieltä koe löytyisi.

Aron ja Bertta kesäisenä iltana treenien päätteeksi