Itse olen nyt mielessäni paukutellut henkseleitä, että Aron se on hyvä jälkikoira. Sen keppitkin nousee niin hyvin jne. Jälkitreenien määrä on ollut kuiten ihan minimissä ja silti olen vaan, että tehdään nyt tottisjuttuja ja maastothan nyt hoidella tosta vaan. Ääliö, sanon itsestäni! Tänään sen huomasin.
Aamulla satoi vettä ihan kunnolla, kun olin lähdössä jälkimetsään. Vettä oli luvattu itseasiassa koko päiväksi, mutta mikään keli ei ole huono jälkikeli, joten kitinät pois, kumisaappaat jalkaan ja matkaan. Treffattiin Riitta K Ylöjärven Pinsiössä.
Jälkimetsät on kyllä tuolla suunnalla hyvät. Sellaista helppokulkuista kangasmaastoa. Itse tein kaksi janaa ja lyhyet jäljet Riitan koirille ja Riitta teki Aronille 800m 4 kepillä. Vettä satoi jälkien päälle reilun 1,5 tuntia ja sade vähän hellitti jäljen ajohetkillä.
Treenihuomioita:
1. Aron ei malta edetä janalla suoraan 50 metriä, lähtee jo ennen 25 metriä janalta sivuun. Suoraanmenoa pitää nyt erikseen vahvistaa.
2. Takajälkeä ei ole nyt ottanut lainkaan. Tarkistaa muutaman metrin verran takajälkeä, mutta vaihtaa itse suunnan oikeaan. Tää on hyvä homma, sillä viime kaudella Aron ajoi itsevarmana takajälkeä reippaasti vaan.
3. Kulmissa tekee turhia ympyröitä, piikissä jälki hukkuu kovin helposti.
4. Aronin elämän ensimmäinen jälkitreeni, missä ei ilmaissut ainuttakaan keppiä. Vaikea sanoa mikä osuus oli sateella ja mikä vähäisellä treenillä.
Iltapäivällä minulla oli Aronin pään menoksi jo treenisuunnitelma ja korjausjälki valmiina. Olosuhteet olivat samat sään suhteen eli vettä satoi jälkeä tehdessä ja jälkeä ajaessa.
Päätin, että keppimotivaatio on nyt ykkösjuttu. Tehdään lyhyitä jälkiä, missä on paljon keppejä. Tehdään lyhyitä pätkiä, missä on myös yllätyksiä. Nyt siis jätän hetkeksi pitkät ja ehkä puuduttavatkin jäljen ajot ja keskitytään tarkkuuteen, niin kulmissa kuin kepeilläkin.
Joten Aron sai ajaa iltapäivällä 400m 4 kepillä, yhdellä lyijykynällä ja yhdellä tunnarikapulalla. Varmistin keppien nousua käsilaappaisuilla maahan aina siihen kohtaan mihin jätin kepin. Ja näin myös kaikki kepit nousi. Myös tunnarikapula nousi. Lyijykynä jäi metsään :-( Panostin jokaiseen kepin palkkaukseen, leikittiin kepillä ja syötiin supersankarin herkkua. Aron oli tyytyväinen itseensä, mutta yllättyi tunnarikapulasta.
Tällä jatketaan huomenna, paljon nyt vahvisteita ja onnistumisen tunteita. Onneksi on kesäloma! Eikä koepaikkaa, joten sen puolesta voidaan keskittyä ihan perusasioihin.
Kiitos Riitta tämän päivän jälleen niin antoisista jälki-ajatuksista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti